IRC-Galleria

Siis tajusin just äsken, ihan silleen totaalisesti out of nowhere että itkin todella paljon enemmän sillon kun kuulin kaverin kuolemasta kun mitä itkin sillon ku kuulin mummon kuolemasta.

Molemmista on jo useempi vuosi ja nyt se tuli päähän ihan tuosta vaan. Onpa hurjaa...

Vaikka siis tiiän täysin mistä se tunteiden "kokoero" johtuu. Mummon kuolema oli odotettavissa, itseasiassa pari kuukautta ennen hautajaisia puhuin siskon kanssa puhelimessa kun se ilmotti että mummolla oli ollu sydänkohtaus ja se on teholla. Niin sillon puhelimessa sanoin siskolle että mulla on semmonen tunne, että parin kuukauden päästä vietetään hautajaisia ja näinhän siinä myös kävi.
Kerkesin käymään Nilsiässä moikkaamassa mummoa vielä kerran teholla ja pari viikkoa siitä niin mummo nukkui pois.
Muistan semmosen valokuvan, jossa mummon sängyllä istuu mummo, isä ja meijän sisko ja kaikilla on tosi väsyny ilme kasvoilla.

Kun taas sitten Ullan kuolema tuli täysin puun takaa. Parikymppinen perusterve tyttö. Muistan varmaan loppuelämäni sen puhelun ja tilanteen. En päässyt Ullan hautajaisiin mutta osallistuin kukkalaitteeseen ja muistokirjoitukseen.

Hassuja juttuja sitä tulee mieleen ihan yllättäen.