Et haluisin jo oman kämpän. Joojoo tiedetään et on se vitu hienoo ku voi päättää omist tekemisistää mut täytyy muistaa et on se kamala asia kun VASTUU. Emmä ny sitä tarkottanu et jos mä saisin oman kämpän, et heti helvetimoiset bileet pystyy(jotka kestää seuraavat kaks viikkoo) ja naapurit kutsuu poliisi ja palokunna paikal ku ei tiä et mitä tapahtuu.
Vaan.
Et sais oman rauhan, siis ihan totaalisen oman rauhan, vois tehä sitä ruokaa mitä millonki tykkää eikä vaa kattoo tääläki jääkaappii et jaa tälläst on tehty kai sitä täytyy sit syödä. Tai ei syö ollenkaa. Tai lähtee kavereitte kans kaupungil ja mässät siel sit jotai. Tajusin et älyvapaata toimintaa, mut eipä voi muutakaa.
Emmä ny viel oo nii pitkäl miettiny(ainakaa tänää) et millai maksaisin laskut, kaikki sellaset pakolliset jutut, vaa iha miettiny tällee ehkäpä vois sanoo et tunnepohjalta.
Haluun sen oman vapauden, et jos ei jaksa siivota ni sit kukaa ei tuu sanoo et "jumalauta sä siivoot nyt". Tosin, mul on tullu täs viimesen kuukauden aikana joku ihme siivousneuroosi, et koko aika pitäis siivot jotai, et ainaki omas huonees kaikki olis hyvi. Mistähän sekin on tullu... Pienen tosin olin ain siivoomas ja tiskaamas ymymym.
Mulle on sanottu, et jos elän hyvin, eli siis en ala juopoks enkä polttamaa ja käyn kouluu, menestyn sillee ku osaan(hmmm) ni saan kämpän ku täytän 18. On myös on perustettu tili johon en pääse käsiks enneku oon 18 ja sen tarkotuksen on ol apun ajokorttiin + autoon ja ehkä johonki muuhunki jollen ny kuse kaikkee iha total.
Mä vaan haluisin kokeil sitä itsenäistä elämää, mitä se todellisuudes on. Aikuistua. Vaikkei sitä iha heti uskoiskaa.
Mitä nyt tuli tehtyy ku tälläne romaani ja jostai aika järjellisest aiheest peräti :O