tuoooommoisia värkkäilin eilen ja oli kiva päivä:3 ja tänäänki oli ihan kiva päivä koulu ihan jees jees mutta samu meinas tappaa minut ja nyt on jalat kipeet aih mutta tshih säikytin aamulla äidin ja iltapäivällä sen miehen hähää hassua
mutta karski kurja ketku säikytti minut morso-ilmeellä ;;__;; yyyy
voin kertoo että pelkäsin. ja huusin. SINÄ KAVALA KETKU... tais olla tämä tämmöne '' maistoin omaa lääkettäni '' vai miten se nyt meni
Tiedättehän sellaiset hahmot, joiden pelkkä ulkoinen habitus huokuu äärimmäistä pahuutta? Sellaista pahuutta, jota et kykene sanoin kuvaamaan, vaikka puhuisit ihmisten ja enkelten kielillä, saati sitten osoittamaan sormella, mikä aiheuttaa hahmon ulkomuodossa sen äärimmäisen pahuuden. Ei, en puhu Cthulusta tai muista taruolennoista, vaan konkreettisista ihmisen suosiollisella myötävaikutuksella syntyneistä hahmoista, joita olemme käyttäneet jälkikasvumme viihdyttämiseen.
Ensimmäinen muistikuvani kuvailemastani entiteetistä on eräs laite, johon erehdyin astumaan noin viisi-vuotiaana Linnanmäellä. Kyse oli jonkinlaisesta "matkasta maailman ympäri", joka oli toteutettu jakamalla erinäisiin kansallisasuihin puettuja likaisia ja huonokuntoisia mekanisoituja nukkeja eri huoneisiin. Parhaiten mieleeni jäi Venäjää kuvannut osio ja erityisesti se ripaskaa tanssinut nukke, jonka mustan lian peittämät kasvot tuijottivat kylmästi tyhjyyteen samalla, kun hieman rikkinäinen koneisto palautti nykien nuken oikean jalan takaisin lähtöasemaansa vain aloittaakseen saman sieluttoman, mekaanisen liikkeen alusta lapsikuoron laulaessa taustalla riipivällä äänellä. Lieneekö tuota laitetta enää olemassakaan? Oli miten oli, sen henki on todennäköisesti läsnä hieman intiaanien hautuumaa-tyyppisesti ja sen kylmät ja elottomat nukkehahmot vainoavat mahdollisesti tilalle rakennetun laitteen käyttäjiä edelleen.
Vaan entäpä hahmot, joitan lapsena näimme, kun avasimme tv:n päivän odotetuimpana hetkenä, Pikku Kakkosen alkaessa? Kaikki eivät olleet (kokkeli)vekkuleita hahmoja, kuten Ransu ja muut karvakuonot, vaan joukossa oli myös vähemmän vekkuleita, suorastaan jopa saatanallisia, aivan väärällä tavalla mieleenpainuvia hahmoja. Tiedätte kyllä, mistä puhun. Puhun hahmosta, joka eli piiloutuneena alitajunnassani, kunnes eilen sattumalta törmäsin kuvaan, joka laukaisi kaikki lapsuuden traumat. Morso oli vapautunut vankilastaan. Morso oli aivan toista maata, kuin esimerkiksi lasten älyä selvästi aliarvioiva Pupu Neponen, joka aiheutti lähinnä inhoreaktioita kaikessa tyhmyydessään ja rumuudessaan, mutta ei aiheuttanut kummempaa primitiivistä taistele tai pakene-reaktiota. Morso taas oli jotain aivan muuta, se oli äärimmäisen ruma, sekä likainen ja siitä huokui ääretöntä pahuutta, kuten edellä mainituista Around the World-laitteen nukeista.
Vaikka Morso kuvattiin sarjassa hyväsydämisenä ja kilttinä olentona, sen ulkomuoto suorastaan kirkui jotain päinvastaista. Aivan kuin joku olisi löytänyt sanojen "murha, saatana ja ydinsota" syvimmän olemuksen ja muuttanut sen konkreettiseksi hahmoksi, jota tarjoaisi myöhemmin lastenohjelman tuottajille. Kenties ajatuksena oli osoittaa, että vain sisäisellä kauneudella on merkitystä, mutta maailmasta tuskin löytyy yhtäkään lasta, joka varsinaisesti ymmärtää, mitä ohjelma yrittää opettaa, kun tv-ruudun kautta tuijottaa olohuoneeseen epämuodostunut, demoninen ilmestys, jonka lasittuneista silmistä on luettavissa sana "MURHA".
Tällä kertaa en edes aio uppoutua itäblokista Suomeen rantautuneisiin vaha-animaatioihin ja piirrettyihin, mutta otetaan nyt vielä loppukevennyksenä niin ikään Pikku Kakkosesta tuttu "Varokaa heikkoa jäätä"-tietoisku.
se on morso ja se on kauhee :( hirvein lastenohjelma ikinä ja ikuiset traumat. se on ääliö joka keksi pistää tollasen karseen nuken lastenohjelmaan, hyi vittu.