Olen mieltänyt itseni tietyllä tavalla hipiksi. Rakastan luontoa, kesät samoilen silmät punaisina fraktaali maailmaani tuijotellen pitkin pöheikköjä paljain varpain, ja rakastan kaikkea ja kaikkia.
Hiusteni annan sotkeutua omissa oloissaan haiseviksi takkupötkylöiksi, enkä pahemmin kuljeskele "kuolleitten kalojen virran"vietävänä vaan hihittelen yksikseni tälle nykyiselle materialisti kansalle ja mielessäni liikkuu vain että mihin helvettiin olen hukannut piippuni.
En todellakaan tiedä mistä tämä avautuminen tuli.
Siinä erittäin paikkaansa pitävää paskaa kaikille, http://hikipedia.info/wiki/Hippi melekin nauroin. Olen valvonut liikaa.
Olisipa kesä, aurinko ja sieniä.