IRC-Galleria

katon täs just yksnäni i am legendii ku se jäi eile keske,ja syön ''pastaa kermakastikkees'' joka on iha niiku pastaa kermakeitossa.vois täs alkaa meikkailee ja semmoi,tunnin pääst pitäs mennä sairaalalle uusiin resepti,sit apteekkii ostaa läääkkeet ja sit keskustaa pariks tuniks.illal ois sit lapsenvahti hommii jonkii aikaa :)

ps.tää leffa loppu iha tyhmästi,oisin tahtonu tietää kuoliks ne kaikki viirus ihmiset vai mite.

katoin leffan ja se oli hieno (:<

ahhah katoin eilen i am legendin ja itkin koko loppu leffan sen jälkeen ku se koira kuoli ja sit katoin eilen kaksi kertaa kaunottaren ja hirviö ja nekin ajat itkin..

et sillai eilen nyyhnyyhleffahetkiä ollut mulla ♥

MUT ÄÄH MAAILMAN KAUNEIN RAKKAUSTARINAAAA KAUNOTAR JA HIRVIÖ ♥♥ ;___;

alan itkeä jälleen..

ompas friikki elokuva o.O

Yes Man oli ihan hyvä. Jos pidät Jim Carreystä, pidät tästä. Ei kuitenkaan Jimin parhaimmistoa, mutta menettelee.

I Am Legend. Itku tuli pariinkin kertaan, ihana elokuva.

Sweeney Todd. En ikinä, ikinä ole pitänyt musikaaleista (ellei Disney-leffoja lasketa), mutta tämä säväytti. Veri tosin oli kuin huonosta splatter-leffasta, mutta annettakoon se anteeksi, olihan pääosassa kuitenkin loistava näyttelijä Johnny Depp. Ja laulaakin herra osaa ja aivan upeasti osaakin.

http://www.youtube.com/watch?v=3vRURA8IBAo <3
Toi leffa ei ole turhaan kattomisen arvonen.

I Am Legend <3
On todistettua ettei Will Smith näyttele huonoissa leffoissa, mutta I Am Legend - oi ah. Jos joku leffa on oikeesti katsomisen arvonen, niin se on toi.
Se on niin loistava. Vaikka jotkut niistä kohdista aiheuttaa sydärin, mutta silti. Luoja se on paras. Vaikka se kohta missä ne tappaa Samin on aivan kamala ja ne kohdat missä tietää että jotain kamalaa tapahtuu on ihan hirveitä, mutta kuitenkin. Ja ne tartunnan saaneet on niin pelottavia. Tavallaan.
Vaikka se alkuperäinen versio on niin paljon parempi, mutta ei se toinenkaan huono ole.
Loistavat näyttelijät ja loistava roolisuoritus etenkin Will Smithiltä.
<3

Ohjaus: Francis Lawrence

Paljon kehuja ja vaihtelevia mielipiteitä elokuvasta kuultuani päätin sen sitten lopulta katsoa. Kaikin puolin odotukset olivat hyvät; idea kuulosti ja näytti hyvältä, leffa vaikutti huolella tehdyltä ja pitkästä aikaa odotin näkeväni jotain erilaista.

Ok, ennen "murskaamisen" eli negatiivisen puolen penkomista täytyy mainita ne hyvät asiat elokuvasta. Yksi niistä oli ehdottomasti Will Smith (Robert Neville), joka vetää hyvän ja erikoisen roolisuorituksen kuten koirakin. Autio Manhattan on visuaalisesti todella upea ja näytti hetken siltä että odotukset palkittiin. Syiden ja seurausten selittely hoidetaan tuttuun tapaan vilauttelemalla kliseisiä lehtileikkeitä ja palaamalla Nevillen muistoihin. Tarina on muuten jokseenkin yksinkertainen; Ihminen on onnistunut löytämään lääkkeen syöpään. Pian rokotteen saaneet alkavat saada omituisia oireita ja muuttua valoa karttaviksi olennoiksi. Vain prosentti maailman asukkaista on immuuneja virukselle ja heistäkin lähes kaikki ovat kuolleet. Robert Neville yrittää kehittää lääkettä huonoin tuloksin ja elelee Manhattanilla koiransa Samanthan kanssa. Turhaa spoilaamista välttääkseni jätän tarinan ratkaisuvaiheet kertomatta, sillä joku voi tykätä elokuvasta.

Elokuvassa ei lopulta olekaan mitään muuta hienoa kuin Manhattanin tyhjyys. Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, maailma valmistautuu HD aikaan ja elokuvissa odotetaan nähtävän entistäkin upeampia ja AIDOMPIA erikoistehosteita sekä animaatioita. Näin ei kuitenkaan ole tällä kertaa ja ensimmäistä kertaa kuviin ilmestyvät kuminaamaiset 3D ihmisapinat tappavat lähes kaikki odotukset. Upeasti toteutettuun ympäristöön on vaikea edes kuvitella mitään näin rumaa kuin yliluonnollisen voimakkaat, useita metrejä hyppivät kummajaiset. Alku lupailee tunnelmaltaan loistavaa elokuvaa ja Nevillen jahdatessa koiraansa pimeään tehtaaseen se vielä toimii. Myös Smithin näyttely, vähäinen valo ja äänet luovat hyytävää fiilistä katsojan ollessa täysin tietämätön olentojen ulkonäöstä. Kun ensimmäinen "böö"-kohtaaminen tapahtuu, leffan tunnelma siirtyy kammiovärinään. En juurikaan löydä mielestäni sopivaa vertauskuvaa elokuvan olennoille, sillä pikkukakkosen Ransukin lienee pelottavampi. Ulos päästyään Neville saa katsekontaktin yhden olion kanssa, joka seuraa häntä melkein ulos asti. Tässä vaiheessa kammiovärinässä oleva tunnelma voidaan todeta kuolleeksi ja edelleenkin on mahdotonta ymmärtää syytä huonon CGI:n käyttöön. En tiedä, en muista, eikä kiinnosta tietää elokuvan ikärajaa, mutta uskoisin sen olleen jenkeissä k-11 kun taas Suomessa se todennäköisesti oli korkeampi. Elokuvassa on muutamia upeita kuvia ja kohtauksia joista suurimman osan pilaa edellämainitut CGI olennot. Loppua kohti alkaa myös koko idea tuntua puulta ja tunnelman kuoltua jo kauan sitten, elokuvan loppu ei tunnu oikein miltään.


**½