Olin vaa tyhmä ja nielin kaikki ne sun sanat
Mist oisin voinut tietää et halusit vaa pelleillä
Nyt jäi ikävä ja tyhjä kohta sydämessä
Kaikki kaunis kaikki hyvä lähti menemää
Tuskin tää yhtää mun takkaa nyt keventää
Mut pakko purkaa johonki mitä ajattelen
Vikan kerran kun nähtii sanoit "rakastan ja soittelen"
Mut ei, äijä sä särjit mun sydämen
Jos sanon etten kaipaa, mä valehtelen.
Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan
Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan
Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa