IRC-Galleria

"Hän jota kaipaamme täällä
kyynelin ikävöiden,
Jumalan kämmenen päällä
levon sai suloisen.

Rakkaus jonka jaamme
ei kuole milloinkaan.
kerran me kohdata saamme
toisemme taas uudestaan.

Hän jota kaipaamme täällä
saapunut kotiin jo on.
Jumalan kämmenen päällä
rauha on pohjaton. "


"Missä taivas kohtaa meren,
missä sateenkaari koskettaa maata,
siellä minä odotan sinua.
Missä tuuli kuiskaa,
missä uusi tähti syntyy,
siellä olet sinä.
Kaukana toisistamme,
kuitenkin vain ajatuksen päässä.
Astun sateenkaarelle,
tule sinä tuulen mukana minua vastaan"

"Hän jota rakastin ei ole täällä.
Hän lähti sade hiuksillaan.
Nyt tuuli hiljaa itkee vetten päällä,
ja kylmä kaste peittää maan.
Hän jota rakastin yön syliin lähti.
Hän jossain kulkee yli nurmikon.
Nyt lempeästi loista, taivaan tähti.
Hän ehkä yksinäinen tänään on.

Hän jota rakastin on poissa, poissa,
vaan lämpönsä hän jätti sydämeen.
Näen hahmon heijastuvan ikkunoissa
ja yhä kuulen äänen vaienneen.

Hän jota rakastin käy yli sillan
vaan sydäntäni yhä soittaa hän.
Ja aina saapuessa uuden illan
käyn hänen kanssaan halki pimeän.

Hän jota rakastin – ei ole toista.
Sain kerran lahjan kaikkein suurimman.
En avaruuksista, en maailmoista
voi löytää toista, häntä rakastan."


Tällaisia runoja löysin tällä kertaa. Jotenkin ne sopivat tän hetkisiin tunteisiini/ajatuksiini. Mulla on suunnaton ikävä sinua rakas. Olen jotenkin neuvoton, avuton poismenosi kanssa. En tiedä mitä ajatella, mitä tuntea. Välillä olen tosi vihainen, pettynyt, kun taas välillä täysin voimaton suruni kanssa. Helpottuuko tämä koskaan? Opinko edes koskaan hyväksymään tätä? Edelleen odotan kuulevan äänesi jostain tai sinun marssivan ovesta sisään. En vieläkään tahdo uskoa että olet lopullisesti poissa, et palaa enää luoksemme kuin korkeintaan unissamme.