Olin tnä koulun jälkeen koiran kans pihalla, nii sitte ku päästin sen vapaaks ku se meni sinne pusikkoon nii sitte jäin sitä venaan siihe. Sitte ku se tuli sieltä nii olin aatellu ottaa sen sitte kii ku se oli niin saatanan villillä päällä. Nii menin kyykkyyn siihen maahan nii koira juoksi ihan täysiä mua päin ja mä lensin perseelteen siihe asfaltille. Vittu mä olin kuolla nauruun ja mitäköhän ne tyypit jotka oli bussipysäkillä nii aatteli.? :DDDD
mulle oli äskö ihan semmonen olo et oisin ollu mie jota koira harjas ku olin itekki ihan samalla tavalla koiramainen koirankarvoja ihan kunnolla :D oli aika karvanen olo :DD
Haen kisun kotiin ♥
Odotan jo kauhulla ekoja päiviä ja öitä;
miten saan pidettyä Ferron sillai ettei se kiusaa sitä ja
toivon ettei tää tuleva vauva oo kauhee yökukkuja ;p
Eka aamusta ostamaan viel kissanhiekkaa ja sille laatikko.
Sit mulla onkin kaikki aluksi tarvittavat kissatarvikkeet^^
Veera on seonnu, tuolla se leikkii Pipsan kans. ei se oo muuta tehnykkään.. :D kummatki niistä ihan innoissaa, (siis pipsa ja veera) :D Eihän tästä tuu kessää.. :D ja pappi vaan joi. Tuolla tuo nyt makoilee lattialla ja sanoo koiraa pöljäks.. sekasin se ite taitaa olla. :D ei perkele.. :D
Moi!
Minulla on koira, schäfer. Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat lenkkeilijät poistuessaan paikalta tapaamisemme jälkeen. Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna. Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!? Mukavaa sakkia.
Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä se tykkää valtavasti. Kerran heitin. Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olis tarvinnut. Luulivat että lasken leikkiä.
Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?
Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja. Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia pillereitä. Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä. Antoi vielä tassua kiitokseksi. Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.
Schäferit ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita, maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.
Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Parilla tonnilla saa hyvät paperit omaavan schäferin. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä kuussa. Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se osoittautui liian pieneksi koko perheelle.
Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä asemassa. Helpotti. Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein: schäferit ovat loistavia johtajia.
Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa. Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin. Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä. En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät. Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt. Eiköhän sovita että jokainen hoitaa omat ongelmansa. Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa porukkaa.
*reps* Kiitokset sille joka tämän oli ht.nettiin laittanut.