Niin monet kerrat oon pettäny itseni
Leikkinyt että mä olisin joku muu
Miksei kukaan tuu
Ja pelasta mua pulasta, opasta oikeelle kadulle,
estä hukkumasta hulluuteen, pahuuteen
Kompastun pohjaan, uppoon, kastun läpimäräks
Ja kun takas astun valon nään, onko ketään
Jäljellä joka vois anteeksi antaa mun pienuuden
Jos löytäisin uuden minuuden
Tai sit ei, anyway-ay-ay-ay...
En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu
Kai mun on elettävä tämän kanssa
Joka peilikuvasta katsoo mua takaisin, on sekaisin
Eksynyt, väsyny, mieti mun tekoja
Mussa on aivan liian paljon vikoja
Miksen nää hyvää enää
Mä pelkään, muistan selkää, jota tuijotin
Kun esille totuuden otin
Kenen syy, ettei voi hyväksyy
Muuta ku valheet, ruma on kaunista sillon ku sen pystyy peittämään,
heittämään nurkkaan
Oikee on arvoton-non-non'...
En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu
Leikittäiskö hetken aikaa että mäkin oisin viaton, täysin liaton
Ja syytön etten koskaan olisi *tahallani ollutkaan* niin julkee
Koitan sulkee silmäni, kulkee eteenpäin katselematta sivuille
Ja taakse, mä tahtosin unohtaa, tää tie johtaa vain alas,
Salassa säilytän menneitä niitä piilotan ja pintaani kiillotan
Miten vois pyyhkii muistot pois...
En mä osaa muuta olla
Vaikka yrittäisin kuinka, ei se onnistu pakolla
En mä pysty muuksi muuttuu
Vaikka tahtoisin niin paljon multa voimat puuttuu
En mä osaa
En mä jaksa