Niin monta kertaa maahan lyötiin, ylös jaksoi nousta toki,
antoi kasvot sanalle sitkeys vaikka kovia niin koki.
Vilkaise taivaalle, hän siellä vilkuttaa.
Siunaa meitä kovanonnen lapsia joita tuuli kuljettaa.
Hän poissa tänään on, te lujaa tanssikaa
Tuolla pilven reunalla vetää kuohuvaa
Haluisin nähdä kasvot joita en voi enään koskaan nähdä,
haluaisin tuntea kuinka sydän lyö,sydän joka ei koskaan enää lyö.
Haluaisin nauraa kanssasi, nauru joka on iäksi hiljentynyt.
Haluaisin matkustaa luoksesi.
Nyt on mummi käynyt viimesen kerran kotona..
Sitä vaan toivoo et kohta se hyppää jostain nurkan takaa,
mut ei.. Tää on ihan kauheeta kun ei voi nähdä niin
rakasta ihmistä enää koskaan..
Lepää rauhassa, mummi rakas.
Koskaan ei oo tää talo ollu näin autio...
Kukaan ei sano sanaakaan....
Ei sitä vaan voi tajuta kun joku rakas ihminen viedään pois...
Monta ihmistä jää tänne maan päälle kaipaamaan
sä katselet ylhäältä enkelinä taivaassa..
Nää muistot susta ne kaikkein rakkaimmat,
mä tulen aina säilyttään, sua aina mä rakastan.
Sul on aina paikka mun sydämmes.