IRC-Galleria

Rakastamme aivan kuin
tarinaa olisi vielä jäljellä
onnellista loppua
odotamme siellä

missä Jumala nauraa kirkoille,
papeille, rituaaleille,
kauniille alttaritauluille
koko maailmalle

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen

Kaikki meistä hamuaa
edes pientä palaa taivaasta
kuolon kainalossa
täällä Kaiholassa

maailmassa, jossa
käsi muuttuu luiseksi nyrkiksi
pilvilinnat tomuksi
haavekuvaksi

En voi tarjota lohtua
sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä
sillä itsekin palelen
ja maata astelee
varjo mustuvan taivaan
yllään yön kylmä laulu



http://www.youtube.com/watch?v=IcnyfZ8YVk4

Pukumiehet mustissa autoissaan
istuvat konjakit rinnuksilla
puhuvat sellaista suomea jota ei
ymmärretä selkosilla Metsässä kirotaan: herra on herra
ja työmies on työmies aina
herrat puhuvat paskaa ja työmies
juo kossun lauantaina
Herran pelko on viisauden alku
näin meille opetettiin
pureskelematta se nieltiin ja samalla
ajattelu lopetettiin
Päät kolisevat tähtiin
jalat ovat maasta irti
sama pintaliito silti
tuntuu kuin ois Piru irti
Täällä pieni ihmisparka
ottaa turpaan maailmalta
aina uudestaan ja silti
juhlii kuin ois Piru irti
Miehet lihovat, naiset laihtuvat
siitä näkee että nousussa
elää kansamme ja pian
rimpuilee paska housussa
Pidämme turpamme kiinni
vaikka tiedämme tämän ja silti
itseksemme kiroamme:
kuka päästi pirun irti?

Jumalauta mikä rokki! Porukkaa niin perkeleesti ja hyvää musaa ja viina virtas alas ja huolella!
Tahtoo takasin tonne!
Kotiteollisuuden keikka aivan mahtava!
Ens vuonna uudestaa<3

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
Silmistä vesi veden jälkeen
Rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
Järvi syvä kuin synkin suru on,
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

en voi tarjota lohtua, sillä olen vain ihminen
en voi tarjota lämpöä, sillä itsekkin palelen

Sarvipäällä karvainen häntä roikkuu koipien välissä
Vuoren mustan sisässä se kulkee riiviö rinnan sisässä
Ja sillä on sisarensa Päivänsäde vankinaan, se pitää sitä omanaan
Vaan sitä uskalla ei kuin matkan takaa tuijottaa

CHORUS: Ja yötä yksin kulkee kaksonen
Maailman loppuun asti miettien
Mikä on outo tunne rinnassaan
Ei raukka rakkautta tunnista

Kevät ei riisu hamettaan, odottaa valoa saapumaan, piilostaan
Sillä halla korpikuusen alla vain tiukentaa otettaan
Päivä riutuu vuoren sisässä, nuolee haavojaan, kuolee pois,
kun ei kaksonen tahdo käsistään päästää tätä kauneutta

CHORUS

Kun toinen riutuu pois, heikkenee,
niin toinen miettii miksi pahenee tuo outo tunne polon rinnassa
Ei raukka rakkautta tunnista

Ei silmiä näy pimeässä, eikä kulkijasta tästä varjoa lankea
Ei hengityksen huurua näy, ei jälkeä jää kun se käy valkoista hankea
Päivänsäteen ottaa syliin, matka Tuonen kylmiin kyliin alkaa ankea
On pimeä tie ja kyyti jäinen, vastassa joukko tuhatpäinen, kuolonkankea

Päivät ovat kuin horteisten,
kylmien öiden valoa
tai musta, pitkä tunneli
jonka päässä näkyy vain janoa, sanoa
en osaa sitä paremmin
itkisin nyt vaikka selvinpäin
katsoin taakseni ja suolapatsaaksi
näille kulmille jäin

Saat vastustamaan Jumalaa
saat vastustamaan koko maailmaa
loveen langennut olen
en tiedä onko ilta vai aamu

Olen elänyt kanssa elävien
nyt kuolen pois kanssa kuolleiden
loveen langennut, olen
ja kuljen kalpeana kuin haamu

Loveen langennut

Kuljen kuin pikkupoika
tuijotan kenkiäni tai katua
ei ollut prinssiä ei prinsessaa
ei ollut kaunista satua, vaan katua
en osaa ja vaikka pullostani
ei riitä ehkä kuin huikkaan
silti sille laulan ylistystä, sen suojaan
povariin tuikkaan

Näen näillä sameilla silmilläin kun se saapuu
kuolema kulkee mustissaan ja kaatuu
vihdoin maailmani enkä osaa pelätä
enää kovaan maailmaan ei tarvitse herätä