Mitäs sanois..? Otin 250 kuvaa ja kävelin varmaan 20 rappuset mis oli jokaisessa joku 50 askelmaa et huomiset lenkkisuunnitelmat varmaan jää (itselleni keksitty tekosyy jonka kelpuutan ;D)... Ja kuuma oli, mut tänään vaan puolpilvistä.. En tiiä jaksanko lisää tänne kuvii ku sit pitää jaksaa valkkaa joku 2 niistä kaikista, eikä ne loppujen lopuks niin mielenkiintosii oo, hienompii nähä livenä ;oo mut oli kyl ihan sairaan upeita temppeleitä ja jättibuddha ja ruoka (jota jouduttiin muuten jonottaan 40 minsaa ku mama halus ihan välttämättä siihen paikkaan syömään -_-" mul oli ollu nälkä jo tunnin ennen jonotuksen alkuu et siinä teille kaikille pohdiskeltavaa).
Tänään mä olin jotenkin... oudolla mielialalla. Kiinnitin hirveesti huomiota kaikkeen ja kaikkiin, olin sellasella tarkkailija-aaltopituudel. Normaalisti muuten en huomaa ympärillä mtn paitsi sillon ku oon dösäs ja on vaihteeks aikaa niin sit voi rentoutuu ja kuunnella musaa ja mietiskellä ;D mut sillonki mä taidan vaipuu pääni sisälle, en ala tarkkaileen.. Mut kyl tänäänkin ku matka kesti yli tunnin sinne ja sit viel takas illalla tuli mietittyyki paljon. Liikaakin. Niin paljon et alko ahistaa. Mä tiesin et se aika vielä koittaa XDD mut nyt se ei ollu sellasta normi mietiskelyy vaan tuli hirveesti kaikkii ihme muistoi päähän, esim mua alko mietityttään mitä sille junnukarateryhmän pojalle kuuluu jonka äiti oli se tosi nuori dirufani joka ei ikinä puhunu sille pojalle mitään ;<<
Mitähän mä taas selitän..?
Huomasin tänään kuinka paljon erilaisii ihmisii sielä olikaan liikkeellä (varmaan joku 20 000 ihmistä oikeesti, ne junajonot meni joku parisataa metrii ulos asemalta kamakuran päässä aamul ;o).
Oli sellasii parei, jotka oli viel ujoi ja puhu silleen tosi "at the beginning"-tyylisesti toisilleen, oli parei jotka oli niin raburabu kun vaan voi, sit oli sellasii parei jotka oli varmaan ollu jo vähän pidemmän aikaa yhessä ja pysty jo käveleen vaan vierekkäin ja puhuun ihan normeikin eikä koko ajan roiku kiinni toisissaan. Ja sit oli taas parei, jotka oli nuorii ja ihan raburaburabu mut niil oli jo pari lastakin (näitä on aina melko outo katella kun ne äidit varsinki on kunnon pinkkei hello kitty-tyyppei). Ja oli parei, joista oli tullu vaan vanhempia, niin että selvästikin se lasten kasvatus oli tullu elämän keskipisteeks, ei se toistensa rakastaminen. Ja sit sellasii vanhoi parei, jotka käveli yhessä. Ja oli sellasii parei joiden perään teki mieli juosta pörröttään niiden hiuksii ja selittään niille kuinka sulosii ne yhessä on ;D ja pareja, joissa se tyttö oli määräävä osapuoli, se sanoo jtn ja se mies on heti tekemässä sen mieliks. Sit oli parei (yksii mun suosikeista), joissa molemmat on niin ittensä, ei tarvii roikkuu kiinni toisissaan tai ees kulkee käsikädessä, mut voi millon tahansa koskee toista miten vaan ja tietää että siihen on lupa. Sit oli sellasii ryhmii, mis oli jtn daigaku-ikäsii ihmisii pari jätkää ja pari tyttöö, ja ne tytöt kikattelee keskenään ja jätkät yrittää olla mahollisimman coolei. Sit on sellasii jätkii jotka on lähteny keskenään päiväreissulle ja jotka näyttää niin yhteenkuuluvilta kahestaan kävellessään että niitä ei voi olla parittamatta XD.
Ja sit oli minä ja mun hostvanhemmat.
Näin tänään varmaan enemmän parei ku oon koko aiemman elämäni aikana nähny, ei niit voi olla aina noin paljon kaikkialla O.O tai sit mun kannattais alkaa katella ympärillä olevia asioita vähän tarkemmin. Bongailen aina aamujunissa A) yksin olevii _ihanasti_ pukeutuneita jätkii B)kahestaan olevii hyvin pukeutuneita jätkii XD C) pareja. Niit on toisaalta niin ihana mut toisaalta niin rasittava katella. Välil tää vaan on vähän hankalaa ruuhkan takia. Mut mähän en käytä sitä naisille tarkotettuu vaunuu ku vaan ku oon tosi vahingonilosella tuulella tai sinne toiselle puolelle ei ihan OIKEESTI mahu.
Ehkä mä yritn tsemppaa itteeni valkkaan teille pari kuvaa~<33