IRC-Galleria

Näen että vapaus tarkoittaa mahdollisuuksia ja vapaus aidoimmillaan tarkoittaa aitojen mahdollisuuksien maksimointia. Väitänkin siis että ihminen on vapaampi rakenteissa, kuin ilman rakenteita. Tämä siksi, että rakenteet paitsi rajoittavat, niin ne myös mahdollistavat toimintaa. Elämä metsässä eristyksissä on monella tapaa rajoittuneempaa kuin mahdollisuudet modernissa yhteiskunnassa. Moderni terveydenhuolto tarjoaa pitkän elämän ja sitä kautta.

Rakenteilla on toki myös rajoittava puolensa. Riippuukin siis rakenteista ja niiden merkityksistä, että rajoittavatko, vai mahdollistavatko ne toimintaa. Eli lisäävätkö vai vähentävätkö ne mahdollisuuksia. Rakenteita voidaan toki siis käyttää myös vapauden riistoon. Voimme havainnollistaa rakenteita esimerkiksi miettimällä siltaa, johon on rakennettu kaiteet. Rajoittavatko nämä kaiteet toimintaa, vai mahdollistavatko ne sitä? Vastaus voi olla että ne tekevät molempia samaan aikaan. Kuitenkin niiden rajoittavat ominaisuudet ovat vähemmän merkityksellisiä, kuin niiden mahdollistavat. Harva haluaa pudota sillalta ja niille jotka sitä todella haluavat on aina mahdollista ylittää aita vähin vaivoin. Kaiteet vapautta rajoittavat ominaisuudet ovat siis hyvin rajalliset.

Tosin ongelmana on se, että ihmisen halut ovat osin myös sosiaalisesti rakentuneita. Täten on periaatteessa mahdollista ohjeilla ihmisiä rakenteiden avulla haluamaan sellaisia asioita, joita rakenteet tarjoavat. Näin synnytetään vapauden illuusio rakentamalla ihminen rakenteisiin sopivaksi. Mutta poikkeaako se lopulta aidosta vapaudesta? Eivätkö ihmisen halut ole aina osittain sosiaalisesti rakentuneita? Merkittävää lienee illuusion uskottavuus. Jos vapauden kokemus on tarpeeksi voimakas, niin se lienee silloin niin todellista kuin voi olla. Sen sijaan jos illuusio on herkkä särkymään ja ihminen näkee helposti kalterinsa, niin tällöin ollaan epäonnistuttu tarjoamaan aitoa vapauden kokemusta.

Hyvinvointivaltion liberaalia mallia tarkasteltaessa tulee mieleen, että täähän on kaikkea muuta kun liberaali sille yhteiskunnan pohjalle. Et se vapauden aste kasvaa sitä mukaan mitä korkeemmassa asemassa olet. Siks kääntäisinkin liberaalin tarkoittamaan eliitin vapautta. Yleensä se mitä myydään vapauteta tarkoittaa lähinnä vapautta valtion kontrollista. Mutta kun valtio on nimenomaan sellanen ainakin näennäisesti demokraattinen elin. Valtion kontrollista vapautuminen ei tarkoita sitä, että sä vapautuisit yhteiskunnasta. Se vaan tarkottais sitä, että sä alistuisit kokonaisvaltaisesti yhteiskunnan muille valtasuhteille, kuten tällä hetkellä markkinatalous on suuressa roolissa. Se vapaus on siis lähinnä eliitin vapautta. Oikeesti vapaus tarkottaa mahdollisuuksia. Aito vapaus tarkoittaa aitoja valinnanmahdollisuuksia. On ihan sama kuinka paljon valikoimaa kaupassa on, jos sä et pysty käytännössä ostamaan sieltä kuin sitä yhtä ja samaa. Vapauden kaipuu on oikeastaan henkinen ansa. Vapauden kaipuu saa meidät ajattelemaan negaatioita, niitä vapauden esteitä ja niistä vapautumista. Vapauden kaipuu on kuitenkin sama asia kuin mahdollisuuksia kaipuu. Jos kokee vapauden puutetta, niin oikeasti haluaa jotain. Se jokin hahmottuu paremmin kun ajattelee mahdollisuuksien kautta. Eli mitä mahdollisuuksia minulla olisi saavuttaa se, mitä kaipaan.

Mietin tässä, että kun meillä suomessa on hieno mielipiteen vapaus, niin miten sitä käytetään väärin. Mielipiteen vapauden turvin tunnutaan monesti ajattelevan, että kaikki ajatukset on yhtä hyviä ja niitä pitää kunnioittaa yhdenvertaisesti. Kuitenkaan kaikki ajatukset eivät ole yhtä hyviä. Jotkut argumentit ovat toisia pätevämpiä. Sanoisin, että yleensä huonoja argumentteja yhdistää se, että ne ovat pelon tai tietämättömyyden muovaamaa mutuilua.
Toki on syytä huomata, että tätä käytetään myös toisinpäin väärin. Monesti ihmiset ovat kovin varmoja omasta näkemyksestään, vaikka molemmilla puolilla olisi päteviä argumentteja. Monet asiat menevät loppujenlopuksi tähän kategoriaan, jossa molempia näkökulmia voidaan perustella suhtkoht pätevästi. Silloin vapaus olla erimieltä pääsee todella loistamaan.
Seuraavaksi joitain juttuja, jotka minusta vaikuttavat täysin selkeiltä. Niin sanotuilta no-brainereiltä, joita vastaan en ole kuullut yhtään pätevää argumenttia.

1. Kaikki huumeet on laillistettava: sillä valtion kontrolli toimii aina alamaailman kontrollia paremmin. Jako laillisiin ja laittomiin päihteisiin on täysin keinotekoinen, eikä perustu mitenkään päihteiden ominaisuuksiin. Kieltolaki ei ole koskaan toiminut. Laillisina päihteitä voidaan rajoittaa perustuen niiden ominaisuuksiin, kuten koville kovempi kontrolli ja miedoille lievempi. Kontrollin on perustuttava todelliseen haittojen minimointiin. Lisärinä viinan juonti ei varmaan kenestäkään ole kovin rikollista toimintaa. Sit jos hakkaat jengii kännipäissäs niin se on. Sama pätee muihinkin päihteisiin. Jos vedät kokaa, niin se ei ole kovin rikollista toimintaa. Sit jos hakkaat jengii kokapäissäs niin se on. Kuka huomaa tän punasen langan? Vasta-argumentit tähän on lähinnä sellasta spekulatiivista pelottelua, että mitä kaikkea pahaa universumissa voikaan mahdollisesti tapahtua. Enkä sikäli syytä teitä siitä. Huumepelko tulee yhteiskunnalta annettuna ja siitä eroon pääseminen vaatii työtä. Oon ite käyny saman läpi.

2. Asevelvollisuus on suomen suurin sukupuolisen tasa-arvon epäkohta: koska siinä yhdistyy kaikki mahdolliset syrjinnän muodot. Se häiritsee urakehitystä. Se on syvällä ihmisten asenteissa. Se on kirjattu lakiin. Se on oikeastaan niin syvällä meidän kulttuurissa, ettei monet edes tajua sen olevan syrjintää. Argumentit tätä vastaan on lähinnä "koska tuntuu siltä", "koska perinne", "no onhan se syrjintää, mutta hyvä näin" ja "mutta naiset on alistettuja". Tästä tulee lähinnä mieleen se, kuinka tasa-arvo koski aluksi vain valkoisia miehiä, joilla oli omaisuutta. Ehkä ajankanssa sukupolvien vaihtuessa tämäkin ruvetaan näkemään uudella tavalla.

3. Homoperhe tai yksinhuoltajaperhe voi tarjota hyvän lapsuuden: koska näin tapahtuu kokoajan. Kaikki selvitykset ovat osoittaneet, että näin todella on. Jätän tämän ulkopuolelle kokonaan keskustelun siitä, mikä on ideaaliperhetyyppi. Se on niin hankala aihe, ettei siihen näytä löytyvän yksiselitteistä vastausta vaikka kuinka vääntäis. Se vaikuttaa tässä vaiheessa lähinnä ideologiselta valinnalta. Mutta mitä väliä sillä loppujenlopuksi on, että mikä on se kaikkein ideaalein? Tietyt tahot tuntuu haluavan tehdä siitä jotenkin ison kysymyksen, että nyt laitetaan perhetyypit objektiiviseen parhausjärjestykseen. Eikö riitä, että perhe pystyy tarjoamaan lapselle hyvän lapsuuden? Pitääkö siitä tehdä joku hirveä yhteiskunnallinen haloo, että miten optimoimme lapselle teoreettisesti keskimäärin mahdollisimman ideaalin lapsuuden.

4. Suomen valtionvelka on kohtuullinen: emmekä ole kreikan tiellä. Lukuja katsomalla se selviää. Suomen valtionvelka suhteessa BKT:hen on varsin keskinkertainen. Häviämme 60%:lla toki Ruotsille (40%) ja Virolle (20%). Mutta olemme vähemmän velkaantuneita kuin Saksa (77%), Iso-Britannia (91%), Ranska (92%) tai Yhdysvallat (102%). Olemme kaukana Italiasta (125%) ja etenkin Kreikasta (175%). Joten kaikki muut puheet osoittaa joko perehtymättömyyttä tai tarkoitushakuista hämäystä. Tosin ilmaisu "olla jollain tiellä" on sopivan epämääräinen, että sillä voidaan perustella mitä tahansa liikettä johonkin suuntaan. Lisäksi velkasuhdetta tunnutaan pitävän jotenkin talouden elinvoimaisuuden mittarina. Toki se varmaan kertoo jotain siitä, mutta se ei ole mikään sellanen kaiken selittäjä, joka summaisi talouden elinvoimaisuuden. Talouden asiantuntijat eivät ole oikeasti löytäneet mitään sellaista suoraa korrelaatiota talouden elinvoimaisuuden ja velkasuhteen väliltä. Esimerkiksi Saksaa pidetään Euroopan mallimaana, ja silti sen valtionvelka on suurempi kuin Suomella. Yhdysvallat puolestaan on maailman johtava ja ylivoimaisesti suurin talous. Valtion velalla on paikkansa ja hyvin käytettynä se tukee valtion talouden elinvoimaisuutta.

Tällaset nyt tällä kertaa. Jos keksitte hyviä argumentteja näitä vastaan, niin otan ne yllättyneenä ja mielenkiinnolla vastaan. Jos taas keksit lisää kohtia, jotka voisi lisätä listaan niin mielenkiinnolla katsastan myös niitä. Varmasti löytyy vielä lisää, mutta nämä tuli tällä kertaa mieleen.

Nettipiratismista. Siis kun ihmiset levittää netissä elokuvia, musiikkia, sarjiksia ym. Sounds like kirjasto? Maybe.

Mitä piratismia vastustavat yhtiöt sanoo ja miten siitä tuomitaan? Piratismi nähdään tulon menetyksenä ja lukuja laskiessa katsotaan yksinkertaisesti paljonto tuotetta on ladattu ja levitetty. Montako kappaletta. Ja niin monesta kappaleesta on aiheutunut tulon menetys tekijöille. Toimivaa? Jos nuoret ja ihmiset latailevat tavaraa satojen miljoonien tai miljardien edestä, niin olisivatko he ehkä ostaneet saman verran tuotetta, jos eivät olisi saaneet ilmaiseksi? Olisiko nuorilla (ihmisillä) edes oikeasti niin paljon liikkuvaa rahaa käytössään?

Toinen näkökulma minkä yhtiöille ja tekijöille voisi kertoa on, että netti levikki lisää tuotteen näkyvyyttä niin paljon, että todellisuudessa tämän näkyvyyden kautta useammat ihmiset ostavat tuotteen. Mitenkä lie. Tarkkoja lukuja on vaikea saada, mutta näkyvyys on hyväksi ja teoria on mahdollinen.

Kuluttajalle kuitenkin nettipiratismi on tuonut valtavat määrät mahdollisuuksia ja tuotteita helposti saavutettavaksi silloinkin, kun niitä muulloin olisi vaikeaa tai mahdotonta löytää. Paljolti niinkuin kirjasto. Paitsi etteivät tavarat kulu ja materiaa ei tarvita.

Kuitenkin kysymys jää menettävätkö tekijät jotain piratismin seurauksena. Vai johtuuko myynnin heikkeneminen jostain muusta, kuten älyttömän korkeista hinnoista ja ostovoiman hiipumisesta. Kirjasto on ratkaissut asian maksamalla lainattavista tavaroista tekijöille. Ehkä tämän älyttömän riidan ratkaisemiseksi tarvittaisiin jonkinlainen vastaava laajakaista vero tjs. Piratismi on jokatapauksessa tullut jäädäkseen.

http://yle.fi/uutiset/nettipiratismi_aiheuttaa_suomessa_jattitappiot/1708634

Helpoin tie ulkomailta suomalaiseksi on pakolaisuus. Miksi pakolaisia suositaan? 1. Halutaan auttaa kehitysmaalaisia 2. Suomen väestö vanhenee, ja suomeen kaivataan lisää työikäisiä.

Miksi perustelut ovat täyttä paskaa?

1. Pakolaisuuden vaikutus kehitysmaihin on hyvin marginaalista. Näiden yksilöiden elämään sillä on tietysti suuri vaikutus. Mutta jos oikeasti halutaan auttaa kehitysmaalaisia kokonaisuudessaan, niin tehdään se tehokkaammin kehitysavun tai markkinataloudellisten valintojen kautta.

2. Suomen väestön vanhetessa pelätään työvoima pulaa. Kuitenkin jokainen työnhakija voi todeta että töitä on hankala saada. Tällä hetkellä työntekijöistä on ennemminkin ylitarjontaa. Tästä hyötyy toki työnantaja, joka voi valita parhaat päältä. Automatisoinnin lisääntyessä työntekijöiden tarve pienenee entisestään. Mitenkähän mahtaa käydä. Tuleekohan joskus oikeasti työvoimapula? Jos sitten näyttää siltä, että siihen ollaan menossa, niin eivät pakolaiset ole mikään ratkaisu siihen. Monet heistä ovat täysin kouluttamattomia ja työllistyminen vaikeaa. Sen sijaan Suomeen kyllä olisi tulossa nuoria töitä etsimään. Mutta se onkin vaikein tie Suomeen. He ovat täysin oman onnensa nojassa. Täytyy olla työpaikka valmiina, muuten ei saa ruokaa, ei asuntoa, eikä lisäkoulutusta. Heillä ei ole täällä mitään, mitä he eivät tuoneet mukanaan. Ja vaikka olisi työskennellyt Suomessa vuosikausia, ei silti saa kansalaisuutta. Se alku on aina vaikein, mutta heidän työllistymispotentiaalinsa on selvästi pakolaisia korkeampi. Olisikohan tässä muutoksen paikka? Mitäs jos karsittaisiin pakolaiset pois, ja sen sijaan valikoitaisiin halukkaita työllistymispotentiaalin mukaan ja tarjottaisiin heille tukea uran alulle?

"Everything went better than expected"

Kun ennakkoäänten tulokset räpsähtivät ruudulle tasan klo 20.00, en ollut uskoa silmiäni. Persujen 18,7 % kannatus ampui reippaasi yli Niinistön, Heinäluoman ja Kääriäisen veikkauksista sekä oli samalla Suomen historian suurin vaalivoitto. Omat veikkaukseni menivät siis lähes täysin nappiin Keskustan jättitappio mukaan lukien. Tämän vaaleja seuranneen aamun tunnelmat olivat kuitenkin hyvät ja puolueiden järjestys on juuri oikein. Kokoomus ns. "järkipuolueena" suurimpana, SDP aika hyvänä välimallina ja Perussuomalaiset uutena muutosmielisenä puolueena kolmantena.

Vaikka toivoinkin Persujen nousua niin ääntenlaskennan puolivälissä about 60% paikkeilla oli pienet rytmihäiriöt lähellä kun Persut olivat hetken kaikkein suurimpana puolueena 19,5% kannatuksella. Aivan suurimman puolueen paikkaa en olisi heille suonut, mutta kuten jo totesin niin "Everything went better than expected".

Kaikista naurettavinta tänä aamuna on ollut seurata tuota sosiaalisessa mediassa esiintyvää vihanpurkaus-aaltoa, joka on todellinen shitstorm. Kaikkia heitä voisi rahoitella sillä, että Persut eivät olleet se suurin puolue. "Hys hys nyt!" Hieman heräsi myös sellainen fiilis, että vanhojen puolueiden kannattajiin kuuluvat lehdet (HS, IS, Iltalehti jne.) ja TV-kanavat (YLE, MTV3 jne.) onnistuivat syöttämään paskaa kymmenille tuhansille tarrautumalla mm. Timo Soinin henkilökohtaisiin asioihin. Jos Soinilta olisi esimerkiksi kysytty, että tykkääkö hän kaalilaatikosta ja vastaus olisi ollut "kyllä" niin nyt facebookista löytyisi kymmenen ryhmää, joissa itketään sitä, että sitä on nyt pakko syödä 4 vuotta. Näissä vihanpurkauksissa ei ole ollut siis päätä eikä häntää. Timo Soini kuuluu katoliseen kirkkoon ja vastustaa täten naispappeutta, aborttia, homoliittoja, esiaviollista seksiä ja avioeroa. Kyseessä on henkilökohtaiset mielipiteet eivätkä suinkaan puolueen kannat. Itse kannatan aborttia, naispappeus on yhdentekevää, ihminen saa vapaasti rakastaa ketä/mitä haluaa kunhan se on lakien sallimissa rajoissa, suosittelen esiaviollista seksiä ja jos siitä pidättäytyy niin avioerokin voi olla hyvin mahdollinen. Muistutan myös, että maahanmuuttokriittisyys ja maahanmuuttovastaisuus eivät ole sama asia eikä yksikään suomalaisista puolueista edusta jälkimmäistä. Kyse ei myöskään ole rasismista kuten monet aina onnistuvat väittämään eivätkä Perussuomalaiset kykene viemään Suomea ajassa taaksepäin, sillä aikakonetta ei ole keksitty. Kokoomuksen ollessa suurimpana puolueena en myöskään usko, että Suomi luopuisi eurosta aivan hetkessä, joten hengittäkää rauhassa.

Itsehän en siis äänestänyt Persuja vaikka heitä hieman puolustelenkin.

Tässä vielä puolueiden ääniprosentit ja äänimäärät:

KOK 20,4% 598 369
SDP 19,1% 561 049
PS 19,0% 559 342
KESK 15,8% 463 160
VAS 8,1% 238 473
VIHR 7,2% 212 837
RKP 4,3% 125 865
KD 4,0% 118 514
PIR 0,5% 15 164
MUUT 0,4% 11 742
SKP 0,3% 9 375
M11 0,3% 7 480
VP 0,1% 4 266
ITSP 0,1% 3 389
SSP 0,1% 3 183
STP 0,1% 1 874
KTP 0,1% 1 678
KÖY 0,0% 1 326

Eduskuntavaaleissa vain yksi vaalipiiri: koko maa. Äänestäjä merkitsee lippuunsa yhden ehdokkaan sijaan ehdokaslistan haluamassaan järjestyksessä.

Ääntenlaskussa lasketaan ensin ensisijaiset äänet. Ehdokkkaat jotka saavat ensijaisilla äänillä yli äänikynnyksen ovat varmasti valittuja. Seuraavaksi aletaan siirtämään ääniä niiltä ehdokkailta, jotka eivät ylittäneet äänikynnystä ja jotka saivat vähiten ensi- ja toissijaisia ääniä aloittaen vähiten ääniä saaneesta ja edeten eniten ääniä saaneen mutta äänikynnyksen alle jääneeseen ehdokkaaseen. Siirrossa ensisijainen ääni epäsuositulta ehdokkaalta siirtyy äänestäjän toissijaiselle ehdokkaalle. Näin siirretään ääniä ehdokas kerrallaan ja jos jossain vaiheessa joku ensisijaisilla äänillä äänikynnyksen alle jäänyt ehdokas saa ensisijaisista ja toissijaisista jo siirretyistä äänistä tarpeeksi ylittääkseen äänikynnyksen, siirtyy hän valittujen joukkoon eikä hänen ääniään siirretä eteenpäin.

Kun kaikkien (pois lukien ne, joiden ensi- ja toissijaiset äänet riittivät äänikynnykseen) ensisijaisilla äänillä äänikynnyksen alle jääneiden äänet on uudelleenjaettu toissijaisille ehdokkaille aloitetaan alle äänikynnysten jääneiden toissijaisten äänien siirto samalla periaatteella kuin ensimmäinen siirto ja näin jatketaan kunnes ei ole jäljellä enää ainuttakaan siirrettävää ääntä. Tämän jälkeen valitut ehdokkaat saavat kaikki äänensä mukaan eduskuntaan, jossa niiden painoarvo on: omat äänet / kaikkien edustajien äänet.

Näin jokainen valituksi tullut edustaja on aidosti edustamassa jokaista häntä kannattanutta ja äänestyksissään vain siirtää suoraan saamansa äänet äänestystulokseen. Ikään kuin suora kansanäänestys, mutta niin, että edustajasi käyttää äänesi äänestyksessä. Eli edustuksellista demokratiaa.

Kun nyt jokaisella äänestäjällä olisi nyt suoraan oma ehdokas, joka käyttää hänen ääntään, niin esitän lisäpohdinnan. Mitä jos äänestäjä voisikin kesken kauden siirtää äänensä toiselle ehdokkaalle, jos ei ole tyytyväinen oman ehdokkaansa toimintaan. Tämä varmistaisi ehdokkaan jatkuvan vastuunkannon ja sallisi käytännössä suoran demokratian niille, jotka sitä kaipaavat. Mistä tahansa eduskunnan päätöksestä josta suoraa demokratiaa kannattavat haluavat kansanäänestyksen, voidaan sellainen tehdä vain vaihtamalla ehdokasta äänestyksen ajaksi sellaiseen, joka varmasti äänestää omaa kantaa.

Kansanedustajien palkkauksen voisi muuttaa pelkäksi eläkkeeksi, joka on sidottu suoraan valtion taloudelliseen kehitykseen. Jolloin edustajilla olisi kolme hyväksyttävää motiivia toimilleen: 1. Äänestäjien suosio (mahdolliset potkut kesken kauden tai kauden jälkeen) 2. Valtion pitkän tähtäimen taloudellinen kehitys oman eläkkeen muodossa 3. Omatunto.