Noinkin naurettavaa paskaa on multa kysytty viime aikoina? Onko mulla auktoriteetti-ongelma? No ei ole, koska en tunnusta auktoriteettejä. Miksi ihmeessä tunnustaisin? Miettikää omaa elämäänne, auktoriteettejä ympärillänne, mitä hyötyä niistä todellisuudessa on?
Auktoriteetit on luotu rajoittamaan elämää ja tekemisiä. En minä tarkoita, että olisin itsepäinen enkä huomioisia ihmisiä ympärilläni, minä vain en näe yhtäkään järkevää syytä tunnustaa auktoriteettejä. Elämänne suurin auktoriteetti tulee aina olemaan vanhempanne, mutta onko se myöskään oikein vanhemman roolissa käyttää asemaansa hyväkseen ohjatakseen lapsensa valintoja, lapset ovat äärimmäisen lojaaleja vanhemmilleen vaikka he eivät sitä tunnustakaan, ja vanhempien mielipide saattaa olla todella suuri este nuoren unelmien toteutumiselle. Vanhempien suhde lapsiin toki on tärkeä, eikä tarkoitukseni ole istuttaa päähänne ajatuksia vanhempien turhuudesta jne, tietenkin vanhempien sanoista kannattaa ottaa oppia, mutta kannattaako niitä noudattaa kuin raamattua? En usko.
Entä muut auktoriteetit? Seuraavaksi lähimmät auktoriteetit elämässänne luultavasti ovat koulunne opettajat/luokanvalvojat ynnä muut. Mielestäni heillä on melko suuri osuus nuorten kasvatuksessa, mutta miksi ihmeessä kouluympäristössä opettajat ovat suuria auktoriteettejä joiden valvontaa pitää kaihtaa ja varoa? Miksi opettajat tunkevat nenänsä nuorten asioihin niin hanakasti? Miksi nuoria ei rohkaista käymään kuraattorin puheilla ongelmistaan? Itse muistan, että meille yläasteella näytettiin missä on kuraattorin kanslia, mutta sainko rohkaisua mennä sinne puhumaan silloin kun kaikki meni päin vittua? En. Ja se kyllä suorastaan vitutti jonkin aikaa, miksi kouluissa on tärkeä palvelu nuorille mutta kyseisen palvelun käyttöä ei opasteta?
Jotten täysin eksyisi aiheesta niin palataan muiden auktoriteettien pariin, viranomainen on ehkä turhimpia ja naurettavimpia auktoriteettejä joita on olemassa. He ovat ihmisiä jotka ovat virkansa puolesta auktoriteettejä, mutta eivät välttämättä oikeasti ymmärrä mistään mitään. Auktoriteetin asemaan pääsy, joka nyt sinällään on jo aika turha asia, tulisi sisältää jonkinlaista yleismaailmallistakin opastusta, kenet näkisin mieluiten auktoriteetteinä? Ne henkilöt löytyvät yhteiskunnan vähemmistöluokista, esim: homoseksuaaleista, pitkäaikaistyöttömistä, toipuvista alkoholisteista -ja huumausaineiden väärinkäyttäjistä, etc, miksi? Koska huolimatta kyseisten ihmisten halveksutuista asioista nämä väestöryhmät yleensä oikeasti ymmärtävät muutakin kuin mitä aistit ympärillä näkevät, ihmisiä jotka miettivät muutakin kuin mitä heille annetaan mietittäväksi.
Mieluiten toki näkisin koko auktoriteetti-ympyröiden katoavan. Onko se muka oikeasti jollekulle hyödyksi, että kitketään oma ajattelu pois ja tyrkytetään ns. "oikeita mielipiteitä" auktoriteettien suunnalta, mielipiteitä joita te ette hyväksy, mutta ette uskalla myöskään kyseenalaistaa vain ja ainoastaan sen vuoksi, että mielipiteen esittäjä on mukamas korkeammassa asemassa kuin te.
Paskan vitun lötinää, kukaan ihminen tässä maailmassa ei ole ketään korkeammassa asemassa, eikä kenelläkään ole oikeutta olla pakotettu auktoriteetti toiselle. Miksi tunnustaisitte ketään ihmistä aukotriteetiksi? Itse en tunnusta, en ketään. On vain ihmisiä joiden mielipiteille annan hieman enemmän painoarvoa kuin toisille, mutta loppuviimein muodostan omat moraaliarvoni, mielipiteeni, ja käsitykseni oikeasta ja väärästä itse. En minä pelkää sanoa niin kutsuttuja auktoriteettejä vastaan, miksi pelkäisin? Mitä he voisivat oikeasti tehdä minulle? Eivät mitään.
Niin kauan kuin kukaan ei pääse tunkeutumaan pääni sisälle, minulle ei kukaan voi tehdä mitään, ihan sama kuinka isoksi auktoriteetiksi kukin itsensä tuntee, olette mielestäni huvittavia. Useimmilla auktoriteetin omaavilla ihmisillä on myös ilmeisesti suuria itsetunto-ongelmia, koska he kokevat itsensä uhatuksi huomatessaan, että minua ei liikuta heidän asemansa millään tapaa, he ovat minulle ihmisiä siinä missä muutkin, ei heissä ole mitään erikoista. Miten voisin ottaa vakavasti ihmistä joka pääsee auktoriteetin asemaan sillä avulla, ettei koskaan kyseenalaista mitään hänelle kerrottua?
Fuck the shit, olkaa vapaita, älkää alistuko auktoriteettien edessä, uskaltakaa olla oma itsenne, nouskaa auktoriteettejä vastaan jos koette heidän sortavan itseänne. Miksi ette nousisi? Miksi kääntäisitte vain toisen poskenne? Koska se on helppoa? No onhan se, mutta päädytte vain inhoamaan itseänne.
Kello on vitusti, väsyttää, en jaksa jäsennellä ajatuksiani paremmin, muotoilen koko paskan joskus uusiksi jos jaksan.