IRC-Galleria

Mielipidekirjoitus, elokuva-arvostelu vai muuta ajatuksen lentoa? Ehkä vähän jokaista tai ei mitään.

Kyseessä on siis amerikkalaisen Peter Josephin dokumentti"sarja". Ensimmäinen ilmestyi vuonna 2007, toinen (Addendum) 2008 ja uusin (Moving Forward) 2011. Ensimmäinen elokuva keskittyi pitkälti uskontoihin ja WTC-iskuihin, toinen taas totuuden keromiseen maailman pankkijärjestelmästä ja sen vaikutuksesta aivan kaikkeen. Uusin puolestaan keskittyy ihmisluonteeseen ja paremman maailmankuvan esittelyyn. Dokumentit käsittelevät pitkälti samoja asioita, mutta uudemman elokuvan väitteet eivät kuitenkaan kumoa mitään edellisestä.

Suosittelen näiden dokumenttien katsomista ja ne taitavat kaikki löytyä ilmaiseksi netistä. Ainakin kaksi ensimmäistä on ollut nähtävissä suomenkielisillä tekstityksillä. Tämä teksti jatkuu nyt niin, että oletan lukijan nähneen ainakin viimeisimmän Zeitgeistin.

Katsomisessa kannattaa pitää nykymaailma mielessä sillä informaatio on sen verran avartavaa ja kysymysmerkkejä täynnä ettei sillä kannata liikaa itseään rasittaa. Dokumentti heittää lähes kirjaimellisesti pallon katsojalle, mutta mitä sillä pallolla sitten oikein pitäisi tehdä? Ihmisluonteesta puhuttaessa nousee myös tämä dokumentti vahvasti yhdeksi osoitukseksi siitä, etteivät kaikki kykene sulattamaan edes "jos"-tason ajatusta näin suuresta muutoksesta. Kaikki katsojat eivät saa tuota palloa kiinni ja jotkut eivät sitä edes halua ottaa. Minä puolestaan sanon, että se pallo todella kannattaa ottaa kiinni ja laittaa taskuun. Jonain päivänä sille voi olla käyttöä.

Zeitgeist ei ole enää pelkkä "propaganda"-dokumentti miksikä sitä vielä pari vuotta sitten haukuttiin. Hallitukset ovat ilmeisesti jo huomanneet sen "vaarallisuuden" nykyjärjestelmälle vaikka mitään konkreettista ei olekaan tapahtunut. Uuden ajatusmallin syöttäminen ihmisten varastoon ilmeisesti riittää olemaan liian suuri riski ja sodankäynti alkaa. Tästä hyvä esimerkki löytyy Helsingin Sanomien artikkelista, joka toimii vertauskuvana sille kuinka maailmalla dokumenttiin suhtaudutaan johtoportaan puolesta.

"Se on dokumentiksi naamioitu foliohattupäinen sienitrippi, jossa "osoitetaan", kuinka WTC-salaliittoteoriat liittyvät egyptiläisiin jumaliin ja pankkijärjestelmään, tai jotain. "
- Ville Similä, HS

Tämän paskajournalismin ulosteen voi lukea kokonaisuudessaan tästä. Tämä on kuitenkin median tavoite tällä hetkellä aivan kaikkea muutosmielistä toimintaa kohtaan lähes kaikkialla. Kaikesta pienestäkin virheliikkeestä koitetaan tehdä ase koko hankkeen kaatamiseksi ja mitä rajummin siitä kirjotetaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä joku aiheen kannattajista raivostuu ja tarjoaa mahdollisesti uuden syyn kirjoittaa lisää. Tämän ovat Suomessa kokeneet ainakin muutosmieliset puolueet. Perussuomalaiset nyt ovat puskemassa näyttävästi läpi vaikka kaikin mahdollisin keinoin heitä koitetaan pysäyttää. Toinen uusi puolue on Muutos 2011, jota teilataan mediassa aina kun siihen pienikin tilaisuus tulee. Helsingin Sanomien kirjoituksesta löytyy jo yksi yritys kaataa hanketta:

"Zeitgeistpäät antavat ymmärtää olevansa tieteellinen liike. Vastaus kaikkeen kritiikkiin on yleensä lahkolaisuskovaisen aggressiivinen."

"Zeitgeist on ajankohtainen siksikin, että elokuvat kuuluivat Arizonassa tammikuun alussa kuusi ihmistä ampuneen Jared Loughnerin innoittajiin. Sitä ei pidä liioitella, kuten ei sitäkään, että Saksassa Zeitgeist-palstoja on suljettu, koska niillä leviteltiin ikiaikaisia teorioita maailmanlaajuisesta juutalaisesta salaliitosta."

Artikkelin lopusta löytyy vielä epätoivoinen yritys hyökätä Suomen Zeitgeist liikettä kohtaan kaivelemalla Markku Uusipaavalniemen takaa jotain täysin asiaan kuulumatonta paskaa. Zeitgeist perustuu kokonaisuudessaan täysin rauhanomaiseen toimintaan ja tuollaisten kuuluisien ampumatapausten liittäminen tarinaan käännyttää taas monta medialukutaidotonta ja asiasta tietämätöntä tätä hanketta vastaan. Valitettavan tehokas tapa.

Zeitgeist on esitellyt vaihtoehtoisen maailmankuvan, jossa asiat ovat paremmin kuin hyvin ja järjestelmän toimivuudelle on haettu pohjaa. Kysymykseen, millainen maailma olisi paras elää? saatiin vastaus, mutta kuinka nykyisestä maailmasta sitten tehtäisiin sellainen? Dokumentin lopussa nähtävä fantasian hajuinen montaasi ei vastaa todellisuutta ja on ristiriidassa ihmisluonnetta käsitelleen alun kanssa. Yksikin niistä, jotka eivät dokumentin tarjoamaa toimintamallia ole hyväksynyt, aiheuttaa melko suuren ongelman sen toteutumiselle. Dokumentin loppu aiheutti hetkellisen hyvänolon tunteen, mutta sitten ajatus lähti lentämään ilman siipiä. Zeitgeist on lähes kolmetuntiseksi dokumentiksi mielenkiintoinen seurattava ja enemmän kuin paljon ajatuksia herättävä, mutta lopun jälkeen tuo siivetön hyppely aiheuttaa vain surullisen olotilan.

Itse olen heittänyt pallon taskuun ja katselen miten asiat kehittyvät, sillä nykymaailma ei kykene ihmisluonnetta ajatellen siirtymään Zeitgeistin malliin tuosta vaan.