Kulunut vuosi meni mitä erinomaisimmin. Välillä olen joutunut käyttämään taustalla näkyviä sinisiä kuoria, sillä leijonakuorien näppäimistön eräs näppäin temppuilee. Juhlapäivän kunniaksi puin kännykkäni nyt tutumpaan leijonakuosiin.
Vuosi sitten fiilikset rakkaani suhteen olivat synkät, sillä esimerkiksi värinähälytys ei ollut toiminut pariin kuukauteen. Kuten kenenkään muunkaan merkittävän johtajan, ei kännykkäni terveydentilasta tullut vuodettua kauhean tarkasti tietoa julkisuuteen. Toukokuussa vointi yllättäen koheni, kun moottoripyörätakin tasku jäi sateella ajaessa hieman auki ja pikkuinen kastui: kuivumisen jälkeen värinähälytys on toiminut moitteetta tähän päivään asti. Näin voi käydä vain Nokian puhelimilla.
Todisteena elossa olemisesta otimme poseerauksen päivän lehden kanssa. Ajan trendien mukaisesti otin tämän kuvan loppuvuodesta 2014 ostamallani Samsungin tabletilla. Ehkäpä tabletti takaa sen, ettei puhelinta tarvitse vielä lähitulevaisuudessakaan vaihtaa, kun on toinen laite, johon kaikki elintärkeät sovellukset, eli lärvikirjat ja instagramit, saa.
Monia vuosia 3310! Hän ottaa onnitteluja vastaan. ^^
Takana oleva vuosi on sujunut jokseenkin tasaisesti, vain viimeisen parin kuukauden aikana on esiintynyt jonkinasteista bugausta: 3310 on kuvitellut olevansa latauksessa, vaikkei olisikaan (ja sitten valittanut latauksen epäonnistumista). Samoin kaksi näppäintä on ollut aika ajoin jumissa. Nämä pienet ongelmat ovat todennäköisesti jälkioireita viime lokakuun alkupuolelta, jolloin elettiin kriisiaikoja. Olin entisen seurustelukumppanini kämpillä. Hänen koiransa sattui kusemaan sisälle ja osa kultasateesta roiskui myös puhelimeni päälle. 3310 tilttasi totaalisesti. Ehdin jo pelätä pahinta, mutta asetin pikkuiseni lataukseen ja kuivasin roiskeet varovaisesti kuivalla talouspaperilla. Noin neljän tunnin kuluttua puhelin heräsi taas eloon, ja uskalsin sen myötä pyyhkiä sen hygieniasyistä kostealla talouspaperilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikka kahdessa näppäimessä ongelmia onkin tuosta päivästä lähtien ollut.
Kesällä uutena sekoiluna puhelimeen ilmestyi välkkyvä tekstiviesti. Olin heinäkuussa kuskina ja naureskelin tekstiviestitse kaverilleni Sallalle, kuinka humalassa eräs kuskattavistani onkaan. Kyseisen henkilön aiemmin illalla nähnyt Salla pisti viestin "You don't say... :D", jossa vain ensimmäinen sana "You" näkyy koko ajan – muut sanat ja merkit välkkyvät. Toista kertaa vastaavaa ei ole tapahtunut, mutta tekstari on tallessa ja avatessa se alkaa välkkyä vielä nykyisinkin.
Tuleva vuosi asettaa 3310:lle uusia haasteita. Luvassa on todennäköisesti liittymän (ja siten SIM-kortin) vaihto. Lisäksi veteraaniluuri ansaitsee hemmottelua, joten ajattelin ostaa uuden akun, onhan edellisen ostosta jo kolme vuotta.
Viime vuosina olen saanut huomata, että ensimmäistä kertaa minusta oikeasti tuntuu, että kapulani olisi jäämässä kehityksen jalkoihin: älypuhelimiin saatavat tekstiviesti- ja soitto-ohjelmat, joilla voi viestiä ilmaiseksi internetin kautta, ovat jotain, mihin puhelinvanhus ei kykene. Joka tapauksessa, siinä missä monet jotkut aikansa eläneet kännykät (kuten aikoinaan suositut simpukkapuhelimet tai värinäytölliset pikseli-Nokiat) ovat jo haudassa, niin 3310 porskuttaa edelleen.Toivottavasti porskuttaa jatkossakin.
Kuluneeseen vuoteen on mahtunut paljon actionia. Hukkasin pikkuisen esimerkiksi kesällä Kuopion torille - olin vain hajamielisesti jättänyt sen lojumaan torikiveykselle. Tullessani takaisin sitä etsimään oli se jo kadonnut. Ilta baarissa meni synkissä tunnelmissa ja mietin, oliko tässä viimein legendan loppu. Sinikään ei onnistunut parantamaan mielialaani, vaikka hän sentään tarjosi minulle kaljan ja haukkui lippistäni.
Myös esimerkiksi Anniina epäili Apteekkarin terassilla jutellessamme puhelimen kohtalon olevan synkkä. "Joku on varmaan ajatellut sen olevan vain lapsen leikkipuhelin ja heittänyt roskiin."
Toisin kävi. 3310 ei ollut joutunut roskiin, se ei ollut joutunut teinien ilkivallan kohteeksi, vaan joku vanhempi (IHANA<3) rouvashenkilö oli kiikuttanut sen poliisiasemalle. Legendat eivät kuole koskaan.
Jos nyt mietit, että
a) onko minulla elämää
b) mitä vittua,
niin a) en kommentoi ja b) en ikinä osaa luopua mistään vaan kiinnyn kaikkeen aivan liikaa. Kännykästä on muutenkin tullut osa persoonaani. Ja hei, onhan noi leijonakuoret aika söpöt ;>
11.1.2002 se alkoi. Silloin matopeli ja "kuvaviesti"mahdollisuus herättivät ikätovereissani kateutta. Nyttemmin wanha klassikko herättää lähinnä huvittuneisuutta, mutten koskaan tohtisi luopua rakkaasta kännykkämallista!
Kulunut vuosi on ollut kaikista rankin - syksyn ongelmat johtivat siihen, että sim-kortti ja eri tiedostot pitivät siirtää toiseen ruumiiseen. Elämä kuitenkin jatkuu eteenpäin. Toivottavasti toiset 10 vuotta.
Happy birthday to you,
Happy birthday to you
Happy birthday to my dear 3310!!
Yhdeksäs vuosi tämän kännykän rotiskon kanssa! ;D 10. juhlavuoden kunniaksi sain tänään pelattua vieläpä jokavuotisen perinteeni mukaisesti uuden ennätyksen matopeliin, uusi ennätys siis - uuh - 3305 pistettä!
Ja jos joku nyt miettii että a) onko mulla elämää b) mitä vittua, niin vastaukset ovat
a) en kommentoi
b) kiinnyn herkästi kaikkeen ja siks en osaa ikinä luopua mistään romppeesta + tosta kännykästä on tullut osa erkkiyttäni ;D ++ noi söpöt leijonakuoret joista kaikki oli joskus vuosituhannen alussa tosi kateellisia :D
Hahahaa, kukapas se eilen vetikään 3310n perinteiseen vanhaan kunnon matopeliin UUDEN ENNÄTYKSEN!! :) VIIMEIN! Koko vuoden olen yrittänyt uutta enkkaa ja nyt wanha 2771n pisteen ennätys meni rikki ja uusi ennätys on siis 2907 pistettä! Ensi vuonna ennätyksen rikkominen tuleekin taas olemaan entistä vaikeampaa...