IRC-Galleria

moniulotteinen viljelmä
edistykselliset soljuvuuden arkkitehdit synnyttyvät yhteisyyteen
harvat kylvävät ensi sadon,
kaikki korjaavat työn hedelmät
ja se sopii

valveunet ja selkounet ja kaikenlaiset unet sekoittavat pakkaa
huumaava, hurmaava uskomattomuus murentaa absoluutit
asiat ovat parhaimmillaan suunnilleen
vanhojen transsitilojen seuraa rikastetaan yhä uusilla
itsetunto ja itsetuntemus ovat sama

voimattomuus hiipuu hiljalleen muinaismuistoksi
korvautuen enenevästi mahtavalla, aktiivisella osanotolla,
vapaudella,
vastuulla,
määrittelemättömän rajattomalla intensiivikapasiteetilla
voi vittu mikä tajunnanräjäyttävä

nämä transsiaiset

Tsekkaillaan, jos vaikka tuollaisella yli 700-sivuisella raportilla voisi päihdepolitiikka muuttua askeleen fiksumpaan suuntaan.

Esipuhe

Tutkittuani jälleen huumeita ja niiden käyttöön liittyviä seikkoja päätin kirjoittaa hieman ajatuksiani paperille. Se, mitä juuri luet, on tämän päätöksen lopputulos. Pyrin pitämään tekstin mahdollisimman lyhyenä selkeyden vuoksi. Pyrin jättämään myös liialliset lähdeviitteet pois. Käytin enemmän logiikkaa ja rationalismia apuvälineenä väitteideni perusteluun. Mutta asiaan!

Kuten otsikkokin jo sanoo, kyse on pienestä ja loppujen lopuksi hyvin helposta askeleesta kohti huumausainepolitiikkaa, joka toimii. Tämä askel koostuu kahdesta vaiheesta:

Vaihe 1:
Suotakoon jokaiselle ihmiselle täysi vapaus valita ja päättää,
millaisia avaruuksia - sekä sisäisiä että ulkoisia - tutkii.

Tämän vaiheen toteuttamisen puolesta on perusteltu monen monta kertaa. [1]


Mikäli vaihe 1 onnistutaan toteuttamaan, sen hyödyt on havaittavissa sekä käytännön että teorian jokaisella tasolla. Jotta tämä vaihe pystyttäisiin toteuttamaan järkevästi, siirrytään seuraavaan todella tärkeään vaiheeseen:


Vaihe 2:
Suotakoon jokaiselle ihmiselle täysi vapaus tutkia näitä avaruuksia
mahdollisimman turvallisesti ja tehokkaasti.


Jos joku on päättänyt kokeilla huumetta, hän luonnollisesti haluaa kokeilun olevan niin turvallinen kuin suinkin mahdollista. Lukiessani huumeita koskevia tieteellisiä tutkimuksia huomasin erään asian: nykyinen huumevalistuksemme ei anna oikeastaan minkäänlaista informaatiota siitä, miten käyttää mitäkin huumetta oikein. Jos asiasta kysyy, niin vastaukseksi saa vain iänikuisen varastoargumentin: "Huumeita ei voi käyttää oikein, joten älä ikinä edes kuvittele kokeilevasi niitä."

Tämä argumentti kaatuu muutamaan asiaan.Ensinnäkin, huumeita voi käyttää oikein. Pidempien perustelujen sijaan voi vain sanoa, että oikea ja väärä ovat täysin subjektiivisia näkemyksiä. Jos joku kokee vaikkapa huumeiden vaikutukset itseään miellyttäviksi ja auttaviksi, jo se riittää todistamaan huumeidenkäytön olevan itseisarvollisesti täysin neutraalia – ei oikeaa saati väärää. Voidaan myös sanoa, että

1) Valtaosa huumeiden käyttäjistä käyttää huumeita oikein. Media nappaa lehtiinsä surullisimmat yksittäistapaukset, koska kauhutarinat tuottavat tunnetusti voittoa. Huumeita järkevästi käyttävä valtaosa ei tule kaapista ulos, koska huumeet ovat demonisoituja, jo valmiiksi pahaksi tuomittuja aineita. On tullut aika päästää irti iänikuisesta ajatusmallista, jonka mukaan huumeet ainoastaan pilaavat elämiä; ne myös pelastavat niitä.

2) Huumeita käytetään niiden toimivuuden vuoksi muun muassa:

- Tajunnan laajentamiseen

- Uskonnollisista syistä

- Sosiaalisista syistä

- Kivun lievittämiseen ja muuhun lääkinnälliseen käyttöön

- Lisäämään energiaa ja tarmoa

- Luovuuden stimuloimiseen

- Vaarallisuuden/kapinallisuuden tunteen vuoksi

- Kulttuurellisista syistä

- Rentoutumiseen

- Silkan mielihyvän tunteen vuoksi

Voidaan siis perustellusti sanoa, että huumeita voi käyttää oikein.


Sanottakoon vielä, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kannustaa tai rohkaista ihmisiä käyttämään astetta vaarallisempia aineita, oli käyttötarkoitus sitten mikä tahansa. Mutta koska julkinen informointi tästä aiheesta on todella suppeaa, niin koen velvollisuudekseni informoida ihmisiä ja kirjoittaa alle pienen tietopaketin minkä tahansa päihteen – laittoman tai laillisen – riskit minimoivasta, oikeaoppisesta käytöstä:



1. Älä kiirehdi – Varmista aineen olevan juuri sitä, mitä sen pitääkin olla. Tarkasta, että aine on pitoisuudeltaan oikeaa. Kokeile sen yksilöllisiä vaikutuksia nauttimalla aluksi pieniä annoksia (esim. puolikas pilleri). Voit aina ottaa lisää, mutta et voi ottaa takapakkia nautittuasi ainetta. Tällä tavalla opit tietämään rajasi turvallisesti.

2. Älä sekoita huumeita keskenään, ellet ole täysin tietoinen niiden yhteensopivuudesta. Esimerkiksi heroiinin ja alkoholin sekakäyttö voi olla tappavaa.

3. Älä piikitä – Polttaminen kykenee tuottamaan vastaavan vaikutuksen ilman suonensisäisen käytön tuomia lisäriskejä, ja vaporisaattorit tekevät vaikutuksesta usein vieläpä tehokkaamman.


Näitä kolmea perussääntöä noudattaen olet minimoinut huumeiden käytön suurimmat riskitekijät. Onnea avaruustutkimuksiin.




Mestarinkirja



Täten todistetaan, että haltija on julistettu avaruusajan
Mestariksi, ja hänellä on oikeus kaikkien oman elämänsä
tapahtumien täydelliseen hallintaan ja oikeus hallita myös
rajatonta määrää samanaikaisia elämänkokemuksia,
keskittää tietoisuutensa mihin tahansa niistä, valita
halunsa mukaan voitto tai tragedia ja vetää puoleensa
sellaisia henkiä kuin hän henkilökohtaiseksi opikseen
ja huvikseen toivoo. Tähän todistukseen pätevät
seuraavat rajoitukset: itse asetetut.


Tämä todistus
on
jokaisella taskussaan.

- R. Bach



Lähteet:

1. Drug War Facts: Civil Rights:
http://www.drugwarfacts.org/civilrts.htm

Huumesota-Blogi:
http://huumesota.blogspot.com/

Parempi Maailma-blogi: Huumeidenvastainen sota: http://parempi-maailma.blogspot.com/2006/02/huumeidenvastainen-sota.html

Epäkohtia Maailmalta-blogi: Sota huumeita vastaan:
http://epakohtiamaailmalta.blogspot.com/2008/03/sota-huumeita-vastaan.html

Cato-institute: Alcohol prohibition was a failure:
http://www.cato.org/pub_display.php?pub_id=1017&full=1

Center for AIDS Prevention Studies, University of California, San Francisco:
http://www.caps.ucsf.edu/pubs/reports/pdf/NEPReportSummary1993.pdf

Drug war victims:
http://blogs.salon.com/0002762/stories/2003/08/17/drugWarVictims.html

LEAP-järjestö:
http://www.leap.cc/cms/index.php?name=News&file=article&sid=51

The Netherlands and the United States: A Comparison:
http://www.drugwarfacts.org/thenethe.htm

The war on drugs is lost:
http://www.nationalreview.com/12feb96/drug.html

What's wrong with the drug war?:
http://www.drugpolicy.org/drugwar/

Drug War Facts:
http://www.drugwarfacts.org/index2.htm

Lueskelin tossa Piraattiliiton erinomaista blogia, ja se innotti vihdoin käynnistämään pitkään visioimani blogikirjottelun. On ollu niin paljon kiinnostavii aiheita etten oo aiemmin saanu alotettuu, mut tää tuntuu nyt ajankohtaselta.

Mitä on avoimuus? Mitä on läpinäkyvyys? Mitä on vapaus?

Ruotsissa tapahtuu kummia. Eduskunta runnoi läpi melat pystyssä vakoilulain, jonka seurauksena Ruotsin armeijan tiedusteluyksikkö voi vakoilla kaikkea maan rajat ylittävää nettiliikennettä sekä ulkomaanpuheluita. Lupa käynnistyy ens vuoden lokakuussa, mutta armeija luonnollisesti alotti vakoilun jo ennen lain hyväksymistä.

Homma toteutettiin todella epäilyttävällä tavalla, ilman mitään viitettä siitä, että kansanedustajia olisi kiinnostanut kansan mielipide (poislukien pari hajatapausta), mikä nyt sinänsä ei oo uutta epäilyttävien lakien läpirunnomisessa. Ruotsissa on ilmeisesti noussut aika iso meteli aiheesta, ja mm. kokoomuksen nuorisojohtaja väläyttelee reaktiona eroamistansa. Poliitikkojen vastahakoisuus käydä yhteiskunnallista keskustelua tuli hyvin ilmi siinä, että lakia valmisteltiin ensin vuosi, sitten lakiäänestyspäivän lähestyessä huomattiin että lakia vastustetaan kansan keskuudessa todella paljon jolloin laki vedettiin takaisin, siihen tehtiin muutama täysin yhdentekevä kosmeettinen muutos jonka jälkeen se runnottiin läpi yhdessä päivässä. Yhdessä Vitun Päivässä. Pidempään odottaminen olisi luultavasti tehnyt entistä selkeämmäksi, ettei lakia hyväksytä. Näyttää mun silmiini poliittiselta joukkoitsemurhalta. Onko ihme jos nuoria ei kiinnosta politiikka kun näyttää niin vahvasti siltä ettei isojenkaan ihmismassojen tiukkoja kannanottoja kuunnella?

Sietämätöntä. Laki on jo itessään täysin kehitysvammanen äpärä, mutta koko meininki ilmentää myös suuressa mittakaavassa yhteiskuntaamme syvälle juurtuneita ongelmia - salailua ja läpinäkyvyyden pelkoa. Asioista ei uskalleta keskustella koska kritiikkiä pelätään niin paljon.

Tää ei ole pelkästään poliittisen kentän ongelma. Tää on ongelma myös - ennen kaikkea - yksittäisten ihmisten ajatus- ja kokemusmaailmassa. Ihmiset pelkäävät avoimuutta, läpinäkyvyyttä, suorasukaisuutta ja rehellisyyttä. Voimassa oli asperger-artikkeli, jossa haastateltu asperger-ihminen ihmetteli kovasti sitä, kuinka tavalliset ihmiset kyllä sanovat haluavansa rehellisyyttä, mutta todellisuudessa ovat valmiita kuulemaan sitä vain sillon kun se sisältää jotain heidän korvillensa, tai egollensa, mieluisaa. Tämä on täysin totta. Ihmisen on helvetin vaikeaa myöntää olevansa väärässä tai vastaanottaa kritiikkiä joka pakottaa uudelleenarvioimaan omaa minäkuvaa tai mielikuvaa maailmasta.

Se on aina haasteellista. Vaikka itekin tahdon kritiikkiä, se on silti raskasta, kerta toisensa jälkeen, etenki jos se osuu johonki täysin yllättävään paikkaan. Silti se on välttämätöntä, hyvä ja kasvattava asia. Kritiikki on meidän liittolaisemme. Meidän on opeteltava rakastamaan sitä. Poliitikot on pakotettava rakastamaan sitä.

Aihe herättää paljon ristiriitoja. Ruotsin Piraattipuolueella on paljon hyviä pointteja, ja he ovat verbaalisesti erittäin kykeneväisiä ilmaisemaan näkemyksiänsä. Puolueen johtohahmo Rick Falkvinge todella osaa puhua, käytetyt argumentit ovat aika vastaansanomattomia. Kannatan heidän toimintaansa täydellä sydämellä.

Kaipaisin kuitenkin keskusteluun mukaan enemmän muitakin suuntia, erityisesti koskien läpinäkyvyyttä.

Teknologia kehittyy älytöntä vauhtia, ja sen mukana erilaiset tarkkailu-, tallennus- dokumentointimenetelmät. Tästä hyvänä esimerkkinä kamerakännykät - niiden yleistyessä on vähemmän ja vähemmän takeita siitä, että ihmiset voivat tehdä julkisessa tilassa mitään ilman pelkoa siitä, että teosta jää jälkiä.

Monille tää nostaa karvoja pystyyn. Kyllä, mullekin, niitä vähiä.

Mielenkiintoista on kuitenki huomiuomiuomioida, kuinka paljon teknologian kehittyminen avaa ikkunoita nimenomaan kansalaisille. Kameroiden yleistyessä on paljon helpompaa saada todisteita auktoriteettien väärinkäytöksistä. Kun auktoriteetit elävät siinä tiedossa, että heidän tekonsa saattavat heidän huomaamattaan tallentua yksityisten ihmisten hilavitkuttimiin, se väkisinkin painostaa heitä skarppaamaan toiminnassan. Youtuben kaltaiset yhteisösivustot edesauttavat väärinkäytösten eteenpäin raportointia, ja tätä pitäisi, ei ku pitää, alkaa hyödyntämään todella laajasti.

Hetkinen! Revin tässä vaiheessa todellisuuteen pienen reiän: Meidän on hyvä tulla tietoiseksi tavoista, joilla kommunikoimme. Kirjoitin ensin ajatuksissani konditionaalimuodon "pitäisi". Konditionaalimuotojen tuhoava voima on käsittämätön - ne tarjoavat täydellisen keinon kitistä siitä kuinka kaikki on perseestä, ja jättää kuitenkin käytännössä tekemättä mitään. Parempi on korvata konditionaalimuoto "pitäisi" muodolla "pitää" (jonka sanaluokasta en omaa mitään käsitystä - joku viisaampi voi varmaan kertoa). Vielä parempi on kuitenkin ottaa vielä isompi askel:

"Me alamme hyödyntämään tätä todella laajasti."

Kommunikaation muotojen ymmärtäminen ja haltuunotto on välttämätöntä kun haluamme muovata todellisuutta. Se on voimauttavaa, siksi teemme sitä. Sekä sinä että minä alamme kiinnittämään asiaan enemmän huomiota nyt kun panin sen merkille. Vastaavista tehokkuutta rajaavista ajatusbugeista saa huomauttaa mulle.

Jatketaan.

Kun kaikkien auktoriteettien, niin poliisien kuin poliitikkojenkin sanomiset ja tekemiset ovat potentiaalisesti kaiken kansan nähtävillä, sillä on väistämättä rajaava vaikutus paskanpuhumiseen. Se nostaa paljon esimerkiksi vartijoiden kynnystä ylittää oikeuksiansa. Tämähän on kaikkien kannalta hyvä asia - vartijatkin ovat toki vain ihmisiä ja ihmiset tykkäävät kun voi vähän oikoa mutkia suoriksi, mutta toisaaltahan on helppoa perustella miksi nimenomaan autoritäärisessä asemassa olevien on noudatettava sääntöjä tavallista tarkemmin. Se, ettei vartijalla ole mahdollisuutta ylittää valtuuksiaan jäämättä kiinni, ei voi olla vaikuttamatta hänen käytännön toimintaansa.

Samalla kun hierarkkinen valtio->kansalainen-valvonta lisääntyy, ihmisten on otettava oikeus omiin käsiinsä ja alettava lisäämään kansalainen->valtio-valvontaa. "Who watches the watchers?"

Hallitukset saavat ainakin täl hetkellä ajettua läpi minkä tahansa yksilönvapautta sodomoivan lain terrorismi- lapsensuojelu- tai muutenvaanturvallisuus-perusteluilla. Sen vastustaminen on vähänku yrittäis käsin estää rankkasadetta putoomasta maahan. Mut käytännössä näyttää väistämättömältä, et teknologian kehittyessä valvontamahdollisuudet lisääntyy, kaikkiin suuntiin.

Poliittisen aktivismin näkökulmasta järkevä teko ois mahdollisimman pian alkaa paukuttamaan esiin argumentteja sen puolesta, miksi kansalaisten mahdollisuus tarkkailla poliitikkoja, poliiseja, vartijoita ja muita auktoriteetteja on niin tärkeää. Samoin ois todella järkevää keskustella siitä, kuinka demokratian elossapysyminen vaatii väistämättä läpinäkyvyyttä, joka tällä hetkellä on suunnilleen yhtä olemassaoleva kuin kastemadon selkäranka.

Miksi se sitten on tärkeää? Koska se motivoi ihmisiä osallistumaan! Koska se luo rehellisyyttä! Koska se on välttämätöntä sananvapauden toteutumisen turvaamiseksi! Koska suljettujen ovien takana kieroillaan niin helvetisti! Tietenkään tätä ei voi mitenkään aukottomasti todistaa, mutta ei tarvitsekaan - se ei ole pointti. Jo se, että sitä saattaa tapahtua, on riittävä syy. Kansanedustajat ovat eduskunnassa edustamassa meitä, tavallisia eläimiä! Poliisit ja vartijat ovat asiakaspalvelijoita, eivät hierarkiassa tavisten yläpuolella olevia. Ihminen ei hengitä valtiota varten, valtio hengittää ihmistä varten.

Kun asiasta aletaan avoimesti keskustelemaan, hyvät argumentit alkavat nousta pintaan, ja salailua ja toisaalta yksittäisten ihmisten yksityiselämän vakoilua puoltavista poliitikoista alkaa tuntua hyvinkin kiusalliselta, kuten Ruotsissa näyttää nyt olevan käymässä. Poliittista salailua ei voi perustella millään muulla kuin kiertelyllä ja välttelyllä ja siksi politiikan läpinäkyvyyteen tähtäävät argumentit ovat jo voittaneet taistelun - ne on vain otettava esiin läskillä massalla!

Joku vois tietysti ajatella, et on jotenkin ristiriitaista vaatia toisaalta avoimuutta, ja toisaalta yksityisyyttä. Yksityiselämä on kuitenkin eri asia kuin julkinen virka, jonne ihminen on itse vapaasti mennyt yhteiskunnallisia asioita ajamaan. Henkilökohtaisesti kannatan myös yksityiselämän avoimuutta, eli en halua salailla mitään tekojani - toimin moraalikäsitysteni mukaisesti ja kannan siitä vastuun, myös silloin kun rikon lakia tai teen jotain poliittisesti epäkorrektia tai murskaan tabuja. En kuitenkaan usko et on mitään mieltä painostaa tai pakottaa yksityisiä ihmisiä avaamaan yksityiselämäänsä, ja etenkään tuollaista painostusta ei saa tulla poliittisen kentän suunnalta. Uskon yksityiselämän avoimuuden ja rehellisyyden leviävän ihmisten omasta halusta, ja tahdon itse näyttää siihen esimerkkiä.

Niin kauan kuin siihen on mahdollisuus, ihmisten oikeus päättää itse siitä, minkä verran he haluavat täristä yksityisasioidensa salassapidosta, on turvattava. Tietoturvaa ei saa uhrata "yleisen turvallisuuden" tavoittelulle, etenkään kun ottaa huomioon että "turvallisuutta lisäävät" säädökset ja teknologiat tuntuvat aika usein lisäävän ihmisten yleistä pelokkuutta.

Ihmisiä on rohkaistava lisäämään avoimuutta ja läpinäkyvyyttä omasta tahdostaan. Samanaikaisesti on painostettava yhteiskunnallisia järjestelmiä avautumaan läpinäkyvyyteen, välittömyyteen ja avoimuuteen.

Näyttää aika selvältä ettei teknologinen kehitys oo hidastumassa vaan kasvamassa eksponentiaalisesti nyt ja tulevaisuudessa. Tämä tulee pakottamaan ihmiset harkitsemaan uudelleen käsityksiään yksityisyydestä ja vapaudesta. Se on voima jota ei voi hillitä poliittisella kontrollilla, se on evolutionäärinen väistämättömyys, ja siksi paljon helpommin hyväksyttävä kuin yksittäisten poliitikkojen ahneudesta, suppeakatseisuudesta ja ylimielisyydestä kumpuava spedeily jota ei todellakaan tarvitse, eikä saa, hyväksyä.

Avointa yhteiskunnallista keskustelua on käytävä rohkeasti kaikenlaisista aiheista, myös tabuista. Mikään ei saa olla kielletty puheenaihe, eikä poliittisen lobbauksen saa antaa hiljentää yhteiskuntakriittisyyttä - ihmisillä on vielä toistaiseksi paljon kuvitelmia siitä että vain isolla rahalla on valtaa. Näin ei ole. Valtaa on jokaisella joka sitä päättää ottaa. Valta on meillä. Internetin aikakaudella jokainen voi vaikuttaa äärettömän paljon asioihin ja edesauttaa positiivista muutosta. Asiat on korjattavissa, mutta se vaatii aktiivisuutta, rohkeutta, määrätietoisuutta ja vitusti luovaa hulluutta.






Lista blogiteksteistäni: Olentolupa#blogcomments






http://piraattiliitto.org - blogi jossa on paljon hyvää läppää aiheeseen liittyen
http://en.wikipedia.org/wiki/Sousveillance - näkemyksiä surveillance-henkisen valvonnan kääntöpuolelta
http://www.amazon.com/Transparent-Society-Technology-Between-Privacy/dp/0738201448 - varsin kiinnostavan oloinen kirja jota alotin juuri lukemaan