IRC-Galleria

Järjestin perinteiseen tapaan ilotulituksen naapuruston riemuksi/kiusaksi.

Ammusten määrä: n. 460 kpl
Hinta: n. 1,90 €/sekunti

YouTubesta löytyy kolme eri kameralla kuvattua versiota


Laaja pystykuva:



Tiukka laajakuva:



Kehno kuvakulma kentän laidalta:
http://www.youtube.com/watch?v=DC0O4hny8_Q

hyvää uutena vuotta kaikille <3

Hello!

Herätys oli yhdeltätoista ja aurinkorasvat nahalle lätkittyämme ampaisimme kaupungin hyörinään. Kävelimme Yonge Streetille, emmekä valinneet metroa kulkupeliksi, koska ilmat olivat niin lämpimät. Tänään oli Canada Day, Kanadan (142.) synttäripäivä, joten oletimme ihmisiä olevan liikkeellä. Onhan Canada Day kansallinen vapaapäivä. Yonge Streetillä pistäydyimme avajaisiaan juhlistavaan smoothieita ja muita hedelmäjuomia myyvään liikkeeseen ja napattuamme tarjotut mangosmoothiemaistiaiset, tulimme ulos kaupasta vesimelonista nenäimme edessä valmistetut slush-jääjuomat käsissämme. Juoma maistui aluksi raikkaalle, mutta kun juomasta oli jäljellä vain jääkönttä, väheni makukin ainakin puoleen. Heti vieressä oli käytettyjen kirjojen kauppa, josta poimin hyllyyni "Don't swallow your gum!" -nimisen pikku opuksen, joka oikaisee vääriä uskomuksia ihmiskehoon liittyvissä asioissa.

Löysimme tämän jälkeen itsemme Dundas Squarelta, jossa oli käynnissä Kanadan synttärijuhlinnat. Juhlan järjestäjänä toimi Toronto Folk Arts -keskus ja teemana oli monikulttuurisuus. Saimme ilmaiset paperiliput, joita liehutella ja lippupinssit, jotka kiinnitimme paidan rintamuksiin. Lähdimme kuitenkin jo melko pian etenemään rannan tuntumaan aikeinamme käydä Ontario Place -nimisessä huvipuistossa. Matka otti aikansa, mutta lopulta istuimme Spadina Avenuen ja Lakeshore Boulevardin risteyksessä ja pohdimme millä ilveellä pääsemme Ontario Placeen.

Matkakirjoja selailtuamme nappasimme 509-ratikan Exhibition Loopiin, josta käppäilimme ronskin matkan huvipuiston sisäänkäynnille. Hinta sisäänpääsystä oli 17,75 CAD, eli n. 11 euroa. Sisäpuolella tuli osteltua lähinnä kevyttä naposteltavaa ja juotavaa. Kun löysimme Arcade-pelihallin, vaihdoimme 10 dollaria per nassu pelimerkeiksi. Hallissa oli kohtuullisen suosittu Deal or no deal -peli, joka Suomessa paremmin tunnettaneen nimellä Ota tai jätä. Jaossa oli joko 200 tai 400 palkintotikettiä, riippuen panoksen suuruudesta. Kokeilin itse peliä pariin otteeseen, ensimmäisellä kerralla saaden 14 tikettiä ja toisella yrityksellä 50 tikettiä. Hemmetin jännä peli! Keräilin ympäri hallia eri koneista yhteensä 91 tikettiä, jotka sitten tiskillä vaihdoin krääsään. Mielestäni valitsin kivat krääsät: aina yhtä innostavan superpallon ja jääkaappimagneetin. Muuta ei 91 (pyöristettynä 90) tiketillä saanut. Superpallon hinta oli 50 tikettiä, magneetin 40.

Lähdimme kiertämään puistoaluetta, mutta jo alkutaipaleella muuan juntti rupesi kaveri seuranaan loksuttamaan meille leukojaan. Hän toivotti iloiset Kanada-päivät, mutta taka-ajatuksena hänellä oli ilmeisesti kuvitella meidät hänen omaa kysymystään lainatakseni "poikaystäviksi" ja heitellä tältä pohjalta herjaa. Hänen kaverinsa oli jäpätyksessä vähemmän mukana, mutta edusti kuitenkin samaa lössiä. Ilmaisimme sällille asian todellisen laidan ykskantaan, mutta se ei tuntunut riittävän, sillä käännettyämme pojille selän, Jouni kuuli heebon edelleen sanovan: "Fu*kin' homos." Parashan tuollaiset sittiäiset on jättää omaan arvoonsa, mutta kyllä täytyy myöntää, että hatutti. Lippispää oli hetkeä aiemmin iskenyt jotain puiston työntekijää ja vielä kohtaamisemme jälkeenkin käyttäytyi seksistisesti jotain tyttöä kohtaan valokuvaustilanteessa. Onneksi muut tähän mennessä tapaamamme ihmiset ovat olleet esimerkillisiä.

Mainittakoon jopa tältä illalta eräs puolalaista alkuperää oleva jäbä, jonka kanssa juttelimme mm. Kanadasta ja Suomesta. Hän oli käynyt Helsingissä ja osasi sanoa jopa "moi moi". :D Suomenlinnasta oli ainakin tykkäillyt ja oli muutenkin todella avoin. Hän myi hodareita Ontario Placessa. Häiskä teki aloitteen keskustelulle kysymällä olemmeko mekin puolalaisia. Kieltävä vastaus ei siis tukkinut keskusteluhanoja, päinvastoin. Hän valaisi meitä jopa suomen kielen kuulumisesta suomalais-ugrilaiseen kieliryhmään.

Eräs suuri syy, jonka takia tulimme puistoon, oli synttäripäivän ilotulituskimara. Istuimme kivisellä kaiteella sateenvarjot kädessä pisaroiden ripsuessa taivaasta. Rakettien ammuskelu alkoi puoli yhdeltätoista Oh Canada -kansallislaulun käynnistämänä. Ja kyllä kelpasi katsella! Toinen toistaan komeammat paukkuset rämähtelivät taivaalle peräkkäin. Oli sydämiä, tähtisadetta ja kirjavia paukkuja. Taustalla soi monta eri kappaletta, muun muassa Celine Dionin "My Heart Will Go On" ja Bryan Adamsin "Everything I Do". Festival of fire -tulituksen järjesti Canada Dry, joka on maan johtava inkivääriolutmerkki. Mainiota juomaa.

Jytyytys loppui yhdentoista korvilla ja lähdimmekin heti pyyhältämään ratikkapysäkin suuntaan. Viikkopassilla pääsimme jonon ohi ja Bathurstin metroasemalle menevään tupaten täyteen streetcariin. Perillä kävimme iltapalalla PizzaPizzassa, jossa kämmäsin pepperonipizzan tilauksen niin, että saimme lättyyn pelkkää juustoa. Tilanne potutti, mutta söimme käntyn loppuun kuitenkin. Sitten taas metrolla majakoloon ja päivä pulkkaan. Huomisen päivän aloitus viivästynee, sillä kello on nyt 4.42. Näihin kuviin! :)