Päivä 01: kuva minusta
Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 05: kuva aamustasi
Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua
Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä juuri nyt
Päivä 11: kuva lempijuomasi
Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi) Päivä 16: kuva kännykästäsi
Päivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi
Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta
Saamerin dna raiskas taas lompakon, ku jouduin ostamaan uuden kännykän :D Ei se maksanu ku sellaset 400 euroo joku expresmusic 3,2 megan kameralla ja sun muilla herkuilla ;P saa nähä taas, et kauan kestää mun hellässä käsittelyssä xDD
Kun lapset leikkivät pihalla ja jollain heistä on enemmän leluja kuin toisilla, tämä haluaa yleensä päättää leikin säännöt aivan yksin. Muuten hän ottaa lelunsa ja lähtee pois jättäen muille lapsille vähemmän leikittävää. Tällaista lasta ei tunneta pihan naapuruston keskuudessa hyvänä leikkikaverina ja suurin osa ei ikimaailmassa olisi tämän lapsen kaveri, jossei tällä olisi rikasta isää joka ostaa niin supersiistejä leluja, joita kukaan ei voi vastustaa. Valitettavasti meillä Suomessa on tällainen kiukutteleva pikkulapsi ihan eduskunnan hiekkapakan kaveripiirissäkin. Tämä lapsi on nimeltään Nokia.
Helsingin Sanomat kertoi tänään, että Nokia on uhannut lähteä maasta, ellei heidän alkuunpanemaansa pakkourkintalakia Lex Nokiaa saateta voimaan. Kyseessä lienee ensimmäinen kerta maamme historiassa, kun suuryhtiö näin konkreettisesti puuttuu lainsäädäntöömme tyystin omien intressiensä mukaisesti. Nokian lähtö merkitsisi yli miljardin veronmenetyksiä (aivan, vielä toinen mokoma Kela-maksuista lähteneen päälle!) ja tuhansien työpaikkojen häviämistä, joka taantuman aikana saattaisi osoittautua kohtalokkaaksi. Mutta sehän ei kasvottoman suuryhtiön silmissä paljoa paina.
Mielestäni tämän kaltainen kehitys on äärimmäisen huolestuttavaa. Haluammeko me oikeasti, että suuryhtiöt sanelevat sen, miten me johdamme tätä maata? Annammeko me todella niiden säätää lait ja hoitaa asiat omien intressiensä mukaisesti? Ja me tottelemme sokeasti siksi, että ne ovat meille niin elintärkeintä? Herätkää jo! Ehkä pihan lapset hieman surisivat sitä, etteivät saa enää leikkiä ärsyttävän pojan surersiisteillä leluilla, mutta veikkaampa, että loppujen lopuksi kaikki olisivat paljon onnellisempia, jos saisivat itse päättää omista asioistaan. Vaikka sitten huonommilla leluillakin.
Nokia sietäisi saada isän kädestä ja ritsasta perseeseensä. Jos yhtiö todella uskoo voivansa tuhota kansanvallan valtavuuteensa vedoten, be my guest! Läksiäisbileisiin voin kyllä osallistua.
Ensin pakkotyölaki, sitten tämä? Eikö porvarihallituksen ahneudella ja suoranaisella säädyttömyydellä ole mitään rajaa? Talousliberalismin soihdunkantajat kaatavat öljynsä yksilön niskaan kerta toisensa jälkeen kammottavammalla tavalla. Perustuslait eivät näemmä koske porvaripuolueita. Mitä seuraavaksi? Valvontakamerat koteihin ja lakko-oikeus pois?
Lex Nokia -pilkkanimellä kulkeva yleinen urkintalaki sallisi työnantajalle oikeuden työntekijöiden sähköpostien tarkasteluun, kun tällä on syytä epäillä "yrityssalaisuuksien vuotamista". Kaikki sai alkunsa kännykkäjätti Nokian, kaiken arvostelun yläpuolella olevan jumalyhtiön rikoksista, joissa tämä harjoitti tällaista toimintaa sen vielä ollessa laitonta. Nyt Nokia on päättänyt tehdä asian helpoksi ja yhdessä Kokoomuksen ja Keskustan (sekä aiemmin SDP:n) kanssa runnonut läpi karmean urkintalain, jonka jälkeen mikään ei ole pyhää.
Laki ei ole mitään muuta kuin verenhimoinen yritys lisätä työnantajan ylivertaisuutta työntekijään nähden. Lain perustelut ontuvat niin pahasti, että saa todella ihmetellä, kuka ihmeen pentu niitä saattaa ylipäänsä pitää tosina? Vai vuotaisitko yrityssalaisuuden mielelläsi nimenomaan sähköpostitse työosoitteellasi? Eikä tässä vielä kaikki, sillä sähköpostien lisäksi työnantajalla tulee lain mukaan olla oikeus tarkastella myös muita verkkoviestimiä, messengeriä, skypeä sekä verrattaisverkkopalveluita.
Lain toivotaan lisäksi selkeyttävän jo olemassaolevia käytänteitä, joissa työntekijöiden sähköposteja urkitaan jo varsin laajasti - laillista tai ei. Mielestäni on kuitenkin käsittämätöntä, että tällaista perustuslaissa kirjattua yksityisyyden suojaa törkeästi aliarvioivaa lakiehdotusta pidetään minkäänlaisena ratkaisuna. Emme toistaiseksi elä totalitariassa vaan demokraattisessa tasavallassa, jossa jokainen ihminen on lain edessä tasavertainen. Nyt porvarihallinnon aikana yrittäjästä ollaan kilvan leipomassa sellaista, joksi sitä ei 1930-luvulla keretty saada.
Mutta eikös se olekin niin, että vapaus on orjuutta, tietämättömyys voimaa ja yksityisyys yliarvostettua...? Muista rakastaa Isoveljeä!