Ikin en oo tänne mitään kirjottanu, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Viihtyisän conviikonlopun ja hyvin nukutun maanantain jälkeen on jopa jotain kerrottavaakin. 8D
Ja sitten raporttia~
Lauantai 17.10.
Heräin jo kuudelta aamulla ja varttia yli kaheksan lähti bussi Helsinkiä päin. Olin paikalla himegyaru-henkisessä asukokonaisuudessa, ja heti sisään coniin pästyäni ryntäsin kiemurtelevaan jonoon, joka johti infotiskille, jossa myytiin aicle.:n fanikamaa=150 ensiksi ostanutta pääsee nimikirjoitustilaisuuteen. Olin ihan paniikissa, että saisinko omani, mutta myyntipöydälle päästyäni huomasin lipukkeen nimmaritilaisuuteen, jonka päällä komeili numero 69. Valitettavasti se myytiin edelliselle ja sain numeron 70, mutta pääasia oli, että minulla oli oikeus aicle.:n nimmareihin.
Sitten kiertelin myyntipöytiä ja mukaan tarttui ayabien flaikku ja Junjo Romantica vol. 2. Siitä sitten siirryttiin lavan eteen odottamaan aicle. Q&A -ohjelmaa.
[ihkutusta]Että ne pojat oli ihania!<3 Se oli niin söpöä, kun ne vastasivat sillä yksinkertaisella englannillaan "I like pink. No, I LOVE pink" ja "I like bananas too~" <3 8D Rakastuinko ees niihin silleen lopullisesti. Ja Rubi ja sen omenat 8D Harmi ku en tajunnu ostaa sille jotain omenapussia fanilahjaksi.[/ihkutusta]
Q&A tilaisuuden jälkeen kipittelinkin sitten nimarijonoon eikä enää siinä vaiheessa sillä lapussa olevalla numerolla ollut väliä. Olin viidentoista viimeisen joukossa ja sain nimmarit ostamaani julisteeseen (se vaakasuora). Alussa kaikki vähän takkuili, kun yritin saada fanilahjani sille tarkoitettuun kassiin, mutta se juuttui laukkuun. Lopulta sain sen oikeaan piakkaan (btg, lahjani oli laatikollinen jotain mustaherukan tms. makuisia muumilakuja), mutta sitten laukku juuttui käsivarteni ympärille 8D. Lopulta sain kuitenkin käteni vapaaksi ja asetin julisteeni Rubin eteen. Ne olivat niin symppiksiä kaikki ja minulla oli koko ajan päällä kestohymy, yritin olla mahdollisimman ystävällinen ja iloinen. Kiitin kaikkia japaniksi ja tervehdin samalla kielellä kuin he minua, oli se sitten englanti tai japani. Saran oli ihana kun kätteli molemmilla käsillä ja Emiru vilkutti minulle kun lähdin<3 Muistin jopa katsoa kaikkia silmiin (silmiin katsominen on jotenkin aina ollut hankalaa minulle, mutta nyt se tapahtui jo ihan itsestään. Hyvä minä! 8D)
Tämän jälkeen siirryttiin Fannin ja hänen kavereittensa kanssa Glorian edustalle vartomaan jonotusnumeroa SCREWin keikalle. Täytyy myöntää, etten ollut kuunnellut SCREWiä juuri nimeksikään, mutta ranneke kun oli, niin ei ollut järkeä jättää konserttia väliin kun ei muutakaan tekemistä ollut. Jonotusnumeromme oli 25.
Minulla ei ollut mikään hinku olla siellä ihmismeressä, joten päätin seistä tuolin päällä takaseinällä, ja siteltä näki todella hyvin. Pelkäsin tylsistyväni keikalla, mutta niin ei onneksi käynyt, olin oikeastaan yllättynyt, kuinka hyvä kyseinen konsertti oli! Ja sitten näin mainintana, en ole ikinä nähnyt fanserviceä livenä, mutta kerta se oli ensimmäinenkin. Se basistin ja kitaristin suudelma...<3
...Niin, rakastuin siihen basistiin, jonka nimeä en edes tiennyt ja nyt en enää muista<3 8D Kun tein hänelle käsilläni sydämen, hän katsoi minua ja hymyili<3 Arvatkaa, kuka suli silloin...
*kröhöm* Eli näin lopuksi haluan todeta, että SCREW on mainio livebändi.
Eikä siinä vielä kaikki! Lauantain päätteeksi menimme Kiian kanssa yöbileisiin. Itse tahdoin kovasti nähdä SiSeNin, ja jäikin harmittamaan kun hän veti niin lyhyen setin ainakin Gothikaan verrattuna. Gothikan esityksen jälkeen lähdimme Kiialle nukkumaan, vaikka bileet olisivat jatkuneet vielä. Ulkona kyytiä odotellessamme salissa soi Carameldansen.
Sunnuntai 18.10.
Heti aamusta vaan takaisin coniin. Eipä siellä tullut paljon muuta tehtyä kuin katseltua Dion Q&A:ta ja sen jälkeen lähdettiin Elinan ja Vanessan kanssa hakemaan illan threemaniin jonotuslippua. Numeromme oli 14, mutta eturivi jäi silti saavuttamatta. Siinä toisessa rivissä olin sitten kunnes huomasin olevani taaempana, enkä enää nähnyt kunnolla lavalle. Niinpä siirryin Saranin reunaan portaille seisoskelemaan, ja näin kaikki paitsi Leonin. >_<
aicle. oli loistava livebändi, rakastuin niihin vaan entistä enemmän<3 Biisit tunnistin kaikki, mutta kaikkia niistä en osaa vieläkään nimetä. 8D En muista niiden nimiä kovin helposti.
Jälleen kerran ihastuin totaalisesti basistiin, Saran nousi sitten lempijäsenekseni.<3 Kun hän tuli reunaani keikaroimaan, tein hänelle käsilläni sydämen, mutten osaa sanoa, huomasiko hän sitä. Hän nimittäin nosti kyllä katsettaan sinne portaisiin päin, jossa olin, mutta juuri silloin lavan vallitsi silmäni sokaiseva valo, joten en nähnyt kyseisen pinkin basistin kasvoja saatika ilmettä. Täytyy vain toivoa, että hän näki.
Seuraavana esiintyvää vistlipiä en jaksanut jäädä katsomaan. Menin heidän esiintyessään Mäkkiin syömään päivän ensimmäisen ja ainoan lämpimän ruoan, ja loppuajan istuin Glorian aulan puolella lepuuttamassa tajuttoman kipeitä jalkapohjiani, mitä nyt välillä piipahdin salissa lyhyesti.
Siinä samalla tutkiskelin myös myyntipöytien aicle. -antia ja ne photosetit ja levyt kieltämättä houkuttivat kovastikin, mutta siinä vaiheessa rahani olivat niin lopussa, että se riitti juuri kotiin pääsemiseen. >_< Kukaan kavereista ei myöskään pystynyt lainaamaan rahaa, mutta lohduttaudun nimmaroidulla julisteellani<3
Dion halusin nähdä, joten minä ja Elina kiipesime pöydän päälle, josta näki jälleen hyvin kaikkien päiden yli, mutta pöydän reunaisan sijainnin takia emme nähneet Denkaa. No, kaikkea ei voi saada. Kei oli muuten ihana<3 Sillä kertaa en siis ihastunut basistiin.
Diosta poistuin jo ennen encorea, koska olin niin toivottoman väsynyt. En varmaan ollut koskaan haukotellut niin paljon! 8D Fanni neuvoi minulle tien Kamppiin ja kehotti puhumaan puhelimeen tai ainakin esittämään puhelimeen puhumista koko matkan jottei pelottavat tyypit tule häiriköimään. No, eivät tulleet, kiitos<3 Seurasin sitten muutamaa tyttöä Kamppiin, kun en ollut ihan varma oikeasta suunnasta. Kiitos, että sain seurata<3
Ja vielä kiitos Fannille ja kumppaneille, kun kantoivat huolta<3 Sain tekstiviestin, jossa he varmistivat, että olen turvallisesti bussissa.
Yhteenveto: Kivaa oli, bändiohjelma oli parasta, aicle. on rakkautta, kaikille kavereille kiitokset conviikonlopusta ja nähdään taas!