Oli jokseenkin erinomainen reissu. Matkan pääasiallinen tarkoitus, eli pääsykokeet ei mennyt ihan putkeen, mutta sekään ei jaksanut harmittaa kun palkitsin itseni käymällä MadCraftin keikalla illalla. Parhautta. \o/
Miksi tärkeät ihmiset asuu niin kaukana. Mulla on maailman ihanimmat kaverit ja meillä on välimatkaa yli 200 kilometriä. On se vaan väärin. Viikonloppuna nähtiin ja keikkailtiin yhdessä ja oli ihanaa. Mutta nyt mulla on jo ikävä. Ainakin tässä on se hyvä puoli, että sitten sitä yhteistä aikaa ajattelee ihan eri tavalla, arvostaa paljon enemmän.
Omarakas oli viikonloppuna kanssa ihana, vaikka mä olinkin tyhmä ja tosi sekaisin se piti musta huolen. Ihana olet. <3 Ikävä on sinuakin vaikka kotona illalla nähdäänkin. I don't want to miss you, love. <3
Itkettää, vaikka mä olen tosi onnellinen.
Keikkailu on mulle ehkä elämän suola. Viime kerrasta oli ihan liian kauan ja nyt mä olen käynyt viikon sisään kahdesti ja taas on polte päästä. Keikalla tuntee elävänsä. Musiikki on joka solussa ja sielussa! Täydellistä. Mä saan keikalla niin paljon elämää ja energiaa että jaksaa vaikka mitä. Mä elän ja hengitän musiikkia ja musiikille. Tällä kertaa mä sain kuviakin, kun käytiin keikan jälkeen sosiaalisoimassa bändin jätkien kanssa. Eipä vois enempää enää olla hyvissä fiiliksissä :) <3