Eihän tätä olisi vielä muutama vuosi sitten millään uskonut: Amerikan Yhdysvalloilla on nyt musta presidentti, joka on paitsi demokraatti, myös maan liberaaleimmasta (= vasemmistolaisimmasta) päästä ja näyttää vihreää valoa muun muassa talouden hallinnalle ja ympäristöasioille. Voiko tämä olla tottakaan? Ja vielä Yhdysvalloissa: maassa, jota mediassa ovat terrorisoineet lähinnä äärivanhoilliset kristityt, hyperkapitalistit ja luonnonvarojen kulutuksen kannattajat. Voiko kukaan saada tällaisen ihmeen aikaan? Yes we can! huutaa Barack Obama, Yhdysvaltain 44. presidentti.
Barack Obama varmistui Yhdysvaltain presidentin vaalien voittajaksi varhain tänä aamuna Suomen aikaa. Ensimmäinen varma tieto tapahtuneesta levisi tietoisuuteen puoli seitsemän aikaa aamulla, jolloin Ylen Aamu-tv:n juontaja kantoi pahvisen McCainin ulos studiosta tämän myönnettyä tappionsa. Vielä edellisenä iltana olin henkilökohtaisesti varsin jännittynyt tilanteesta, sillä vaikka gallupien lupaama etumatka näytti Obamalle selkeää johtoa, on varautuminen yllätyksiin vaistomainen keinoni suojautua suurelta pettymykseltä. Kannatukseni Obamaa kohtaan oli kasvanut Sarah Palinin valinnasta McCainin varapresidenttiehdokkaaksi asti, ja suuret toiveet paremmasta huomisesta hallitsivat sitä unetonta tiistain ja keskiviikon vastaista yötä. Riemulle ei ollut rajoja, kun tulos lopulta selvisi.
Jos Obamassa on yhtään miestä pitämään sanansa, voi olla, että kylmän ja kovan uusliberalismin ja imperrialismin aika länsimaissa alkaa vedellä viimeisiään. Obaman pääajatukset olivat alunalkaenkin työtätekevän väestön, pieni ja keskituloiset huomioiva sosiaalipolitiikka, jolla myös on rohkeutta suitsea talouden ylivaltaa. Huolimatta siitä, että Obama kieltämättä edustaa eurooppalaisittain varsin porvarillisia näköaloja monissa asioissa, on hän selkeästi parasta, mitä Yhdysvalloissa on tapahtunut sitten New Dealin. Obama on se uusi, raikkaan vasemmistoliberaali tuulahdus, joka voi paitsi poikia oikeudenmukaisuutta maailmalla, myös antaa ihmiskunnalle tärkeää lisäaikaa: hän on ensimmäinen presidentti, joka ilmoittaa kannattavansa ilmastonmuutoksen ehkäisyä! Maailman suurimmalta saastuttajalta tällainen takinkääntö koituisi varmasti kaikkien iloksi. Ei siis ihme, että jopa Greenpeace on yhtynyt Obaman voitonjuhliin.
Johtajat ympäri maailmaa ovat onnitelleet Obamaa vaalivoitosta ja kehuneet tämän valintaa erilaisin perusteluin. Jopa itse Fidel Castro on ilmoittanut tukensa Obamalle, ja USA:n perivihollinen Hugo Chavezkin on ilmoittanut halunsa yhteistyöhön Obaman johtaman jenkkimaan kanssa. Jossei tässä ole merkkejä muutoksesta, niin ei sitten missään.
Aika kuitenkin näyttää, mitä tuleman pitää. Toivottavasti Obamalla on valtaa ja mahdollisuuksia pitää sanansa. Suuret muutokset eivät toki tapahdu hetkessä, mutta armealias on oltava. Yhdysvaltain historian vihatuimman presidentin jättäessä virkansa ehdottoman oikeansuuntainen tuuli tuntuu äärimmäisen huumaamalta, ja voiton huumassa kritiikkikin unohtuu. Mutta mitä siitä? Nauttikaamme vielä yhdessä tämä päivä, ja toivokaamme hartaasti, että USA ja koko maailma
saavat kaipaamansa muutoksen. Tässä vaiheessa ei kannata vielä piirrellä kauhukuvia seinälle: muutokseen tarvitaan myös mahdollisuus.
Onnea Obama! Muutosta me tarvitsemme!