Rakensinko turhaan sinun varaasi ja saanko pettyä?
Etsin jotain kirjaa, johon luottaa, jossa meidät kerrotaan.
Alttaritaulun sävyt, jotka koetimme niin huolella vangita,
Haalistuu, ja kärsimykseen päättyy tämäkin näytelmä.
Kaunis on rumaa, tiedän,
Ja helppo on halpaa,
Vaan en voi uskoa sattumaan,
Vaikka tuuli kääntää lehtiä.
Sama tuuli kaikkialla
Ennenkuin kaikki särkyy,
Tämä hämärä muuttuu muistoksi
Ennenkuin häviää.
niin
kirjat ja paperit
ehkä myös
huonekalut ja muistot
kaikki valheet jotka tulevat elämän tielle
kaikki hyvä mikä estää näkemästä
se on ruoste
Minä vihaan sinua,
Minä haluan sinua.
Osaan lukea nuo sanat
Tuosta asennostasi.
Siinä valkoisella lakanalla
Olet kuin nainen,
Mutta et halua olla nainen
Etkä minun olevan mies.
Mustan autojen saattue sinä olet ja olet loputon
Niin kuin aina kirjoissa joissa kerrotaan vain
Toisen versio.
Minä en tunnusta mitään purppuraa jota pitää kumartaa,
Minä en tunnusta että haluan enkä saata lähteä.
Olen sinun
Jos tahdot niin
Olen sinun
Kuin sydämesi
Poukkoileva, raivokas
Jos tahdot
Olen sinun x2
Minä haluan sinua,
Haluan vihata sinua.
Kaksiselkäinen peto
Raivoaa tasangolla yön.
Pian unohtuu aika ja tila
Ja nahkapeitto ja syyllisyys
Ja rauenneilla kasvoilla
Viipyy muiston pysyvyys.
Rakensinko turhaan sinun varaasi ja saanko pettyä.
Etsin jotain kirjaa johon luottaa, jossa meidät
Kerrotaan.
Alttaritaulun sävyt jotka koetimme niin huolella
Vangita,
Haalistuu ja kärsimykseen päättyy tämäkin näytelmä
Olen sinun
Jos tahdot niin
Olen sinun,
Kuin sydämesi
Poukkoileva, raivokas
Jos tahdot
Olen sinun x2
Muistan unien eläimet,
Kuinka ne osaavat puhua,
Kuinka kultanaamioinen
Hiipii käytävään.
Olen sinun
Jos tahdot niin
Olen sinun,
Kuin sydämesi
Poukkoileva, raivokas
Jos tahdot
Olen sinun x2