Ei lähtöäs todeksi uskoa vois
Sait äkkiä kutsun luotamme pois
Näin saapui suru ilmoittamatta
Katkesi elämä odottamatta
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on
Ja kaipuu niin pohjaton.
Minä muistan sinut
Kun katson kurkien auraa
Minä muistan sinut
Kun lapset nauraa
Minä muistan sinut
Kun pakkanen paukahtaa
Minä muistan sinut
Ja aion aina muistaa
Iltapäivä
Päätä särkee
Ehkä viidestoista kerta kun
Käyn nukkumaan
Sydämesi lyönnit
Korvissani kuulen vieläkin
Enkä hiljaisuuttakaan voi enää
Kuunnella ilman sua
Tähdenlentoja
Voinko toivoa
Ettei yksinäisyys oo mun osa
Silmäluomet
Umpeen turvonneina
Tahtoisin palata takaisin
Aloittaa uudelleen
Eihän miehet itke
En minä ainakaan
En tiennyt aiemmin kuinka koskee
Kun sydän tekee kuolemaa
Tähdenlentoja
Voinko toivoa
Ettei yksinäisyys oo mun osa
Tähdenlentoja
Vain tuhkaa, valoa
Onko yksinäisyys myös mun osa
Sulkisit silmäni, näkisin paremmin
Peittäisit korvani, kuulisin selvemmin
Ikävän keskellä sirpaleita kokosin
Sulkisit silmäni, näkisin paremmin
Peittäisit korvani, kuulisin selvemmin
Silmät suljin ja hiljaisuuteen vajosin
Tähdenlentoja
Vain tuhkaa, valoa
Rukoilen ettei yksinäisyys oo mun osa
Tähdenlentoja
Vain tuhkaa, valoa
Rukoilen ettei yksinäisyys oo mun osa
Olit luonani vain hetken,
silti kovinkin tärkeän.
Kaikki ne muistot ja hyvät aikamme,
eivät koskaan pyyhkiydy pois.
Sytyit uudeksi tähdeksi taivaalleni,
muutuit omaksi enkelikseni.
Suojelet ja varjelet nyt tavalla,
jota en näe.
Kyllä me vielä kohdataan,
vielä saat olla minusta ylpeä.
Rakas isäni.
Kaikkesi annoit,
näinkö se päättyi?
Huomisen toiveet sirpaleeks särkyi.
Vielä on aikaa,
vielä on vähän.
Ennen kuin hiljaisuus laskeutuu tähän.
Juttele hälle,
hän ymmärtää kyllä.
Kosketa hiljaa tämän surusi yllä.
Portti on auki,
anna väsyneen mennä.
Lapsuuden siivilläs muistoihin lennä.