IRC-Galleria

Voihan Jeesuksen Saatana, mikä kokonaisuus.

Vuosi: 2011
Kirjoittanut: J.J. Abrams
Ohjannut: J.J. Abrams

J.J. Abrams. Cloverfieldin ja vielä Star Trekin jälkeen jaksoin jollain omituisella tavalla epäillä tätä kaveria, mutta tällä kertaa epäilykset painuvat jonnekin hevon kuuseen, sillä tässä on yksi uusista suosikeistani. Pidin aikaisemmistakin tuotannoista todella paljon, mutta en osaa suoraan edes sanoa, minkä takia en osannut listata tätä kaveria sellaiseksi tekijäksi, jonka tuotoksia voisi mennä pelkän nimen puolesta katsomaan. Kai niitä elokuvia vain oli vielä liian vähän? kuka tietää.

J.J. Abramsin tavaramerkki tuntuu jo olevan asioiden salaaminen katsojalta. On ihme, jos ensimmäisessä teaserissa kerrotaan edes elokuvan nimi. Cloverfield oli samaa sarjaa ja silloinen teaser herätti väkisinkin huomion. Heiluvaa käsivarakameraa, Godzilla-tason ääniä ja riekaleiksi revitty vapaudenpatsas. Totuus kaikesta selvisi vasta itse elokuvan katsomalla, joten paremmin ei voisi alustusta hoitaa. Henkilökohtaisesti pidän tästä tyylistä todella paljon ja tällä hetkellä se on lähestulkoon patentti eikä todellakaan toimi kaikissa elokuvissa. Samaa taktiikkaa käytettiin Super 8:n kohdalla. Elokuvan nimi ei kertonut mitään ja ensimmäiset trailerit vain herättivät mielenkiintoa enemmän ja enemmän. Ensimmäinen teaser herätti muistaakseni oman mielenkiintoni ja itse traileri ei sitten kertonut oikeastaan mitään, joten pakkohan se oli katsoa itse elokuva. Tietämättömyys on hienoa.

Koitan edetä mahdollisimman vähillä spoilauksilla. Elokuva kertoo tarinansa nuorisojoukon avulla, joka kuvaa vapaa-ajallaan zombie-leffaa. Elokuva sijoittuu jonnekin 70-80 luvulle... jos vuosi jossain mainitaan niin se meni meikäläiseltä ohitse. Zombie-leffaa kuvataan klassiselle Super 8 filmille ja valmistellessaan kohtausta rautatie-asemalla ohjaaja saa nopean päähänpiston. Juna lähestyy asemaa ja se toisi kuvaan paljon tuotanto-arvoa, joten kamat laitetaan nopeasti kasaan ja näyttelijät valmiiksi. Kamera käy ja "olkaa hyvät". Kohtauksen aikana kaikki ei kuitenkaan mene toivotusti vaan juna suistuu raiteiltaan. Syntyy pakokauhua ja ihmeen kaupalla kaikki selviävät hengissä, mutta mikä tärkeintä... kamera käy edelleen.

Tähän mennessä en siis spoilannut sen enempää kuin traileri jo antoi ymmärtää. Elokuva noudattaa hyvin pitkälti samanlaista kaavaa kuin Cloverfield, sillä elokuvan mörköä näytetään vain vilauksilla ja vasta aivan lopussa hieman tarkemmin. Tarinassa lähdetään pelastamaan naista ja armeija käy samaan aikaan sotaa tuntematonta ja ylivoimaiselta vaikuttavaa vihollista vastaan. Itse monsteria elokuvassa näytetään sen verran vähän, että olen vielä elokuvan jälkeenkin sitä mieltä, että tämä oli jonkinlainen "prequel" Gloverfieldille.

En enempää lähde sisältöä avamaan sillä tämä kannattaa katsoa vaikka ei älyttömästi kiinnostaisikaan. Elokuvan suurin plussa menee lapsi-näyttelijöille, jotka hoitavat roolinsa ensimmäistä kertaa siten, että elokuvan pystyi katsomaan kokonaan. Ipanat ovat muuten olleet ainakin itselleni jonkin asteinen inhoke elokuvissa, sillä näyttelyn taso vaihtelee tai ohjaaja on jo luovuttanut koska ne eivät vain tajua. Tällä kertaa kuitenkin nähdään sen tasoisia roolisuorituksia, että hyvissä ajoin ennen loppua aloin jo toivomaan, ettei silmille pomppaisi mitään typeryyksiä. Kokonaisuutena elokuva on viihdyttävä, mielenkiintoinen ja sisältää sopivan määrän toimintaa sekä mysteeriä. En tiedä odotinko enemmän vai vähemmän sillä elokuvan jälkeen jäi hieman erikoinen fiilis. J.J. Abrams saattaa olla rakentamassa tästä jotakin, mutta se, että selkeitä salaisuuksia jäi edelleen, jäi vaivaamaan. Se syönee yhden tähden tältä elokuvalta.


****+

+?
Plussa on pakko, antaa siitä, että elokuvan sisällä kuvattava lasten elokuva näytetään lopputekstien aikana ja elokuvahan on aivan huippu. Klassisia indie-leffan piirteitä on nähtävissä niin leikkauksen, kliseisen tarinan kuin näyttelynkin puolesta. Zombieta, näyttelee sama henkilö useammassa kohtauksessa, tarina etenee nopeasti ja juonenkäänteet ovat ennalta arvattavia viimeistä käännettä lukuun ottamatta, jota missään zombie-aiheisessa leffassa ei olla nähty varmaankaan ikinä. Siitä tulee plussa. Katsokaa ite ;)

Nyt vihdoin ja viimein hetken mielenhäiriössä katseltua tämänkin elokuvan. Aiempi arvaukseni helvetin tylsältä godzillan ja blair witchin ristisiitoksesta meni hieman pieleen. Se ei ollut ihan helvetin tylsä, se oli vain yllätyksetön ja tylsä. Onnistuin silti pysyttelemään hereillä koko leffan ajan. Se ei ollut Godzillan ja BWPn sekasikiö, vaan sinne oli myös surutta lainattu vihaisen näköiset insektoidit Starship Trooperista ja kourallinen surkeita clichéitä kaikkialta hollywoodilaisittain tehtyjen paskaleffojen kirjosta.

Kokonaisuudessaan elokuva näytti lähinnä 9/11 selviytymistarinalta, joka oli vain naamioitu ison budjetin mörköelokuvaksi. Täysin yllätyksettömän juonen takaa löytyi paskaa dialogia ja kliseistä teinisankaruutta joka sekoittui niin paljon tällaiseen puberteettiuhoon, ettei se oikein sopinut jo 'varapressaksi' firmassa nousseeseen äijään, jota teinijengin päähahmon piti esittää. Jatkuvasti karsiutuvasta teinisakista löytyi kaikki mitä Hollywoodilaisittain pitää massateinileffasta löytyäkkin; jokaista kansallisuutta, ettei vähemmistöt voi älähtää, rakastavaiset, ex-rakastavaiset, parhaat kaverit ja yksi hitaamman puoleinen heppu, joka tuo "tahattoman" komediaelementin vakavaksi yritettyyn elokuvaan. Tästä kaikkien kliseiden puurosta johtuen koko soppa meni niin typeräksi että tunnelma oli tiessään. Ainoa mistä täytyy antaa kunniamaininta on itse eliön kuvaaminen ensimmäisen vartin-puoli tuntia elokuvasta. Vilaukset siellä täällä loivat aluksi tunnelmaa, mutta sitten yllättäen mörökölli olikin jatkuvasti juoksemassa kameramiehen yli. Pakokauhuiseen juoksemiseen kyllästyi viimeistään tunnelipaon jälkeen kun teiniuhoa täynnä oleva rääpäle lähtee räyhäämään armeijan sodat nähnyttä kenraalia vastaan ja karski veteraani vain heltyy. Aseen perästä hysteeriselle rääpäleelle niin että taju lähtee, käsiraudat selän taakse ja seuraavaan kopteriin perkele. Tosin täytyy myöntää että tässä kohdassa myös tuli elokuvan yllättävin kohta. Olin kuvitellut hämähäkin pureman vain myrkyttäneen/ munineen uhriinsa, mutta ilmeisesti tässä lainattiin hieman Alieneista ja hommaan otettiin chestbursterien 'räjäytetään rintalasta'-efekti(ilman söpöä siimahäntää vain). Mitä pirua, aiheuttiko purema agressiivisen kaasukehityksen suolistossa, jota ei pysty piereskelemään pihalle adrenaliinin nipistäessä suoliston tiukemmalle kuin muinaisegyptiläisen algebran loppukoekysymykset ja PUM! Rintakehä kääntyi söpösti auki olemattoman veriroiskeen saattelemana, vaikka kuvittelisi niinkin voimakkaan rintakehän räjähtämisen heittävän sisäelimiäkin kankaalle pelkän veren mukana. Juuri hetkeä ennen kuvassa vilahtanut samaisen kaasunpurkaustaudin puremasta saanut ja siihen kuollut sotilas kun oli tyhjä kuin kaadettu kukkavaasi.

Lopulta armeijan kylväessä tyylikkäästi isoja paukkuja keskelle kerrostaloja karvattoman apinan ja sisiliskon risteytykseltä näyttävän öttömönkiäisen päälle tapahtui seuraava kohtaus, joka oli lainattu suoraan Godzillan uutuusversiosta ja voitu jättää tekemättä. Tomun keskeltä ponnistavat torahampaat onnistuivat jotenkin ilmeisesti näkemään kymmeniä metrejä paksun savukerroksen läpi ja itäsaksalaisen WWII-tarkka-ampujan tehokkuudella puraisevat vakauttavan roottorin huitulan vittuun kopterista, jolloin syöksytään söpösti keskelle suurinta nurmikenttää mitä elokuvassa nähtiin, vaikka hetki sitten lenneltiin vielä kerrostalojen keskellä.

Onneksi elokuvalle ei sentään väännetty onnellista loppua kun kerran koko saari luvattiin pistää maan tasalle.

Tuollainen ydinsukellusveneen kokoinen elukka on ilmeisesti myös helvetin hyvä hiipimään salaa. Se hyökkää New Yorkiin mereltä. Sillä on sileässä selässään kantamuksena satoja beaglen kokoisia, vihaisia hämähäkkejä, jotka on lainattu Starship Trooperin kuvauksista. Mörököllillä ei näy minkäänlaisia kiduksia tai muitakaan elimiä/ihopoimuja, jotka edes vihjaisivat sen viihtyvän enemmänkin meressä. Näyttää siis päällepäin siltä että se on maalla elellyt kerrostalon kokoiseksi, uinut kroolaten reippaasti valtameren yli ja onnistunut sitä ennen piileskelemään vuosia.. Täysin kartoitetulla ja internetin kattavalla planeetalla. Jepjep.

Eli:
Efekteille 9/10
toimintana 2/10
kauhuna 3/10
draamana 1/10
kamerasta ja leikkauksesta 9/10. Tyyli olisi toiminut luultavasti vaikkapa American History X tai Memento -tyyppisessä elokuvassa niin järkyttävän hyvin. En saanut itse kamerasta minkäänlaisia pahoinvointeja, tosin 21" ruudulta tuijotinkin enkä suurelta kankaalta. Leikkaukset vanhaan materiaaliin mitä nauhalle oli pistetty oli melko nerokas idea eikä sitä ollut ylikäytetty elokuvassa kyllästymiseen asti.

Paska elokuva loistavilla efekteillä ja nerokkaalla kameratyöllä ja leikkauksella. Ei kannata katsoa kuin tyylistä kiinnostuneille, mistä syystä itseäni kiinnostaisi nähdä tuplalevyversion making ofit efekteistä ja kameratyöstä. Muuten elokuvalliset ansiot jäävät yhtä pitkäksi listaksi kuin professorin arvonimen saaneet missit.

Ohjaus: Matt Reeves


Vihdoinkin jotakin uutta! Näin voisi sanoa elokuvasta heti alkuun. Kaikenlaisia hirviö-elokuvia on tehty lähes videokuvan keksimisestä lähtien. Ensin tulivat dinosaurukset ja lohikäärmeet, mutta joukkoon liittyi myöhemmin useita erilaisia kummajaisia. Ehkä parhaimmat hirviöleffat tehtiin nousevan auringon maassa Japanissa, jossa näiden elokuvien tuotanto toimi lähes liukuhihnamaisesti 50-luvulta lähtien. Tunnetuimpana tekeleenä varmasti vuonna 1954 ilmestynyt Godzilla, joka sai lukuisia jatko-osia aina nykypäivään asti. Amerikassa puolestaan jättiläishyönteiset, jättiläis-ihmiset ym. kummajaiset valloittivat valkokankaita. Tarinoita on kerrottu pääasiassa armeija, hallituksen, tutkijoiden sekä itse hirviöiden näkökulmasta, mutta missä ovat näiden jättiläisten jaloissa juoksentelevat siviilit?

Koitan kirjoittaa elokuvan idealle mahdollisimman uskollisesti ja vältän pahimmat spoilaukset, sillä elokuvan markkinointi oli ehkä paras ja kiinnostavin mitä olen ikinä nähnyt. Näin pimennossa aina teatteriin asti pidettyä elokuvaa ei voi olla kunnioittamatta. Elokuvasta ei kerrottu oikeastaan yhtikäs mitään julkisuudessa eikä ensimmäisissä teasereissä ollut edes elokuvan nimeä. Tämä sai tietenkin aikaiseksi paljon keskustelua ja puhuttiin Godzilla 2:sta ym. "höpönhöpönkukkuluuruu"-ideoista, sillä kenelläkään ei ollut aavistustakaan siitä mitä oli tulossa. Tämä oli myös varmasti elokuvastudiolle tarkkaan harkittu riski sillä ihmiset todellakin tiesivät erittäin vähän mitä menivät katsomaan.

Ensinnäkään ei liene suuri spoilaus, jos sanon että koko elokuva on kuvattu "handycamillä" siviilien näkökulmasta. Tälläistä ei ole ennen tehty ainakaan tässä mittakaavassa ja tuskin kukaan Japanissa olisi keksinyt vastaavaa ideaa yhteenkään Godzilla elokuvaan. Elokuvan toteutus on shokeeraavan hieno, häiritsevä, ahdistava, ärsyttävä ja ennen kaikkea pysäyttävä. Elokuvan alusta suuri osa on taidokasta henkilö-esittelyä ja kaikki pääosissa heiluvat ihmiset tehdään katsojille tutuiksi. Myös ihmisten välejä ja parisuhteita tuodaan taitavasti esille ja ennen pitkää katsoja tuntee olevansa yksi porukasta ja mukana tilanteessa. Itseasiassa alun aikana jopa onnistuin unohtamaan että olin tullut katsomaan jonkinlaista "monsterileffaa", mutta olin silti edelleen kiinnostunut tilanteiden kehittymisestä. Kun homma yhtäkkiä hajoaa käsiin ja rakennukset alkavat sortua, sekasorto vallitsee kaikkialla ja syke nousee. Katsoja on niin hyvin tilanteissa mukana, että kun jotakin tapahtuu niin sen todella tuntee. Kun jollekin läheiselle ihmiselle tapahtuu jotain pahaa, tunne on pysäyttävä. Pahimmillaan vapiset paikallasi etkä tiedä mihin suuntaan paeta panikoivan ihmismassan keskellä. Epätietoisuus jatkuu aina elokuvan loppuun asti ja jossainvaiheessa katsojalla saattaa käydä mielessä että saako hän oikeastaan ikinä tietää lopullista ratkaisua. Mielikuvitukselle jätetään paljon tilaa, mutta kaikki teaserin julkaisun jälkeen mieleen juolahtaneet kysymykset saavat vastauksen.

Epätoivoisesti surkeissa monsterileffoissa rypenyt Amerikka näytti, että hyviäkin elokuvia osataan tehdä. Godzilla oli harvinaisen tökerö esitys ja varmasti harmitti japanilaisia eikä ihme, että jenkkien Godzilla sai japsien Godzillalta kyytiä elokuvassa "Godzilla: Final Wars". Olin ja olen edelleen tämän genren elokuvien ystävä ja pidän erityisesti Heisei-kauden Godzilla elokuvista. Cloverfield oli unohtumaton elokuvakokemus eikä ideaa yksinkertaisesti enää voi kopioida. Sanoisin, että unohtumaton klassikko jo syntyessään.

*****