IRC-Galleria

hyvää matkaa

Aiemmin syksyllä katselin mitä näyttelyitä tänä vuonna collikoille vielä olisi tiedossa. Seinäjoki, lamppu, Nurmo, lamppu, Silimen Classic Star, lamppu, haluan lähteä Seinäjoelle ja nähdä millainen Sonny-pojasta on kasvanut. Idean kruunasi ajatukseni, että otan mukaan kaikki koirat, joilla mahdollisesti olisi turkkia silloin, elikäs Rommi, Classic ja Deli. Siinä onkin sitten haastetta jo sinällään, luonnonlapsi Rommi ja kaksi peräkkäisissä luokissa kilpailevaa tyttöä. Varmaan joku yöllinen mielenhäiriö tuo ajatus.
Aikataulujen tullessa tuli tietoon tuomarivaihdos. Katselin netistä millaisia tuloksia on uudelta tuomarilta tullut aiemmin. Järkytyin huomatessani, että ko. tuomari tosiaan jakaa myös hylättyä ihan runsaalla kädellä. Aloin miettimään koirieni virheitä. Rommi mahdollisesti innostuksesta korvat pystyssä ja käytös kyseenalaista muutenkin. Delin kapea alaleuka. Classicin kihara turkki. Mietiskelin, hakisiko sitä kaksi vai kolme hylkyä. Niin tuomarista kiinnihän kaikki on. Classic on hyvin kaunis muuten, eikä ole vielä saanut tiukoiltakaan tuomareilta kiharoistaan huolimatta EH:ta huonompaa, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Ja Deli tuollainen karvaton koipeliini tyttönen. Hetken jo mietiskelin peruutusta ja rahat takaisin.
Mutta halu nähdä Classicin pentu Sonny, voitti ja päätin, että mehän mennään kehään ja haetaan vaikka kolme harmaata nauhaa. Päästäämpä aiemmin Sonnya katsomaan. Että match show -meninki ja kehään vain harjoittelemaan.

Seinäjoki kv 24.10.2009 - Maret Kärdi, Viro
Silimen Rommi-Cola: AVO T
”Tyypillinen sopusuhtainen mutta jaloutta kaipaava uros, jolla hyvä raajaluusto. Oikeat pään mittasuhteet mutta ei aivan yhdensuuntaiset ylälinjat. Oikea-asentoiset mutta ei riittävästi taipuneet korvat. Hyvät silmät, matalahko kaulan kiinnitys ja lyhyehkö kaula. Niukat etukulmaukset ja löysät kyynärpäät, sopivasti kulmautunut takaa. Suorahko lantio, tyvestä suoraan pystyssä kannettu häntä. Taipumusta peitsaukseen. Ei aivan näyttelykunnossa karvapeite. Erinomaisen ystävällinen ja avoin luonne.”
Silimen Classic Delight: NUO H
”Keskikokoa suurempi oikeaa rotutyyppiä edustava. Kokoonsa nähden hieman korkearaajainen narttu, jolla lyhyehkö rintakehä ja pitkähkö lanneosa. Kauttaaltaan kapeatekoinen rakenne. Hyvä pää ja ilme, erinomaiset korvat, tummat silmät, toivoisin selvemmän alaleuan ja tiiviimmän purennan. Ryhdikäs kaula, kaarevuutta ja lihaspeitettä kaipaava rintakehä. Kapea eturinta, niukat etukulmaukset, riittävät takaa. Liikkeessä sisäänpäin kääntyvät etukäpälät. Laadultaan erinomainen karvapeite, ei täydessä turkissa. Avoin luonne.”
Silimen Classic-Cola: AVO ERI1 PN1 SERT CACIB ROP
”Erinomaista tyyppiä, sopusuhtainen, keskivahva narttu, jolla erinomainen pää ja ilme. Sopivasti kulmautuneet raajat ja ryhdikäs olemus. Tummat silmät, riittävä alaleuka, liikkuvaiset korvat. Hyvä rintakehä, kiinteä yläosa, hyvä lantiorakenne ja hännän kantotapa. Tilapäisesti hyvin pehmeä ja ei aivan rungonmyötäinen karvapeite häiritsee yleisvaikutelmaa. Reippaat tasapainoiset liikkeet. Erinomainen luonne.”

Melko showta päivä olikin. Näyttelypaikka oli hyvin ahdas ja sikäli hyvin ikävä. Rommi kolmatta kertaa näyttelyssä ja sen mukainen käytös olikin. Alku meni huutaessa. Sitten kun alkoi rentoutumaan, makasi maassakin. Annoin Rommin kieriä ja pyöriä enkä viitsinyt kiusata sitä harjaamisilla. Halusin antaa Rommille mahdollisimman mukavan kokemuksen näyttelyistä. Ja sikäli olen tyytyväinen miten selvisimme päivästä. Kehässä Rommi oli taas vallaton, ei meinannut pysyä paikallaan ja vouhkasi. Jutteli kovasti tuomarille ja taisi saada lipaistuakin tuomaria. Korvat pysyivät nyt paremmin mitä Tampereella ja Hyvinkäällä, mutta häntä oli innostuksesta pystyssä. Häntähän ei Rommilla yleisesti nouse ollenkaan, joten sen suhteen en ole huolissani ollenkaan. Juoksutuksessa Rommi yritti lähteä pomppimaan, joten vein sitä niin hitaasti, että alkoikin peitsaamaan. Hyvä kokemus näyttelystä Rommille kuitenkin loppupelissä tuli, joten eiköhän me vielä lähdetä joskus harjoittelemaan ja saada homma toimimaan.
Delin kanssa meni ihan mukavasti. Yllätyin kun se pitkästä aikaa alkukehässä nosti häntäänsä iloisesti juostessa. Ehkä se vain fiilisteli, että on kiva taas päästä kehiin. Hassu ja ihana tyttö.

Kun olin hakenut Rommille keltaisen ja Delille sinisen nauhan, niin oli jo aika lyöty olo, vaikka tiesinkin tuomarin tiukaksi. Olin hyvin epätoivoinen, kun otin Classin häkistä harjattavaksi. Juttelin Classicille, että haemmeko sinulle ensimmäisen sinisen nauhan vaiko olisiko keltainen hyvä. Katselin Classicin kiharoita ja mietin että niille nyt ei voi mitään ja tuomari sanoo sitten niistä mitä sanoo.
Mennessämme tuomarin eteen, hän ensimmäisenä sanoi Classicille ”Mitä sinun turkillesi on käynyt?” Vastasin, kuten on, että pentujen jälkeen kävi niin. Kuuntelin kuinka tuomari selitti että tämmöinen ei kuuluisi olla ja mietin, että ehkä saamme sitten todella vastaanottaa sen keltaisen nauhan tai pahimmassa tapauksessa jopa harmaan. En jännittänyt kehää yhtään, sillä tuntui tosiaan, että täältä lähdetään hyvinkin maihin laitettuna. Sanoin Classicille vain välillä, että ”Missä isäntä” ja annoin tytön seisoa vapaasti miten seisoikin. Kehäsihteerin antaessa käteeni excellent-ruusukkeen olivat jalat pettää alta. Kehän reunalla puhelin matkaseuralle, kuinka meidät pudotetaan kyllä jatkosta, koska nuo kiharat ovat mitä ovat. Lopulta kun seisottiin pn-kehässä ja saatiin käteen sert ja cacib-ruusukkeet, niin silloin jännitys iski ja menin ihan sekaisin. Classic sai toisen sertinsä! Se sai sertin ja cacibin! Meillä on vielä rop-kehä edessä.
Rop-kehässä mietin, että vsp sopii meille hyvin, sillä pääsemme vihdoin lähtemään kohti Nurmoa ja näkemään Sonnyn. Siinä juoksimme vielä ja seisottelimme ja sitten tuomari sanoo ”Turkista huolimatta…” Uskomatonta, minun Classic valittiin rotunsa parhaaksi kansainvälisessä näyttelyssä!

Odottelimme muutaman tunnin ennen kuin pääsimme ryhmäkehään juoksemaan. Ryhmissä emme päässeet jatkoon ja pääsimmekin viimein pakkaamaan tavarat ja lähtemään Nurmoon. Jotta homma ei liian helpoksi kävisi, emme löytäneet mistään Alapääntietä. Sonnyn omistajat jo soittelivat, että olemmeko eksyneet. Alapääntie oli vaihtanut nimeä, joten ei ihmekään ettemme löytäneet sitä. Lopulta löysimme perille ja ihana trikkinuorukainen tuli minua tervehtimään. Aivan mahtava pakkaus! Ulkonäöltään kuin Deli ja samoin tavoiltaan. Rakastuin tuohon nuoreen herraan suunnattomasti. Valitettavasti hämärä oli jo hiipinyt paikalle enkä kuvia nuorukaisesta saanut. Vietimme jonkin aikaa Sonnyn ja omistajiensa seurassa kunnes lähdimme pimeällä kotimatkalle. Ja niinhän sitä kävi, että reissun pituudeksi tuli lopulta sellainen 20h. Pitkä päivä, mutta tulipa nähtyä muutama valaistu tuulimylly.

Perjantai-iltana alkoi niin rentouttava vajaan parin vuorokauden "loma", kun Boogie lähti hoitoon. Nautin täysillä ulkoiluista pelkkien collieiden kanssa. Lauantaina suuntasimme Silimen-leirillä käymään kera Rommin, Classicin, Tuiken ja Delin. Antoisa päivä oli, mutta lähdimme suht aikaisin pois, sillä sunnuntain näyttely oli edessä päin.

Olin etukäteen jopa vilkaissut Vantaan säätiedotusta sunnuntaiksi, joten osasin ottaa mukaan sateenvarjonkin. Niinhän se sade sitten alkoi ennen kun perille pääsimme. Classic kastui tyystin ja itsekin suhteellisen hyvin. Tuomarin oli varmasti mielekästä tutkia märkää Classua, mutta suhteellisen pitkät pätkät se koirista kirjoitteli.

Vantaa kr 6.9.2009 - Hans Almgren
Silimen Classic-Cola: AVO ERI1
"Hyvänkokoinen. Hyvä sukupuolileima. Kaunis pää, täyteläinen kuono-osa. Kantaa korvansa hyvin, kevyesti ylitaittuneet korvankärjet. Hyvä kaulanpituus. Normaalisti kulmautunut edestä ja takaa, hieman litteät tassut. Tasainen selkälinja. Tulisi olla puhtaampi rungon väri, tänään puutteellisessa turkissa. Terveet liikkeet ja hyvä askelpituus, hieman ahdas edestä. Hieno sivuprofiili seisoessa."

Mukavasti saatiin siis luokkavoitto erillä ja taas uudelta tuomarilta arviointi. Sateinen sää hieman haittasi, että ei kovin kauaa viitsinyt paikan päällä olla omien kehien jälkeen. Hyvin huonosti yleisesti osaan ympärilleni katsoa näyttelyissä. Mutta sen verran minäkin jotain näen, että huomioin kolme hienoa saavutusta päivältä myös:
Dispiritos Ibiza Hippie JUN ERI1 PU2 SERT
Dispiritos Into the Blue JUN ERI3
Dispiritos Island Kiss JUN ERI1 V-SERT
Onnittelut kasvattajalle ja omistajille upeiden koirien hienoista tuloksista!

Isäntä päätti, että haemme kotimatkalla Boogien hoidosta. Ajatus paluusta arkeen sai mielialan laskemaan samantien. Kun ehdotettiin syömään menemistä, sanoin etten ole yhtään innostunut ajatuksesta, tuntuu kuin koko Järvenpää olisi vain yhtä mannia. Kun astuin autosta ulos, silmiini sattui isolla erään rakennuksen seinästä MANNILANTIE ja parahdin "Mitä mä sanoin!"
Hyvä ruoka, parempi mieli. Näin on ja mannin aiheuttama alakulo katosikin, kunnes puhelin soi pahaenteisesti ja oli pakko lähteä mannia hakemaan.

Kun pääsee hetkeksi maistamaan rentoa elämää ilman eroahdistunutta dobermannia, niin ei haluaisi heti palata sen mukanaan tuomaan vankilaan. Paluu arkeen oli juuri niin suloinen kuin olin kuvitellutkin. Boogie oli taas aivan hilseessä ja saanut pienet pissavaikeudet aikaiseksi. Oma koti kullankallis ja niinhän ne Boogien lihakset alkoivat taas rentoutumaan päästäen ulos pissavanan alkaen olohuoneen matosta ja päätyen keittiön kautta eteiseen.

Miksihän sitä olenkaan ajatellut, että pentu olisi jotenkin työläs. Pennuthan ovat varsin ihania, ne loppupelissä oppivat hyvin nopeasti sisäsiisteiksi ja niiden kanssa tehty työ on palkitsevaa. Jos palkka on suhteessa tehtyyn työhön, odotan sitä hetkeä kun pääsen tilille mannin kanssa.

Kennelliitosta tuli Delin (Silimen Classic Delight) lonkka- ja kyynärlausunnot.

Tulos:
lonkat A/A
kyynäret 0/0

Täytyy sanoa, että tyytyväinen olen. Kotona kolme ihanaa, kaunista ja tervettä collietyttöstä. Mahtavat koirat olen saanut, kiitos siitä mahtavalle kasvattajalle!

Tänään oli Classun kanssa suunta Heinolaan näyttelyyn. Suurempia odotuksia ei ollut, sillä eilen oli jo niin hyvä päivä.

Jäljelle jäi kuitenkin harmitus suuri. Olin Classicin kanssa menossa kehään ja suhahdimme mäkeä alas, jolloin puuntakana ollut briard olisi halunnut maistaa miltä Classic maistuu. Pelästyimme molemmat tilannetta ja Classic meni aivan haluttomaksi. Kehässä Classic piti korvia päänmyöden ja sivuilla eikä halunnut oikein juosta. Onneksi yksilöarvostelussa nosti korvansa asentoon, mutta edelleen hyvin vaisu kaikin puolin.
Mitään pelästymistä pahempaa ei onneksi tapahtunut, kun pääsimme pakoon. Mutta silti harmittaa. Tulos sinällään ei ollut huono ollenkaan, mutta pakostikin miettii miten paljon liikunta vaikutti tulokseen, kun tuomari siitä useampaan kertaan mainitsi.

Heinoka kr 23.8.2009 - Annukka Paloheimo
Silimen Classic-Cola AVO EH2
"Hieman laiskasti liikkuva. Sopusuhtainen. Ei parhaassa näyttelyturkissa. Hyvä ilme ja purenta. Kevyet korvat. Olkavarsi saisi olla viistompi. Hyvä takaosa. Hyvä liikerata, mutta saisi liikkua jäntevämmin."

Liekö briard saanut liian vähän lihapullia. Ei tullut Classusta piffiä. Mutta Hesen kautta kurvattiin. Danke Votsi seurasta, valitan valituksiani ja jään odottelemaan kuvia.

Näin tällä kertaa ja saatiin sitten hieman tasoitusta EH-ERI-kilpailutilanteeseen. Meiltä puuttuikin EH2 tulos. Seuraavaksi sitten Vantaalle hakemaan puuttuvia sijoituksia.

Aivosolutkin riitelevät keskenään - kuka käski ilmoittaa, kuka sanoi ettei kannata. Ennakko odotuksia oli kyllä. Ajattelin, että tulemme kotiin kera punaisen nauhan. Sillä Classic ei ole aivan täydessä turkissa vielä.

Ja oikeassahan olin, saimme punaisen nauhan. Saimme myös sinisen nauhan. Eikä saldo jäänyt kahteen muoviseen nauhaan. Saatiin niitä jopa kolme sekä yksi kankainen.

Kouvola kr 22.8.2009 - Peter Harsanyi
Silimen Classic-Cola AVO ERI1 PN2 SERT
"Nice size good bones. A little bit strong skull. Good stop. Nice eyes. Good position ears. Good neck and form. Correct angulations. In movement must be better forequaters. Nice presentation and character."

Niin se ensimmäinen serti napsahti meidän kohdalle. En olisi uskonut sitä kehässä ollessa, kun yritin pitää Classicin nenän pois maasta. Kolmesti ennen meidän kehää keräilin kehästä nameja pois ettei oma koira lähtisi jäljestämään... mutta Classun nenää ei voi huijata!

Tänään oli meidän ryhmän vuoro järjestää epikset. Tuli siis vietettyä viisi tuntia kaukalolla. Alkuun Classic leikki villakoirien kanssa ja kun aloimme tekemään ensimmäistä rataa, Classic tykkäsi itsekseen suoritella esteitä seuratessaan minua. Kun porukkaa alkoi tulla enemmän paikalle vein Classicin "kukkulankuninkaaksi" kevythäkkiin. Sieltä häkistä käsin Classic seuraili tapahtumia ja ulvoi liki koko ajan.

Kun menin lämmittelemään Classicin, Classic tapasi pitkästä aikaa ensimmäisen sulhasensa, Roippa-nahkiaisen. Komia mies on Roipasta kehittynyt.

Olin ilmoittanut Classicin mölliluokkaan, jossa runsaat kolme osallistujaa. Palkintosija oli siis taattu. Arpaonni oli suosiollinen ja saimme ykkössijan. Näin tällä kertaa.

Tänään aamulla klo 8:00 oli Classicin pennulla, meidän omalla Delillä (Silimen Classic Delight), aika tutkimuksiin.

Ensin tutkittiin vasen silmä, josta crd olikin peittynyt. Mutta oikeassa silmässä näkyi edelleen lievänä. Kyynärät ja lonkat olivat täysin puhtaat, eli lähtivät Kennelliittoon A/A 0/0. Saas nähdä mitä liitossa tuumataan. Oli miten oli, iloinen olen tuloksista. Näillä näkymin ei ainekaan vielä ole tullut mitään estettä jalostuskäytölle. Toivottavasti siis meidän tyttösestäkin joskus tulee mamma.

Tai sitten oli melko pilvistä koko ajan. Aurinko hieman pääsi hetkeksi esiin.

Salo KR 6.6.2009 - Lilian Hanniste, Viro
Silimen Classic Delight JUN ERI2: "Hyvä tyyppi & koko & pää. Oikea purenta. Tummat silmät. Hyvät korvat. Hyvä selkälinja & häntä. Riittävä rintakehä. Hyvät raajat. Vapaa liikunta."

Salon näyttely oli Delille todennäköisesti viimeinen junioriluokan näyttely. Kun pääsimme paikan päälle ja otin muutaman harjoituskierroksen Delin kanssa juoksutusta, huomasin tytön olevan aikas mahdottomalla päällä. Estääkseni kengurun leikkimiset, jouduin antamaan periksi ja tyttö sai juosta hihna suussa. Juoksu tietenkin päättyi örinöihin ja taisteluleikkiin hihnasta. Erittäin mukavaa, että on iloinen koira. Mutta jos säästäisi ne ilot sitten kehän ulkopuolelle kokonaan. Deli oli kehässä täydellinen junnuluokan koira. "Ai toi ihminen tulee mun luo, se haluu mut varmasti syliinsä."
Salon tuomari oli aikalailla vastakohta Mäntän tuomariin. Salossa tuomari ei juoksuttanut koiria kuin ainoastaan alkukehässä ja sitten yhden pienen edestakaisen laatuarvostelussa. Kilpailuluokassa vain seisotettiin. Tuomari sanoi kilpailuluokassa, että Delillä parempi pää ja lyhyempi runko, voittajalla taas pidempi runko. Delika-Selika on korkeutta itselleen kerännyt enemmän kuin mammansa, mutta on tuon pituuden sitten tainnut unohtaa.

Classic oli menossa mukana Salossa. Ja kävimme tapaamassa hyvin miellyttävää herraa nimeltään Arttulan Ilmaisku "Ilmari". Ilmari tykkäsi tytöistä ja tytöt tykkäsivät antaa hieman hammastakin. Mutta rakkaudestahan se hevonenkin potkii ;). Ilmarin luokse tuli vierailulle nöffiherra juuri kun olimme poistumassa, joten sain hetkellisesti huokailla kuinka vaikuttavia nuo jättikoirat ovatkaan.

Tänään kävi terveystutkimuksissa Classicin ensimmäinen pentu (ihan jo syntymäjärjestyksessä ensimmäinen), Monty.

Montyn pentutarkastuksessa silmissä oli crd, joka silmistä löytyi edelleen. Lonkat ja kyynärnivelet olivat puhtaat. Mahtava juttu! Odotellaan nyt vielä Kennelliiton kantaa asiaan, mutta näillä näkymin siis A/A ja 0/0.