IRC-Galleria

people seriously believe O-man The Chosen One will save us all and your icky neighbour too?
that the near east will find peace, that everyone gets infinite free clean energy, that love reigns with hope and change and blah blah?
(joe biden, rahm emanuel sound reeeeal nice, and the names popping up in speculations about cabinet positions do bring hope and change to mind, too - larry summers and robert gates, anyone?)

what can make anyone trust a guy who obviously wants power over his fellow living beings (obvious because he ran for president, obvious because he went into politics and stayed there)?

in general, why do you blindly trust your rulers (eyes that are theoretically open don't help, it's the action that matters - this is where i, too, fail most of the time)? shouldn't it be obvious that an at least remotely balanced person wouldn't be so arrogant or stupid or both as to believe he could have any chance of succesfully leading a country, when most decent people have enough trouble trying to lead their own lives?
(yes, people can be succesful and lead companies and countries and whatnot, but they really have no, and often don't want any, say about whether their leadership REALLY contributes to any "greater good". and everybody has their own concept of that, anyway.)

yeah, why believe anything at all? well, maybe you have to, but still, leave the fundamentalism at home and burn it.

anyway, my bet (and many others' it seems), is that obama will be something of a clinton (during whose presidency belgrade was bombed, iraq sanctioned on, so that probably thousands starved, a regime change there (iraq, duh) made part of u.s. policy, while nothing was done about rwanda. for example).
better'n gee dubya or senile mcbush or bible spice, maybe, but is that really the best we deserve?

on the other hand, there's little enough to be happy about in the model universe of politics, so it's probably best to enjoy whatever bright spots happen to briefly form. right now, there is more hope than there was a little while ago. i'll join in on the rejoicing and in the coming darkness the nostalgia will remain.

Eihän tätä olisi vielä muutama vuosi sitten millään uskonut: Amerikan Yhdysvalloilla on nyt musta presidentti, joka on paitsi demokraatti, myös maan liberaaleimmasta (= vasemmistolaisimmasta) päästä ja näyttää vihreää valoa muun muassa talouden hallinnalle ja ympäristöasioille. Voiko tämä olla tottakaan? Ja vielä Yhdysvalloissa: maassa, jota mediassa ovat terrorisoineet lähinnä äärivanhoilliset kristityt, hyperkapitalistit ja luonnonvarojen kulutuksen kannattajat. Voiko kukaan saada tällaisen ihmeen aikaan? – Yes we can! huutaa Barack Obama, Yhdysvaltain 44. presidentti.

Barack Obama varmistui Yhdysvaltain presidentin vaalien voittajaksi varhain tänä aamuna Suomen aikaa. Ensimmäinen varma tieto tapahtuneesta levisi tietoisuuteen puoli seitsemän aikaa aamulla, jolloin Ylen Aamu-tv:n juontaja kantoi pahvisen McCainin ulos studiosta tämän myönnettyä tappionsa. Vielä edellisenä iltana olin henkilökohtaisesti varsin jännittynyt tilanteesta, sillä vaikka gallupien lupaama etumatka näytti Obamalle selkeää johtoa, on varautuminen yllätyksiin vaistomainen keinoni suojautua suurelta pettymykseltä. Kannatukseni Obamaa kohtaan oli kasvanut Sarah Palinin valinnasta McCainin varapresidenttiehdokkaaksi asti, ja suuret toiveet paremmasta huomisesta hallitsivat sitä unetonta tiistain ja keskiviikon vastaista yötä. Riemulle ei ollut rajoja, kun tulos lopulta selvisi.

Jos Obamassa on yhtään miestä pitämään sanansa, voi olla, että kylmän ja kovan uusliberalismin ja imperrialismin aika länsimaissa alkaa vedellä viimeisiään. Obaman pääajatukset olivat alunalkaenkin työtätekevän väestön, pieni ja keskituloiset huomioiva sosiaalipolitiikka, jolla myös on rohkeutta suitsea talouden ylivaltaa. Huolimatta siitä, että Obama kieltämättä edustaa eurooppalaisittain varsin porvarillisia näköaloja monissa asioissa, on hän selkeästi parasta, mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut sitten New Dealin. Obama on se uusi, raikkaan vasemmistoliberaali tuulahdus, joka voi paitsi poikia oikeudenmukaisuutta maailmalla, myös antaa ihmiskunnalle tärkeää lisäaikaa: hän on ensimmäinen presidentti, joka ilmoittaa kannattavansa ilmastonmuutoksen ehkäisyä! Maailman suurimmalta saastuttajalta tällainen takinkääntö koituisi varmasti kaikkien iloksi. Ei siis ihme, että jopa Greenpeace on yhtynyt Obaman voitonjuhliin.

Johtajat ympäri maailmaa ovat onnitelleet Obamaa vaalivoitosta ja kehuneet tämän valintaa erilaisin perusteluin. Jopa itse Fidel Castro on ilmoittanut tukensa Obamalle, ja USA:n perivihollinen Hugo Chavezkin on ilmoittanut halunsa yhteistyöhön Obaman johtaman jenkkimaan kanssa. Jossei tässä ole merkkejä muutoksesta, niin ei sitten missään.

Aika kuitenkin näyttää, mitä tuleman pitää. Toivottavasti Obamalla on valtaa ja mahdollisuuksia pitää sanansa. Suuret muutokset eivät toki tapahdu hetkessä, mutta armealias on oltava. Yhdysvaltain historian vihatuimman presidentin jättäessä virkansa ehdottoman oikeansuuntainen tuuli tuntuu äärimmäisen huumaamalta, ja voiton huumassa kritiikkikin unohtuu. Mutta mitä siitä? Nauttikaamme vielä yhdessä tämä päivä, ja toivokaamme hartaasti, että USA ja koko maailma
saavat kaipaamansa muutoksen. Tässä vaiheessa ei kannata vielä piirrellä kauhukuvia seinälle: muutokseen tarvitaan myös mahdollisuus.

Onnea Obama! Muutosta me tarvitsemme!

http://i33.tinypic.com/28w2ujp.png

oon nauranu tolle varmaa viistuhatta vuotta

Obama, jess!

Riikoissakin osataan siis äänestää♥

vaikken politiikasta mitää ymmärräkkää ni JEE obama voitti usan presídenttivaalit

Kyllä nyt voitti oikea mies. Oikea henkilö pääsi taloon edustamaan. Ah.
YES, WE CAN!