IRC-Galleria

Tämä se onkin minusta aika huvittava piirre piratismissa. Kun puhutaan kehitys avusta ja autetaan muita (esim. lääkkeillä) joilla ei ole mahdollisuutta tehdä omaa tai ostaa omaa. Heitä pidetään sankareina. Mutta taas jos mennään data-liikenne puolelle, se tarkoittaa rikollista.

Sinänsä sekin huvittaa kun nämä jotka käy hanakasti piratismia vastaan, ovat isoissa yrityksissä talous puolella. Ihmettelen heidän lyhyt näköisyyttään monissakin asioissa. Esimerkiksi Adoben ohjelmistot ovat niin kalliita ettei kukaan tavallinen kuluttaja niitä osta, mutta monet sen varettaa ja oppii kotonaan jo käyttämään... tästä seuraa se että yritykset ostavat mielellään sellaista ohjelmaa johon ei työläisiä erikseen enää tarvi kouluttaa.

Toinen esimerkki yleisemmistä piratismin kohteista. elokuvat, musiikki, pelit. Tiedän paljon ihmisiä jotka warettaa ja kokeilevat tuotteen ennen osto päätöstä. Huono tuote ei ansaitse palkkiota ja hyvä tuote ansaitsee... tämähän on laadun kehitystä. toinen myös joka ilmenee waretuksesta ihmiset löytää paljon asioita, mistä eivät ole ennen edes tajuneet olemassa olevan, koska ei kaupatkaan kaikkea voi hyllyillään tarjota. Tämä taas lisää sivistystä ja tietoa muustakin.

kommentoikaa vapaasti aiheesta ja lähettäkää halutessanne postia minulle. Olen kiinostunut kuulemaan muitakin mielipiteitä.
joel.haapalainen (tiedät mikä merkki) gmail.com

"Suoja-ajan lyhennys vie artisilta leivän pöydästä!"
Ei välttämättä.

Jos suoja-ajan lyhennys runtattaisiin nykymallin musiikkiteollisuuteen, niin näin kyllä kävisi, mutta miksi musiikkiteollisuuden tulisi säilyä nykymuotoisena tulevaisuudessakin, kun jo nyt näyttää auttamattomasti siltä, että fyysiset mediat (CD:t, DVD:t yms.) alkavat menettää markkinoitaan sähköisessä muodossa olevalle materiaalille.

Levy-yhtiön suurimmat tehtävät artistin näkökulmasta on järjestää tilat ja tarpeet joilla levy tehdään, painaa levyjä ja jaella sitä. Tämän jälkeen hoidetaan promootio, jotta maksava asiakas saadaan ostamaan tuo levy. Tämän kaiken seurauksena, artistille itselleen jäävä summa omasta taiteestaan alkaa olla jo merkittävän pieni. Alla oleva listaus valottaa hyvin nykytilannetta:

- ALV 18% (3,96 e)
- levy-yhtiö 8% (1,76 e)
- vähittäiskauppa 25% (5,5 e)
- tukku & jakelu 8% (1,76 e)
- tuotekehitys 4% (0,88 e)
- markkinointi 6% (1,32 e)
- äänityskustannukset 15% (3,3 e)
- teostomaksu 6% (1,32 e)
- artistirojalti 4% (0,88 e)
- valmistus 6% (1,32 e)

Mutta jos fyysisiä medioita ei käytetä, eikä sitä myöten valmisteta, jaeta, eikä myydä, niin mihin levy-yhtiöitä silloin tarvitaan?
Ei mihinkään.

"Utopiaa!"
Ei, vaan visio musiikkiteollisuudettomasta tulevaisuudesta, jossa artisti saa reilumman, mahdollisesti vapaaehtoisen, korvauksen sielun tuottestaan.

Visioni mukaan levy-yhtiöt joutuisivat uudelleenjärjestelemään toimintaansa (joutuvat joka tapauksessa kun levyjen osuus myynnistä vähenee radikaalisti) ja tällöin ala jakautuisi ikään kuin kahtia; sponsoripuoleen ja mainospuoleen.
Tämä muutos jo itsessään kääntäisi homman päälaelleen, artisti ei olisi enää levy-yhtiön alla toimiva "orja" vaan näiltä uusilta osapuolilta palveluja ostava asiakas.

Ajatusleikki tulevaisuudesta vaatii vielä jakelukanavan. Esimerkiksi voidaan nostaa monien tunteman Spotify:n kaltainen palvelu, jonka kanssa artisti itse tekee sopimuksen musiikkinsa jakelusta. Jakelukanava voi sitten sopia itse mainostajien kanssa esimerkiksi mainosten pyörittämisestä tietyn kappaleen jälkeen, jonka tuotoista artistille tilitetään reilu osa jakelukanavan leikattua oma osuutensa. Lisäksi tästä palvelusta olisi mahdollista ostaa tämä kappale itselleen johonkin hintaan (jonka jälkeen kappale on ladattavissa palvelusta aina), jotta sen voisi siirtää vaikka mp3-soittimeen. Tästäkin summasta jakelija ottaa osuutensa ja artisti saa reilun osan.

Miten artisti sitten saa musiikkinsa moiseen palveluun? Vähän nykyajan tyylillä.
Artisti tekee omakustanne demon, jolla hankkii itselleen sponsorin, joka taas mahdollistaa levyn tekemisen studiossa. Lisäksi sponsori kustantaa mainoskampanjan jonkin mainosyhtiön kautta. Mainosyhtiön saama tulo on kertaluontoinen, kun taas artisti voi sopia sponsorinsa kanssa tulojen jakamisesta 50-50 musiikin myynnin tulojen osalta ja esim 80-20 artistin hyväksi keikkatuloista. Ja vaikka 70-30 jako olisi fantasiaa vain, niin 50-50 jaollakin artistille jää koko tuotosta 25%. 30-70 jaolla 15%. Kummatkin merkittävisti nykyistä 4% suurempia lukuja.

Vaikka ylläoleva malli kuulostaa lähestulkoon samalta kuin mitä se nykypäivänä on artistin ja levy-yhtiön välillä, niin sitä se ei suinkaan ole. Vaikka suoja-aikaa lyhennettäisiin, artisteista valtaosan tulot kasvaisivat merkittävästi. Vai kuinka moni yhtye / artisti myy vielä 5-15 vuoden kuluttua levyn julkaisusta mainittavissa määrin? Tottakai poikkeuksiakin on, mutta he ovat vain jäävuoren huippu.

Jos visioni mukaan artisti solmii välittäjätahon kanssa sopimuksen josta artisti nettoaa 70% musiikin myynnistä ja musiikin yhteydessä esitetettyjen mainosten tuomista tuloista jää artistille vielä 35% näistä tuloista käteen, vaikka hänellä olisi sopimus sponsorinsa kanssa 50-50 jaosta. Tästä 35%:sta yhtye maksaa sitten itse fyysisten medioiden tuotannon jos niin tahtoo ja semmoiselle on tilausta + oheistuotteet. Summa on näidenkin jälkeen merkittävän paljon suurempi kuin artistien nykyään saama tuotto + artisti saa lyhentämättömän itse levyjensä ja oheistuotteiden tuomat tulot. Lisäksi on vielä esiintymispalkkiot yms.

Kun 5-15 vuoden suoja-aika teokselle lakkaa, ei se tarkoita, että teoksesta hyötyminen kaupallisesti tulisi estää, vaan kappaletta voitaisiin yhä myydä sitä esittävän artistin nimissä.

5-15 vuoden suoja-aika myös siirtää artistin lähemmäksi samaa viivaa "normaaleiden" työntekijöiden kanssa, joiden on tehtävä töitä jatkuvasti, jotta tulevaisuudessakin rahaa jostain tulisi. 70 vuoden suoja-aika on ylitse ampuvaa positiivista erityiskohtelua (eli kääntyy jo muiden syrjinnän puolelle) ja siten perus- sekä ihmisoikeuksien vastaista.

Tulevaisuudessa kun koko musiikkiteollisuus joutuu muutospaineiden kohteeksi ja nykymuodossaan katoaa, lyhyempi suoja aika merkitsee parempia perus- ja ihmisoikeuksia ja silti samalla reilumman jaon kautta suurempia tuloja artisteille.

Loppuun vielä esitän hartaan toiveeni siitä, että tekijänoikeussuojan alainen materiaali saataisiin pois alv:n piiristä. Ei se sinne kuulu.

Olen kääntänyt irlantilaisen dokumenttielokuvan The End of Nations suomeksi. The End of Nations käsittelee pääasiassa Euroopan unionia ja Lissabonin sopimusta, eli EU:n perustuslakia, sekä sitä, miten Lissabonin sopimus muuttaa Euroopan unionin liittovaltioksi. Dokumentissa käydään läpi EU:n seurauksia muun muassa rikoslakiin ja maahanmuuttoon, sekä jatkuvasti syventyvän integraation lopullista merkitystä. Elokuva sisältää haastatteluja europarlamentaarikoilta sekä EU-oikeuden tutkijoilta, ja siinä selitetään ansiokkaasti muun muassa mitä Euroopan komissio tekee, ja miten ns. "kvalifioitu määräenemmistöäänestys" toimii. Elokuvassa sivutaan myös randomilla Uutta maailmanjärjestystä ja siinä käsitellään sitä, miten monet EU:n perinteisistä jäsenvaltioista ovat entisiä suurvaltoja, ja miten suurvaltaunelma elää Euroopassa. Elokuvassa on luonnollisesti omat puutteensa, mutta suosittelen sitä erittäin lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet EU:sta, Lissabonin sopimuksesta tai maailman nykyisestä tilasta, riippumatta suhtautumisesta EU:hun.

Tekstitetty elokuva on nähtävissä YouTubessa, ja siitä löytyy myös torrent The Pirate Bay'stä. Elokuva on jaossa täysin laillisesti ja tekijöiden luvan kanssa, ja sitä saa polttaa DVD:lle, näyttää ja levittää edelleen ilman mitään ongelmia.

Linkit elokuvan YouTube-versioon ja lisätietoja elokuvasta:
http://keronen.blogspot.com/2009/05/end-of-nations-suomeksi-kaannetty.html

Elokuvan torrent-tiedosto:
http://thepiratebay.org/torrent/4917600/The_End_of_Nations_%5BFIN-SUB%5D.avi

Sääli ettei ehdi/pääse Helsinkiin tänään.
http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/04/tekijanoikeusmafia-kuriin-piraatit-kutsuvat-kansaa-kaduille-tekijanoikeuspaivana

Pointti kuitenkin on http://piraattiliitto.org/uutiset/2009/04/pirate-bay-oikeudenkaynti-uusiksi-kohupaljastus-tuomarin-puolueellisuudesta
Ei kyllä voi kun nauraa Hollywoodille. Taino, tekijänoikeusjärjestöille. Kusevat oikeudenkäynnin, tuomari tekee täysin päättömän ratkaisun ja tuomitsee Pirate Bayn henkilöt. Vaikka tuomio voisi jossain määrin ollakin ymmärrettävä, niin se ei ole, että tuomiot olivat samoja kaikille neljälle [..web-hotellin tarjoaja mukaanluettuna, joka ei oikeasti tehnyt juuri mitään].

Moraalisella puolella voidaan pohtia sitä, onko lataaminen väärin vai oikein, mutta teknisellä tasolla Pirate Bay ei tee mitään väärää. He eivät säilö mitään tekijänoikeuden alaista sisältöä palvelimilla. Ainut ero Googleen on se, että .torrent -tiedostot sijaitsevat valmiiksi omilla palvelimilla. Google linkittää ne kuitenkin aivan samaan tapaan. Moraalisesti voidaan tosiaan olla montaa mieltä, mutta oikeuden ei tähän tulisi ottaa kantaa, vaan jokaisen ihmisen itse. Minä en ainakaan tule maksamaan levy-yhtiöille ~20e levystä, josta ~10snt menee sitten artistille. Poislukien tietenkin omakustannelevyt, mutta.. no, kuinka paljon niitä liikkuu? Parempi keino siis tukea on kuitenkin hankkia näitä fanituotteita ja keikoille lähteä, tällöin artisti oikeasti saakin jotain levy-yhtiön sijaan.
(En nyt pikaisesti löytänyt levyn hintojen vastaavia, mutta iTunesista ostaessasi kappaleen; levy-yhtiö saa 61 snt, iTunes 29snt ja artisti 9snt - miten oisi jos suurin ja pienin summa vaihtaisi paikkaansa?
http://www.tietokone.fi/uutta/uutinen.asp?news_id=35153 )

Onnea vain Piratpartietille jäsenmäärän huimasta noususta, eiköhän sitä tämän sotkun seurauksena vielä kolmanneksi suurimman puolueenkin raja rikota. Toivottavasti saavat vielä ihmiset mukaan äänestämiseen asti. Joskin tekijänoikeuslobbyjen takia hallituspaikka lienee silti kaukana [vasemmisto kenties voisi mukaan ottaakkin?]. Pitäisi kyllä hieman herättää poliitikkojakin tämä sotku. Ja Suomihan toivottavasti ottaisi, kuten aina, Ruotsista mallia. Ellei lobbaajat toimi turhan vahvasti vielä täällä, mikä lienee ikävä kyllä fakta.

No, ehkäpä tämä aiheuttaa hyvää boostia myös Suomen Piraattipuolueelle, ( http://www.piraattipuolue.fi/ ) ja vaikkei nyt EU-parlamenttiin päästäisikään, niin toivottavasti sitten eduskuntavaaleissa 2011. Siitähän sitä olisi hyvä lähteä korjaamaan tätä demokratiaksi kutsuttua korruptiota ja harvainvaltaa. Ei toki ole ainut ongelma, ei tosiaan, mutta hyvin ajankohtainen ja sellainen, johon muutosta on mahdollista saada suhteellisen "nopeallakin" aikataululla.

Mutta tosiaan, pakko oli hieman Piraattipuoluetta mainostaa. Ja pitääpä tosiaan itsekkin puolueeseen liittyä, ennemmin oli tarkoitus sivusta vain äänestää, mutta.. liika on liikaa.

Eipä tässä muuta, oli pakko hieman avautua tälle naurettavalle farssille.

Lehdistötiedote, julkaisuvapaa heti

Helsingin Sanomat raportoi tänään 21.4. tapauksesta, jossa Kopiosto sekä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK) vaativat suomalaista Bookabooka-sivustoa lopettamaan toimintansa. Kyseinen sivusto toimii kirjanvälityspalveluna yksityisten kansalaisten välillä. Käyttäjä ilmoittaa sivustolla olevansa halukas myymään tai vuokraamaan jonkin hallussaan olevan kirjan, jonka jälkeen kiinnostuneet asiakkaat voivat tilata Bookabookalta myyjän yhteystiedot sopiakseen yksityiskohdista tarkemmin. Kopioston ja TTVK:n tulkinnan mukaan tämänlainen toiminta on tekijänoikeuslain vastaista, koska vuokraamistoiminnalle tarvitaan tekijöiden lupa.

Kopioston ja TTVK:n kannassa on niin paljon eri asioita pielessä, että on vaikea keksiä, mistä kohtaa niiden kritisoiminen pitäisi aloittaa. Bookabooka-palvelu tarjoaa yksittäisille ihmisille mahdollisuuden myydä tai vuokrata laillisesti ostamiaan ja omistamiaan kirjoja. Oleellista kritiikissä tuntuu olevan se, että kyseessä on vuokraamistoiminta. Esimerkiksi huutokauppasivusto Huuto.net, joka on toimintatavoiltaan muuten samankaltainen, mutta jossa ei ole mahdollisuutta vuokraamiseen, on saanut toimia rauhassa jo monien vuosien ajan. Tämä onkin maalaisjärjen mukaista - kun on jotain ostanut, on sen jälleenmyymiseen täysi oikeus. Mutta mikäli yksityishenkilöt harrastavatkin keskenään vuokraamista, muuttuu toiminta TTVK:n mielestä moraalittomaksi ja paheksuttavaksi.

TTVK kirjoittaa seuraavasti vaatimuskirjeessään Bookabookalle: “Yleisön saataville saattamisen oikeus on kappaleen valmistamisoikeuden ohella keskeinen arvioitaessa tekijän mahdollisuuksia hyödyntää taloudellisesti luomaansa teosta. Tekijällä on yksinoikeus määrätä kaikista niitä tavoista, joilla hänen luomansa teos voidaan saattaa yleisön käytettäväksi. Myös vuokraaminen ja lainaaminen kuuluvat näihin.” Piraattipuolue katsoo pöyristyttäväksi toiminnan, jossa vedotaan tekijän oikeuteen määrätä teoksensa julkituomisesta. Vuokrattavat teokset on jo tekijän luvalla tuotu yleisön saataville, kun ne ensimmäisen kerran tuotiin myyntiin. Tekijänoikeuslaki saattaa tämänkaltaisen toiminnan tuomita mutta logiikkaa siitä on silloin turha etsiä.

TTVK vetoaa siihen, että teoksen käyttäminen kohdistuu yleisöön, “jos periaatteessa kuka tahansa voi saada teoksen käyttöönsä”, ja että “Internetissä tapahtuva teosten välittäminen on aina yleisölle suuntautuvaa toimintaa”. Vuokraaminen ei siis itsessään ole paheksuttavaa, mutta on kylläkin sitä, jos sitä tehdään netissä. Olisi mielenkiintoista tietää, haluaisiko TTVK vetää seuraavaksi oikeuteen myös esimerkiksi avoimet kirpputorit, sillä tuodaanhan näissäkin teoksia yleisön saataville. Myöskään kirjastot eivät kysy, haluavatko kirjailijat teoksensa niihin lainattaviksi, vaikka kirjastotoiminnasta pientä korvausta maksetaankin.

Kustannusyhdistyksen johtaja Sakari Laiho toteaa Helsingin Sanomien uutisessa, että “tekijänoikeuslain henki ei ole se, että sitä voitaisiin teknisellä kikkailulla kiertää”, ja vertaa sen jälkeen Bookabookan toimintaa The Pirate Bay -sivuston toimintaan. Sen suhteen vertaus pitää paikkansa, että Pirate Baykin on yksityishenkilöiden tapa olla toistensa kanssa yhteydessä ja levittää kulttuuria. Oikeusistuimen tulkinnasta riippuen Bookabooka saattaa myös rikkoa tekijänoikeuslakia, aivan kuten Pirate Baykin. Mutta siinä missä osa ihmisistä saattaa vastustaa tiedostonjakamista, on vaikea nähdä, miten edes kiivaimmat tekijänoikeuslain puolustajat voisivat tosissaan vastustaa yksityishenkilöiden välistä kirjanvuokrausta. Onkin julkeaa röyhkeyttä koettaa tämänkaltaisessa tilanteessa vedota lain henkeen - tekijänoikeuslain tehtävä on edistää kulttuuria, ei vahingoittaa sitä. Tilanne, jossa ihmisiä kielletään kertomasta, mistä muiden kaipaamia kirjoja voisi löytää, ei millään tapaa edistä kulttuuria. Se on myös räikeässä ristiriidassa sananvapauden ja omistusoikeuden, yhteiskunnan kahden peruspilarin, kanssa.

Tekijänoikeuslaki on vuosi vuodelta käynyt yhä etäämmäksi todellisuudesta, ja tämä tapaus osoittaa erinomaisesti, ettei sillä ole enää mitään tekemistä oikeuden tai kohtuuden kanssa. TTVK ja muut Bookabookia vastustavat tahot eivät pyrikään ajamaan kulttuurin asiaa, tai edes kunnioittamaan ihmisoikeuksia tai yleistä oikeustajua, vaan tukahduttamaan mahdollisuudet hankkia kirjallisuutta muuten kuin täyteen hintaan uutena. On epäselvää, ovatko heidän vaatimuksensa juridisesti päteviä, mutta jos ovat, on se vain yksi syy lisää pitkään listaan tekijänoikeuden kritiikkejä. Piraattipuolue olettaakin, että samat tahot olisivat seuraavaksi kieltämässä kaikkea käytettyjen kulttuuriteosten
kauppaa, jos vain saisivat siihen mahdollisuuden.

Henkisen omaisuuden viikolla piraattitoimintaa

Bookabooka-jahti putkahti julkisuuteen sopivana ajankohtana, sillä 21.-24.4. vietetään henkisen omaisuuden viikkoa ja 23.4. tekijänoikeuspäivää. Perinteisesti tämä aika on merkinnyt tekijänoikeusjärjestöjen “valistustoiminnan” vilkastumista. Piraattipuolue haluaa tuoda keskusteluun vaihtoehtoisia näkökulmia ja järjestää tänä aikana useita tapahtumia. Tekijänoikeuspäivänä 23.4. paikalliset piraatit jalkautuvat Helsingissä ja Tampereella kaupunkiensa keskustoihin näyttäytymään ja osoittamaan olemassaolonsa. Perjantaina 24.4. järjestetään Helsingin yliopistolla Porthania-rakennuksen aulassa klo 14.00 keskustelutilaisuus tekijänoikeuksista, jossa ovat mukana Piraattipuolueen ja Effin edustajat ja dosentti Marjut Salokannel. Lisäksi viikolla on luvassa piraattien vapaamuotoisia tapaamisia Helsingissä, Tampereella, Turussa ja Oulussa.

Pirate Bay -oikeudenkäynnin tulos on nostanut myös suomalaisen Piraattipuolueen jäsenmäärää. Tällä hetkellä jäsenhakemuksia tulee noin 50 päivässä. Jäsenhakemussuma siivitti myös Piraattipuolueen jäsenmäärän yli 1 000 jäsenen rajapyykin. Myös puolueen kannattajakorttikeräys sai huomattavaa lisäpotkua, sillä tuomion julkistamisen jälkeen on kortteja tilattu täytettäviksi toista tuhatta kappaletta. Kerättynä kortteja on tällä hetkellä 4200 viidestä tuhannesta tarvittavasta.

(Kirjoitettu perjantaina 17.4.2009)

Tänään iltapäivällä kantautui ah-niin-ihanasta ja mallikelpoisesta naapurimaastamme huolestuttavia uutisia: neljä bitTorrent -trakkeri Pirate Bayn ylläpitäjää on tuomittu vankeuteen tekijänoikeuslakien vastaisesta toiminnasta. Kyseessä on paitsi merkittävä periaatepäätös virallisen yhteiskunnan suhteesta kahlitsemattoman kulttuuritarjonnan ja vapaan tiedostonjaon aatteeseen, myös vakava isku ihmisten yhdenvertaisuuteen nojautuvalle demokratialle.

Pirate Bayta vastaan käyty oikeudenkäynti on ollut täysi farssi, jossa vastakkain eivät ole enää olleet periaatteet vaan vaikutusvalta. Syntynyt vastakkainasettelu on kuin jostain paksulta fiktiolta tuntuvasta poliittisesta trilleristä, jossa pienet ihmiset taistelevat valtavia koneistoja vastaan. Ei tämän oikeusjutun K. ole joutunut vastaamaan tekijänoikeuden omistajille vaan rahastaan huolissaan olevien suurten mediayritysten intresseille. Ei tässä oikeusjutussa ole kyseessä ihmisen oikeus omistaa omien käsiensä tuotos, kyse on suuryritysten oikeudesta ostaa tämä oikeus ja pitää se myös itsellään. Eikä varsinkaan tässä oikeusjutussa ole ollut kyse mistään todella ratkaisevasta tai tärkeästä - ainoastaan propagandistesta voitosta suuryrityksille.

Kukaan neljästä tuomitusta henkilöstä ei ole syyllistynyt tekijänoikeuslakien rikkomiseen. Pirate Bay ei ole mikään lataussivusto, ainoastaan ihmisten välisen tiedostonvaihdon mahdollistava verkko, jossa käytävästä liikenteestä ei kenenkään ylläpitäjän tarvitse ottaa vastuuta. Nyt tuomittujen "rikollisten" rikos on siis ollut ainoastaan tiedostonjaon mahdollistavan teknologian luominen - tällä perusteella johtaisi siis muun muassa MSN messengerin kehittäminen kaltereiden taakse. Jos vuosi vankeutta ja 30 miljoonan kruunun sakot ovat oikeudenmukainen rangaistus moisesta toiminnasta, täytyy kysyä kenen oikeudesta tästä mahtaa olla kyse? Se on ainakin varmaa, ettei ainakaan sen kummemmin tekijän kuin kuluttajankaan oikeudesta.

Olen itse sitä mieltä, että taide ja kulttuuri ovat luonteeltaan kollektiivisia ja sen tulisi olla kaikkien saatavilla varallisuudesta, maasta tai levittäjän mielenkiinnosta riippumatta. Mielestäni taiteilijalla on oikeus elättää itsensä ammatillaan, mutta sen ei tule kulkea levitysyhtiön oikkujen mukaan, jolloin taiteilijan palkka on muutoinkin vain murto-osa teoksen todellisesta tuotosta. Paras mahdollinen tilanne olisi, jos jokaisella olisi oikeus päästä käsiksi tuotokseen sähköisessä muodossa, mutta kaikki muu - elokuvateatterit, konsertit, näyttelyt ja muu - tulisivat suorana (tai ainakin nykyistä suurempana) tuottona itse taiteilijalle. Loppu hoidettaisiin kaiken kattavan perustulon avulla. Näin onnellisia olisivat tosin vain kuluttajat ja taiteilijat - mutta hetkinen! Kenes me tästä ryhmästä oikein unohdimmekaan...

No tietysti ne ahneet, viheliäiset ja pahuksen ilkeät suuryhtiöt. Tämä on jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä, kun suuryhtiö käyttää vaikutusvaltaansa kansalaisten oikeuksien nujertamiseen ja vielä käyttää välikätenä ihmisiä, jotka oikeasti tuntuvat olevan samaa mieltä näiden pirulaisten kanssa. Entistä huolestuttavampaa on se, että siinä missä aiempi Lex Nokia -niminen tapaus oli luonnostaankin poliittisena päätöksenä toimiva lakimuutosehdotus, on tässä toisessa kyseessä riippumattoman oikeuslaitoksen toiminta. Ja poliittiset tuomiothan ovat jo vähän liian 30-lukua...

Heil Lex Nokia ja Heil Lex Pirate, mutta unohdittepa yhden tärkeän asian: tämä panssarilaiva poksuttaa vallan loistavasti ilman kapteenejaankin. Onhan miehistössä lähes neljä miljoonaa vakinaista jäsentä ympäri maailman! Aye!

Kumpikas se loppujen lopuksi voittikaan sen Potemkinin kapinan...?

"Poliitikot näyttävät uskovan, että netti on jonkinlainen leikkikalu nuorille, jonka he voivat ottaa pois, mikäli nuoret käyttäytyvät tyhmästi. He eivät näe, mitä netti oikeasti on - se on vallankumous, joka on samaa luokkaa kuin kirjapainotaito tai kirjoituskieli. Nyt on tullut hetki, jolloin meidän kansalaisten on rakennettava tietoyhteiskuntaa, koska poliitikot eivät ymmärrä siitä mitään." --Rick Falkvinge

Herra Falkvinge, ruotsin Piraattipuolueen perustaja, tuntuis olevan etunenässä niistä planeettamme julkisuuden henkilöistä, jotka jollain tavalla hahmottavat mihin olemme menossa.


Tervetuloa tulevaisuuteen.

Haluaisin kamalasti hankkia uutta musiikkia mutta en viitsi maksaa 12 valmiiksi valitusta kappaleesta juuri alta 19 euroa. Tuntuu vaan väärältä. Ne kannet ja lehdykät on muutenkin turhaa hötöä mulle, pitäisi vielä niitä säilyttää jossain hyllyn pohjalla.

Sitten sen lisäksi en oikein uskalla käyttää iTunes Storea näillä Windows-koneilla (ainakin playeri tökki aiemmin testatessani) eikä mikään muu kauppa ole vetänyt sille vertoja. Onhan niitä jotain mtv3:n nettimusakauppoja jotka ladataan koneelle mutta ne on sitten plain old windows media player -superkakkoja versioita.

Mikä hitto siinä on että tämä asia tehdään niin vaikeaksi?
Tahtosin vaan kuunnella hyvää ostamaani musiikkia sillä medialla mitä käytän. Tässä tapauksessa yks mäkkikone, yks wintoosakone, yks nokia ja luultavasti piakkoin yks iPhone.

Tällä hetkellä sitä tuntee pelkoa kun rekisteröi pelin tai biisin tietylle koneelle.
Melko pelle systeemi.

..olisin vaan halunnut kunnon annoksen Cypress Hilliä ja Prodigyy ja kaivaa onko uutta Royksoppii tai Portisheadii ja olisin halunnu sen Harmajan levyn. Harmajan olen tosin valmis ostamaan ihan levynä ja täysihintaisena kun haluan niitä tukea mut yhyyy!

Joojoo, en mee spotifyyn tai warettaan, sorge. Olen ikäänkuin kuullut sen jo aiemmin.

(Kuvaa käytetty luvan kanssa)

(The Pirate Bay (TPB) on omien sanojensa mukaan maailman suurin BitTorrent-seurantapalvelin. Sen perusti ruotsalainen tekijänoikeuksia vastustava järjestö Piratbyrån vuoden 2003 lopussa, mutta se on lokakuun 2004 jälkeen toiminut itsenäisenä organisaationa. Toimintaa harjoittavat Gottfrid Svartholm, Fredrik Neij sekä Peter Sunde, omien sanojensa mukaan harrastuksena. He luonnehtivat toimintaa aatteelliseksi toiminnaksi vapaan tiedonvälityksen puolesta.) - Wikipedia

---

Ruotsissa tapahtuu. Alkuasetelma on siis tämä.

- Tukholman käräjäoikeudessa alkoi maanantaina 16.2 oikeudenkäynti neljää The Pirate Bay-nettisivuston taustalla toimivaa henkilöä vastaan.

- Syytteen mukaan miehet ovat auttaneet muita rikkomaan tekijänoikeuksia. Miehiltä vaaditaan 100 miljoonan kruunun (10 miljoonan euron) korvauksia.

- Syytetyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen, koska eivät ole tehneet mitään lainvastaista.

Ennen kuin jatkan, kerron hieman, miksi syytetyt kiistävät syyllisyytensä.

Pirate Bayn toiminta perustuu täysin BitTorrent-tiedonsiirtojärjestelmään. BitTorrentin avulla voi ladata tiedostoja suoraan toiselta käyttäjältä.
(Lisätietoja BitTorrentista: http://fi.wikipedia.org/wiki/BitTorrent)
Pirate Bay ei siis itse jaa mitään tiedostoja, vaan sen kautta voi etsiä ja ladata haluamiaan tiedostoja. Valtaosa sisällöstä (n.80%) on tekijänoikeusvapaata. Toisin sanoen, Pirate Bay on kuin tyhjä sivusto, jolle sivuston käyttäjät lisäävät itse sisällön.
Näin ollen syytös siitä, että TPB:n taustalla toimivat henkilöt jakavat tekijänoikeudella varustettuja tiedostoja ilmaiseksi, on täysin perätön.

Joka tapauksessa juttu meni oikeuteen, ja tapahtumaa pidetäänkin yhtenä aikamme merkittävimmistä oikeudenkäynneistä. Nyt alan pisteyttämään syyttäjän ja puolustuksen argumenttien tasoa päiväkohtaisesti ja liitän tänne Piraattiliiton kirjoittamaa oikeudenkäynnin kulkua päivä kerrallaan, aivan vähän referoiden:

---

"1. PÄIVÄ: Kaikki kiistivät syyllisyytensä, puolustus kyseenalaisti todisteet

Syyttäjä Håkan Roswall luetteli listan teoksia, joita syyttäjä on ottanut juttuun mukaan.

Syytteisiin vastasi Fredrik Neij, kiistäen syyllisyytensä rikoksiin. Hän toi esille, että Pirate Bay itse ei ole koskaan välittänyt omien palvelimiensa kautta tekijänoikeuksin suojattua materiaalia. Neij ei myöskään tuntenut syytteen käsittelemiä tiedostoja tai tiennyt niitä olevan jaossa.

Seuraavaksi puolustus kyseenalaisti syyttäjän todisteiden pätevyyden. Syyttäjän todisteet koostuivat latauksista, joihin oli ladattavan tiedoston oikeudenomistajilta kysytty ja saatu lupa. Puolustus kysyikin syyttäjän mielipidettä siihen, onko hänen omien "todisteidensa" nojalla tekijänoikeusrikkomusta -- josta heitä syytetään -- ylipäätään tapahtunut missään vaiheessa. Syyttäjän todistusaineisto siis käännettiin syyttäjää itseään vastaan.

Syyttäjä joutui koville tiuskaistuaan, että oikeudenomistajilla on oikeus ladata omia töitään. Puolustus pyysi syyttäjää välittömästi vastaamaan siihen, onko syytteeseen kirjattua tekijänoikeusrikkomusta ollenkaan tapahtunut.

Tähän syyttäjä Roswall yllättäen vastasi, että tiedoston lataajat ovat syyllistyneet tähän rikkomukseen. Tämä tarkoittaa, että syytteeltä putosi täysin pohja! Puolustusta syytettiin nimenomaan tekijänoikeuslain rikkomuksesta, ja nyt syyttäjä sanoikin epäsuorasti, että varsinaisia tekijänoikeusrikkomuksen tekijöitä ei ole koskaan syytetty eikä tuomittu.

Kuinka The Pirate Bay-sivuston taustahenkilöt voidaan tuomita avunannosta johonkin, josta ei ole edes käyty oikeutta saati annettu tuomiota?!

Kaikkien neljän syytetyn kiistettyä syyllisyytensä Roswall vaati heiltä 1,2 miljoonaa kruunua korvausta rikollisen toiminnan tuottamista voitoista, mikä taas on täysin perätön väite. Kaikki syytetyt kiistivät tämän vaatimuksen.

Tässä välissä tuli lounastauko.

TILANNE: 1-0 THE PIRATE BAYN EDUKSI.

----

"1. PÄIVÄ: Syyttäjä Roswall tarinoi ja yleisö nauraa

Oikeussalin vieressä on yleisösali, josta oikeudenkäyntiä voi seurata livenä. Yleisösalin ero oikeussaliin on ilmapiirissä: yleisösalissa nauretaan avoimesti syyttäjä Roswallin osin tahattoman koomisille tarinoille.

Syyttäjä Roswall alkoi käydä läpi yksittäisiä latauksia, joita hän yritti pukea todistusaineiston muotoon. Ei onnistunut, koska aikaisemmin oli todettu, että lataukset olivat antipiraattien itsensä tekemiä ja siten myös täysin laillisia.

Syyttäjä Roswall selittää oikeudelle, kuinka kuhunkin torrenttiin osallistujiksi listattujen käyttäjien kotimaa on nähtävissä pienistä lipuista. Tosin hän joutuu samantien myöntämään, ettei lippujen informaatio ole aina täysin oikeata. Esimerkiksi pohjoismainen Telia.com listataan amerikkalaiseksi palveluntarjoajaksi.
Roswall vakuuttaa kuitenkin, että joukosta löytyy joka tapauksessa monia ruotsalaisia lataajia ja jakajia. "Näin tämä rikollisuus pyörii Ruotsissa", hän sanoo todistelunsa päätteeksi. Yleisösalin puolella todennäköisesti nauretaan makeasti.

In other words: Syyttäjä ei onnistunut osoittamaan syytettyjen sortuneen mihinkään rikokseen.

TILANNE: 1-0 THE PIRATE BAYN EDUKSI.

---

2. PÄIVÄ: Syyttäjä luopui jo toisena päivänä osasta syytteitä!

Syyttäjä Håkan Roswall ilmoitti jättävänsä oikeudelle muokatun syytekirjelmän, josta on poistettu syytekohta avunannosta piraattikopioiden valmistamiseen. Noh, mitäpä jää jälkelle?

"Syyte avunannosta tekijänoikeuksin suojatun materiaalin saataville saattamiseen"

Tässä vaiheessa esittäisin kysymyksen: Mitä helvettiä?! Ruotsin laki ei tunne tällaista rikosta.

Noh, unohdetaan tämä, ja katsotaan, miten oikeudenkäynti jatkuu.

Toisin sanoen, syyttäjä voi syyttää puolustusta vain pelkästä torrent-tiedostojen julkaisemisesta sivuillaan. Se, onko näiden tekijänoikeuksin suojaamattomien kuvaustiedostojen julkaiseminen - tai pikemminkin niiden julkaisemisen salliminen Pirate Bayn käyttäjille - tulkittavissa avunannoksi tekijänoikeusrikkomukseen, on vähintäänkin kyseenalaista. Miettikääpä, jos vaikkapa kirpputoreja haastettaisiin oikeuteen siitä, että joku kirpputoritilaa vuokrannut olisi laittanut laitonta tai varastettua materiaalia myyntiin pöydälleen. Haastaisimmeko kirpputorit oikeuteen? Tällainen syytös on logiikasta vajaa.

TILANNE: 2-0 THE PIRATE BAYN EDUKSI.

---

2. PÄIVÄ: "Sensaatio! Puolet oikeusjutusta jo voitettu!"

Puolustuksen asianajaja Per E. Samuelsson piti "suoranaisena sensaationa" sitä, että syyttäjä luopui laittomien kopioiden avunantoa koskevasta syytekohdasta. On "äärimmäisen harvinaista, että vastaaja voittaa puolet oikeusjutusta jo puolentoista päivän kuluttua sen alkamisesta. Eilen esille ottamamme asiat ovat selvästikin tehneet syyttäjään vahvan vaikutuksen."

Suuri osa aamupäivää kului syyttäjän lutratessa lävitse Pirate Bayn sähköpostikirjeenvaihtoa ja tiliotteita, ilmeisenä yrityksenään maalata kuva laajamittaisesta hämärästä liiketoiminnasta. Syyttäjän materiaali ei tehnyt vaikutusta keneenkään - suurimmat summista olivat muutaman tuhannen euron luokkaa, ja ne oli selvästi maksettu mainostamisesta.

Tuomari pyysi Roswallia nostamaan esille aineiston tärkeimmät kohdat, mutta tämä jatkoi vain puhelinluettelomaista aineiston läpikäymistä. Touhu oli sen verran unettavaa, että yksi lautamiehistä hetken pilkittyään vajosi uneen.

Hilpeyttä herätti erityisesti se, kuinka syyttäjä selitti vakavissaan oikeudelle, kuinka "Fredrik Neij on laittanut useisiin vastauskirjeensä kohtiin väliin lainauksia vastaanottamastaan sähköpostista, joten vastausta voi olla hieman vaikea lukea. Nämä lainaukset hän on merkinnyt kulmasuluilla."

Lainausten käyttö sähköpostikirjeenvaihdossa lienee ollut triviaalia suurelle osalle väestöä jo ainakin vuosikymmenen ajan, joten Roswallin tietotaito luonteeltaan vahvasti teknisen jutun syyttäjänä alkaa näyttää näiden höpinöiden valossa sangen kyseenalaiselta.

Tekninen taitamattomuus syyttäjän ja poliisin puolelta saattaa hyvinkin muodostua oikeusjutun ratkaisuksi.

Anakata (Gottfrid Svartholm) iski syyttäjän todistusaineistoon ammottavan aukon esittämällä ensin kysymyksen siitä, kuinka syyttäjä voi olla varma, että heidän torrent-ohjelmansa on todellakin ollut kytkeytyneenä The Pirate Bay-sivustoon todisteaineiston tiedostoja ladattaessa.

Roswall punasteli pahemman kerran joutuessaan toteamaan, että tämä ei todellakaan käynyt heidän todisteaineistostaan yksikäsitteisesti ilmi.

Tämän jälkeen Anakata pyysi nähtäväkseen syyttäjän käytössä olleita torrent-tiedostoja, mikä johti piinalliseen hiljaisuuteen syyttäjän puolelta. Heillä ei nimittäin ollut näitä tiedostoja - joiden levittämisestä Pirate Bayta siis tässä vaiheessa enää syytetään - lainkaan tutkinta-aineistossaan!

"Puhtaasti teknisesti nämä kaverit ovat ylivertaisia poliisin teknisin tutkijoihin verrattuna", puolustusasianajaja Samuelsson luonnehtii syytettyjä. "Eikä syyttäjä näytä edes ymmärtäneen koko BitTorrent-tekniikan toimintaa."

TILANNE: 3-0 THE PIRATE BAYN EDUKSI.

---

3. PÄIVÄ: Tekijänoikeuslobby esittää vaatimuksiaan

Päivän alkajaisiksi syyttäjä Håkan Roswall antoi oikeudelle uuden, supistetun syytekirjelmän, josta oli siis jätetty eilisen yllätyskäänteen jälkeen pois syytteet suorasta avunannosta piraattikopioiden valmistamiseen.

Tämän jälkeen oli tekijänoikeuslobbyn vuoro aloittaa omien vahingonkorvausvaatimustensa esittäminen. Ääniteteollisuuden lobbausjärjestö IFPI:ä edustaa juristi Peter Danowsky, joka maalaili syytetyistä kuvaa pahoina piraatteina mm. Pirate Bayn sivustolta löytyvän 'Piraattihaku'-nappulan sekä syytettyjen tunnetusti julkean kielenkäytön vuoksi.

Danowsky kertoi, kuinka jutun syyttäjä oli pyytänyt IFPI:ä lataamaan palvelun kautta 25 heille kuuluvaa musiikkikappaletta jutun todistusaineistoksi, ja he tekivät työtä käskettyä. Hän katsoi Pirate Bay-aktivistien olevan velvollisia vahingonkorvauksiin, koska he olivat toiminnallaan "estäneet laillisten nettipalveluiden syntymistä", ja koska heidän tarjoamansa ilmainen vaihtoehto synnytti "ylitsepääsemättömän kilpailutilanteen" IFPI:n jäsenyrityksille.

Kutakin oletettua musiikkitiedoston latausta kohden IFPI katsoo menettäneensä liikevoittoa 6,50 ruotsin kruunua eli noin 70 senttiä. Alan teollisuuden totuttuun tapaan IFPI:n logiikka on tietenkin se, että jokainen vertaisverkkolataus on yhtä kuin menetetty myynti. IFPI:n korvausmatematiikan kruunasi se, että yhteenlasketut vahingot kerrottiin vielä kahdella.

Katsotaan, miten puolustus vastaa.

Ennen puolustusta olivat kuitenkin vuorossa Antipiratbyrånin Henrik Pontén, joka edusti ruotsalaista elokuvateollisuutta ja kansainvälisiä pelivalmistajia sekä Monique Wadsted, joka edusti Hollywoodia.

Ponténilla oli päämiestensä kärsimille tappioille IFPI:stä eroava laskutapa. Hän laski, mitä Pirate Baylle olisi joutunut maksamaan jaellessaan väitetyn määrän elokuvia heidän omilla lisenssiehdoillaan.

Lisäksi Pontén haki korvausta goodwill-tappioista, joita oli syntynyt esimerkiksi siitä, että heidän elokuviaan oli tarjoiltu rinta rinnan seksipalveluja mainostavien bannereiden kanssa. Brokep oli sangen yllättynyt kuullessaan, että Pirate Bay oli kaiken muun pahan ohella mukamas myös myynyt seksipalveluja.

Hollywoodia palveleva Monique Wadsted puolestaan väitti, että Pirate Baylle olisi ollut helppoa pitää sivustonsa siivottuna ei-toivotuista torrenteista. Hän halusi myös kaikkia neljää syytettyä kohdeltavan "solidaarisesti vastuullisina". Syytetyt ovat kuitenkin selvästi puolustautumassa kukin omalla strategiallaan, korostaen omia, erilaisia roolejaan palvelun ympärillä. He ehtivät jo oikeudenkäynnin alussa tiukasti kiistää kaiken yhteisvastuullisuuden.

Karl Lundströmin osalta puolustus kiisti syytetyllä olleen ylipäänsä mitään tekemistä Pirate Bayn toiminnan kanssa.

Wadsted tahtoi myöskin häivyttää 'saataville saattamisen' ja 'teoskopioiden valmistamisen' välisen eron pitämällä niitä vain saman kolikon eri puolina. Joka tapauksessa häntä täytyi harmittaa se, kuinka syyttäjä kadotti syytteestään mainitun kolikon toisen - ja vakavamman - puolen jo eilisessä käsittelyssä.

Sitten tuli viimein puolustuksen puheenvuoro.

Heti alkuun puolustusasianajajat ehdottivat päämiehelleen vapauttavaa tuomiota. Puolustusasianajajien yhteinen viesti oli se, että syyttäjällä ei ollut enää paitsi mitään tiettyä ajankohtaa, jolloin väitetty päärikos olisi tapahtunut, edes mitään nimettyä päärikosta syytteessään, eikä näin ollen voinut olla enää myöskään mitään avunantoa rikokseen.

Monique Wadsted vastusti vedoten siihen, että kyseiset teokset olivat saatavilla vielä oikeudenkäynnin aikanakin (mikä ei kyllä edelleenkään ole laissa tuomittava rikos, koska Pirate Bay ei itse jaa mitään tiedostoja, vaan sen kautta voi etsiä ja ladata haluamiaan tiedostoja).

Tuomari kysyi kuitenkin erikseen "siltä varalta, että oikeus ei pidä syyttäjän syytteestä", ovatko kantajat valmiita luopumaan syytteestä. Wadstedin vastaus oli tiukka ei.

Tämän jälkeen puolustus esitti yksilöidyt argumenttinsa.

Fredrik Neijn (TiAMO) asianajaja otti esille mm. seuraavat asiat:

* Pirate Bayn laskurit olivat epäluotettavia johtuen ohjelmointivirheestä, jonka poliisin oma tekninen tutkija oli löytänyt
* sivuston sisältö oli käyttäjien tuottamaa, eikä sivustolla itsellään ollut mitään suojattuja teoksia
* Pirate Bayssä julkaistu torrentti ei ollut suojatun teoksen saattamista saataville. Ei olut mitään takeita siitä, että tiedosto oli saatavilla silloin kun sitä koskeva torrent julkaistiin
* Pirate Bay ei tiennyt, kuka julkaisi tietyn torrentin, oliko kyseessä laillinen kopio jne. Pirate Bay tarjosi käyttäjilleen vain sinänsä laillisen palvelun
* Neij ei saanut koskaan palkkaa työstään, eikä palvelu ollut koskaan luonteeltaan kaupallinen
* Neij ei koskaan yllyttänyt ketään tekijänoikeusrikkomuksiin, hän oli kiinnostunut vain BitTorrent-tekniikasta
* Neij ei tuntenut syytteen sisältämiä torrentteja. Samat torrentit on voinut saada Pirate Bayn ohella monesta eri lähteestä, mm. Googlesta
* Torrenttien jakeleminen on laillista, ja torrent-tekniikkaa hyödyntäviä ohjelmistoja on tarjolla kaikkialla
* hakupalvelu ei voi olla vastuussa sen kautta löydetystä materiaalista eikä sen käyttäjien keskinäisistä tiedostonsiirroista
* linkkien tarjoaminen on Internetin toiminnan perusta, ja torrent-linkkien tarjoaminen on protokollan yleisyyden vuoksi täysin tavanomaista toimintaa

Gottfrid Svartholmin (Anakata) puolustus totesi mm. seuraavaa:

* Svartholm ei näe Pirate Bayn toiminnassa mitään laitonta
* Svartholm käynnisti Pirate Bayn toiminnan yhdellä pienellä tietokoneella vuonna 2003
* Nimessä 'Pirate Bay' voi kuvitella näkevänsä jotain raskauttavaa symboliikkaa, mutta näin ei asia ole. Puolustus selventää tämän myöhemmin
* Jos Pirate Bay tekisi jotain laitonta, Svartholm olisi se, joka olisi siitä vastuussa. Hän käynnisti palvelun ja kirjoitti sen ohjelmistot
* Pirate Bay ei ole kuitenkaan koskaan tarjonnut mitään tekijänoikeuksin suojattuja teoksia eikä yllyttänyt koskaan ketään tekijänoikeusrikkomuksiin
* Väite, että suurin osa Pirate Bayn kautta jaettavasta materiaalista, olisi tekijänoikeuksin suojattua, ei pidä paikkaansa
* Svartholm kiistää sekä tarkoituksellisesti että vahingossa tehdyt laittomuudet ja kaikenlaisen yhteisvastuun
* Pirate Bay on saanut maksuja ulkomailta, mutta kaikkiaan on ollut kysymys varsin rajoitetusta rahamäärästä
* Sivustolta ei löydy minkäänlaista kehotusta toisten oikeuksien loukkaamiseen, päinvastoin siellä kehotetaan ihmisiä ajattelemaan mitä he lataavat. Vastuu on lataajilla.
* Päinvastoin kuin syyttäjä väittää, syyttäjän löytämät sopimuspaperit eivät ole johtaneet minkään yhtiön perustamiseen Neitsytsaarille.

Peter Sunden (Brokep) puolustus totesi seuraavaa:

* Sunde kiistää syytteen, koska hän ei ole ollut toiminnassa mukana syyttäjän kuvaamalla tavalla, mikä käy myös ilmi syyttäjän dokumenttimateriaalista. Sunde selventää asian myöhemmin.
* Sunde ei ole ollut perustamassa palvelua, eikä hänen asemansa palvelussa oikeuta hänen syyttämistään
* Ei ole salaisuus, että tiedostojen jakaminen kiinnostaa Sundea ja että hän on ollut välittämässä monia Pirate Bayn näkökulmia monien muiden henkilöiden tavoin. Hän on toiminut myös Pirate Bayn tiedottajana, mutta se on jotain muuta kuin mistä syyttäjä häntä syyttää.
* Vahingonkorvauksien osalta Sunde totea, että latausten lukumäärän ja oikeudenomistajan taloudellisten tappioiden välillä ei ole mitään yhteyttä. Tässä asiassa puolustus kutsuu kuultavaksi professori Roger Wallisin.
* Väitettä siitä, että valtaosa sivuston torrenteista viittaa tekijänoikeuksin suojattuun materiaaliin, ei ole todistettavissa. Puolustus palaa asiaan.

Carl Lundströmin asianajaja puolestaan esitti seuraavaa:

* Syyttäjä ilmoutti syytteen esittämisvaiheessa, että hän ei tule syyttämään Pirate Bayta vaan neljää eri henkilöä, jotka ovat olleet mukana sen toiminnassa. Kuitenkin syyttäjä puhuu jatkuvasti sekaisin asioista, joita 'Pirate Bay' on tehnyt tai joita 'he' ovat tehneet. Näin ei voida syyttää. Kukin syytöksen kohteena oleva teko on sidottava tiettyyn henkilöön.
* Sähköistä kaupankäyntiä koskeva EU-direktiivi 2000/31/EG vapauttaa informaatiopalvelun tuottajan vastuusta palvelun sen kautta välitettävän informaation sisällöstä, mikäli palvelu itse ei toimi tiedonsiirron aloitteentekijänä. Tätä Pirate Bay ole tehnyt, vaan aloite tiedonsiirtoon on tullut käyttäjiltä, jotka kutsuvat itseään KingKongin kaltaisilla nimillä. Vastuuvapauden ehto on myös se, ettei palveluntarjoaja puutu siihen, mitä tietoa sen asiakkaat siirtävät, ja Pirate Bay ei puutu asiakkaidensa tiedonsiirtoon.
* Lundströmillä ei ole mitään tekemistä Pirate Bayn toiminnan kanssa. Hän ei ole kirjoittanut sen sivustolle pilkkuakaan, ei koodannut riviäkään sen ohjelmista eikä muutenkaan ollut sen kanssa tekemisissä.
* Lundströmin isoisä perusti Wasabröd-yhtiön, ja Lundström peri isoisältään omaisuuden, joka teki hänestä että taloudellisesti riippumaton. Ajatus, että hän tekisi tekijänoikeusrikkomuksen parin tuhannen euron vuoksi, on absurdi.
* Hän tapasi Svartholmin päivällisellä vuonna 2004, ja tutustui tämän kautta Neijhin, kiinnostuen Pirate Baysta ja Svartholmin PRQ-yhtiöstä, jonka osakkuus kiinnosti häntä. Vuonna 2005 häntä informoitiin tekijänoikeuslain muutoksesta, joka voisi vaikuttaa Pirate Bayn laillisuuteen, ja keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa hän vetäytyi neuvotteluista vuonna 2005. Hän on ainoastaan myynyt palveluja kuten palvelintiloja Pirate Baylle.
* Kaikki korvausvaatimukset ovat Lundströmin osalta epärelevantteja, koska hän tulee voittamaan jutun omalta osaltaan yleisen rikosoikeuden perusteella.
* Jokaisessa syytteen kohdassa on nähtävissä henkilöt, jotka ovat saattaneet teoksen saataville. Nämä henkilöt voivat istua missä päin maailmaa tahansa. Meillä ei ole aavistustakaan niistä motiibveista, jotka ovat saaneet nämä henkilöt tekemään tekijänoikeusrikkomuksia.
* 80% Pirate Bayn kautta listatuista tiedostoista on laillisia.
* Yleisen rikosoikeuden vaatimusten mukaan on syytösten oltava tiettyyn yksilöön sidottuja, ja syytetyn ja mahdollisen avustajan välille on osoitettava läheinen yhteys. Mitään tällaista ei ole osoitettu.
* Syyttäjän on osoitettava, että Carl Lundström on henkilökohtaisesti ollut yhteistyössä käyttäjä KingKongin kanssa, joka löytyy jostain Kambodzan sademetsästä. Pelkkä yrityksen pyörittäminen tai palvelintilan vuokraaminen ei voi koskaan olla rangaistavaa ruotsalaisessa oikeusistuimessa.

Lundströmin puolustusasianajajan käyttämässä lennokkaassa KingKong-puolustuksessa - joka ilmeisesti perustuu todelliseen KingKong-nimimerkkiä käyttäneeseen Pirate Bay-käyttäjään - joka voi olla missä tahansa, vaikkapa Kambodžassa - on kaikki juridisen legendan ainekset.

Syytteet on siis kyseenalaistettu melkoisen kattavin argumentein.

TILANNE: 4-0 THE PIRATE BAYN EDUKSI

---

4. PÄIVÄ: uusi vastaan vanha maailma

Neljäntenä oikeuspäivänä on kuultu lähinnä TiAMOa eli Fredrik Neijtä. Sekä syyttäjä että tekijänoikeuslobbyn edustajat ovat yrittäneet udella häneltä kaikenlaista Pirate Bayn sähköpostikirjeenvaihtoon liittyvää, mutta ovat saaneet Neijstä perin vähän irti.

Asiaa pahentaa se, että kantajien kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti byrokraattiset, rahaan ja sopimuuksiin liittyvät asiat, joista Neij ei ole selvästi ollut kiinnostunut vähääkään. Häntä on kiinnostanut vain tekniikka, ja häntä on kiehtonut saada ratkoa teknisiä haasteita yhdellä maailman vilkkaimista sivustoista.

Oikeuden puheenjohtaja jopa huomautti syyttäjää siitä, että tämä lukee liikaa itse tuottamaansa materiaalia, kun tarkoitus on kuulla syytettyä.

Sekä Oscar Swartz että Rick Falkvinge kiinnittivät huomiota samaan asiaan: oikeussalissa kohtasivat tänään toisensa kaksi täysin erilaista maailmaa, kaksi täysin erilaista sukupolvea. Syyttäjä yrittää kovasti saada selville, kuka on ollut Pirate Bayn 'johtaja', keneltä sivustoa koskevat määräykset ovat tulleet. Hän ei yksinkertaisesti voinut käsittää, että mitään johtajaa ei ole ollut, että kyse on ollut vapaaehtoisuuden pohjalta toimivasta, vapaamuotoisesta demokraattisesta organisaatiosta, jossa kukin tekee sitä mitä osaa ja haluaa tehdä. Jos joku uskoo voivansa parantaa sivuston grafiikkaa, hän saa tehdä sen. Jos joku uskoo voivansa nopeuttaa jotain skriptiä, hän saa yrittää sitä.

IFPI:n asianajaja Peter Danowsky yritti kysellä Neijltä yksityiskohtia jostain Pirate Bayn laajentamiseen ja kehittämiseen liittyvästä sopimuksesta, jonka Neij oli allekirjoittanut. Sopimuksen oli laatinut Pirate Baylle mainoksia hankkinut israelilainen liikemies Oded Daniel. "Hän on niin amerikkalainen, ja hän pitää tällaisista pitkistä litanioista, joista minä en tajua juuri mitään", Neij sanoo. "Siksi minä vain allekirjoitin sopimuksen ja toivoin, että joku muu ymmärtää siitä jotain, ja että kaikki toimii hyvin." Danowsky, joka joka päivä seuloo työkseen lävitse satasivuisia juridisia sopimuksia, ei voi yksinkertaisesti ymmärtää Neijn maailmaa. Ja niin hän turhaan yrittää kysellä Neijltä yksityiskohtia joistain sopimuksen kappaleista, joita Neij on tuskin edes jaksanut lukea lävitse.

"Vanha kaarti ei yksinkertaisesti ymmärrä, kuinka osallistujakulttuuri toimii", kommentoi Rick Falkvinge oikeussalissa näkemäänsä ja kuulemaansa, "eikä se edes ymmärrä, että se ylipäänsä voi toimia." Neij ei ole lainkaan kiinnostunut juridiikasta, sopimuksista tai mistään ideologisista höpinöistä, Falkvinge summaa. "Tekijänoikeuslobbyn juristeille on käsittämätöntä, että joku ihminen voi olla tietämätön allekirjoittamansa sopimustekstin sisällöstä ja kuitenkin samaan aikaan olla jotain muuta kuin katuojaan vajonnut narkkari. Ja kuitenkin nämä ihmiset ovat kaikkea muuta kuin narkkareita. He ovat häikäisevän hyviä teknikoita, joilla on paljon suurempi maine kuin juristeilla, jotka nyt kyselevät heiltä asioita oikeudessa."

Neij pääsi myös helpotuksekseen vastailemaan erilaisiin torrent-tekniikkaan liittyviin kysymyksiin, joissa käytiin lävitse yksityiskohtia siitä, kuinka torrenttien julkaiseminen tapahtuu, koska ja kuinka itse tiedostot tulevat saataville, kuinka Pirate Bayn trakkereilla on noin puolet torrentteja, joita ei ole edes julkaistu Pirate Bayn sivustolla, kuinka tietyn torrentin osallistujista jopa kaikki voivat olla saaneet sen muualta kuin Pirate Baysta, jopa sähköpostilla tai FTP:llä, jne.

Kysymyksiä tuli myös Neijn ja Gottfrid Svartholmin yhdessä omistamasta PRQ-palveluntarjoajasta ja sen suhteesta Pirate Bayhin, mutta mitään uutta ja erityistä ei tullut esille.

IFPI:n Danowsky tenttasi myös Neijn suhtautumista tekijänoikeuksiin ja oikeudenomistajiin. Danowsky: "Oletko joskus ilmaissut kantasi oikeudenomistajiin?" Neij: "Olemme tehneet miljoona tv-haastattelua, joten varmaankin olen. Mutta yleensä ohjaan sellaiset kysymykset Peterille [Brokep]". Danowsky: "Mikä näkemyksesi on?" Neij: "Asia ei voisi vähempää kiinnostaa minua. Minua ei kiinnosta tiedostojen jakamisen takana oleva ideologia. Minä teen tätä vain siksi, että on helkkarin kivaa pyörittää isoa sivustoa."

Hollywoodin asianajaja Monique Wadsted kysyi Neijltä, miten tämä oli suhtautunut erinäisten oikeudenomistajien Pirate Baylle lähettämään postiin. Neij kertoi asentaneensa sähköpostiinsa automaattisen suodattimen, joka ohjasi postin suoraan Gottfridille, jos sieltä löytyi sanoja kuten MPAA, IFPI tai tekijänoikeus. Hän katsoi tällaisen postin olleen pelkkää roskapostia hänelle itselleen.

Wadsted kysyi myös Pirate Bayn perustamista Eurovisiontorrents.com- ja Oscartorrents.com-sivustoista, mutta Neij totesi, että hänellä ei ollut mitään tekemistä niiden kanssa.

Neijn jälkeen kuultavaksi tulee Gottfrid Svartholm ali Anakata.

TILANNE: 4-0 THE PIRATE BAYN EDUKSI

--

4. PÄIVÄ: Anakata tiukkana Hollywoodin ja IFPI:n edessä

Torstaina iltapäivällä kuultavana oli Gottfrid Svartholm Warg eli Anakata. Pirate Bayn perustaja Anakata oli oikeudessa paljon itsevarmempi ja uhmakkaampi kuin aiemmin torstaina kuultu, ujoksi tiedetty ja dysleksiasta kärsivä tekniikan mies TiAMO. Anakata teki oikeudelle selväksi, että yksikään tekijänoikeuksin suojattu teos ei kosketa Pirate Bayn palvelimia, jotka ovat tätä nykyä hajautetut ympäri maailman.

Anakata kertoi, kuinka palvelun suosio kasvoi nopeasti niin suureksi, että mainostuloja tarvittiin lahjoitusten ja talkootyön jatkeeksi. IFPI:n Danowsky ihmetteli, miksi syytetyt ylipäänsä halusivat jatkaa toimintaa kysynnän kasvaessa yli henkilökohtaisten resurssien. "Koska se on teknisesti mielenkiintoista", Anakata vastasi. "tämän sivuston idea on torrenttien jakaminen."

Sitten Danowsky otti esille Anakatan legendaarisen tylyt vastauskirjeet erinäisiin valituskirjeisiin ja materiaalin poistopyyntöihin. Anakata totesi, että suurin osa valituksista tulee muilta kuin oikeudenomistajilta, ja että oikeudenomistajat ottavat itsepäisesti yhteyttä heihin vaikka heidän pitäisi ottaa yhteys valituksen kohteena olevan materiaalin jakajiin. Danowsky kysyi, miksi juuri Anakata oli vastannut kirjeisiin. Anakata totesi, että päinvastoin kuin TiAMO, hän on hyvä kirjoittamaan. Danowsky kysyi, heijastavatko Anakatan ivalliset vastauskirjeet hänen omia tuntemuksiaan. Anakata totesi, että kun toinen osapuoli ei ymmärrä asiaa edes parin sadan sähköpostin jälkeen, olo alkaa helposti tuntua ivalliselta.

Danowsky kysyi, eikö Anakata nähnyt heidän olevan vastuussa tekijänoikeusrikkomuksista. "Ei", vastasi Anakata, "tämä on puhdas välityspalvelu." Danowsky näytti jotain amerikkalaisten oikeudenomistajien lähettämää DMCA-kirjettä ja kysyi, tietääkö Anakata, mikä on DMCA-pyyntö. Anakata vastasi, että se on amerikkalaista lakia, joka ei päde Ruotsissa.

Anakatan tiukka ja asiantunteva puolustautuminen turhautti selvästi Danowskya. Anakata ei osoittanut minkäänlaista pelkoa tai kunnioitusta IFPI:n kovaksikeitettyä lakimiestä kohtaan, eikä tämä onnistunut horjuttamaan hyvinrakennettua puolustusta oikein mitenkään.

Yhtä heikosti kävi Hollywoodin Monique Wadstedille, joka yritti aluksi hieman nenäkkääseen tyyliin kyseenalaistaa Anakatan teknisen kompetenssin. Liikuttiin kuitenkin Anakatan vahvalla alueella, eikä Anakatalla ollut minkäänlaisia vaikeuksia vastata Wadstedin haasteeseen. Wadsted: "Kuinka vaikeaa trakkereiden kehittäminen on?" Anakata: "Olen hyvä kirjoittamaan nopeaa, optimoitua koodia. Se on hyvä ominaisuus trakkerin kehittäjälle." Wadsted: "Kuinka trakkerinne toimii?" Anakata: "Se toimii ja on toiminut hyvin."

Seurasi pitkä verbaalinen varjotanssi, jossa Wadsted yritti selvästi lypsää Anakatalta jotain, joka osoittaisi torrent-teknologian olevan erityisen haitallista Hollywoodille ja Pirate Bayn olleen tarkoituksellisesti edistämässä tätä haittaa. Mutta kaikki, mitä Wadsted sai Anakatasta irti, oli se tunnettu fakta, että torrent-tekniikka on tehokas suurten tiedostojen jakamismenetelmä, ja tekniset perustelut sille.

Danowskyn ja Wadstedin yhteisin voimin palattiin vielä juridiikkaan. Asianajajat kyselivät, uskoiko Anakatan Pirate Bayn olleen laillinen, ja jos se olisi laiton, olisiko hän silti siinä mukana. Anakata kertoi aikoinaan varmistaneensa palvelun laillisuuden konsultoimaltaan oikeustieteen opiskelijalta, joka oli perehtynyt aiheeseen. Hän kertoi tehneensä myös omia tutkimuksiaan ja uskovansa palvelun laillisuuteen BBS-palveluja ja linkkaamista koskevien oikeuden ennakkopäätösten perusteella.

Juridiikasta siirryttiin takaisin rahaan, jossa yhteydessä todettiin Pirate Bayn mainostulojen olleen yhteensä noin 1,2 miljoonaa kruunua (n. 100.000 euroa). Anakata totesi, että puolet mainitusta rahasta upposi pelkästään laitteistoon, jonka syyttäjä Roswall takavarikoi, ja joka edelleen seisoo - täysin perusteetta - takavarikossa. Lisäksi kaistanleveys on kallista, Anakata kuittasi.

TILANNE: 5-0 THE PIRATE BAYN EDUKSI.

---

5. PÄIVÄ: ”Onko tämä poliittinen vai juridinen oikeudenkäynti?”

Viidentenä päivänään perjantaina Pirate Bay oikeudenkäynti alkoi saada yhä avoimemmin poliittisia piirteitä. Kuultavana oli aluksi Pirate Bayn tiedottajana toiminut Peter Sunde (Brokep), jolta IFPI:n Danowsky yritti tiukata mielipidettä tekijänoikeudesta. Sunde kieltäytyi vastaamasta, koska hänen mielestään kyseessä oli poliittinen kysymys, vaikka itse oikeudenkäynti on juridinen. "Millä tavalla tekijänoikeus on poliittinen kysymys?", Danowsky haastoi. Itsevarmasti esiintynyt Sunde haastoi puolestaan Danowskyn: "Haluaisin saada vastauksen asianajaja Danowskylta: onko tämä poliittinen vai juridinen oikeudenkäynti? - Danowsky: "Oletko sinä...?" - Sunde: "Haluaisin saada vastauksen asianajaja Danowskylta: onko tämä poliittinen oikeudenkäynti? Voinko saada vastauksen?" - Danowsky: "Ei, et saa sitä. Oletko sinä..."

Oikeussalissa Danowsky voi vielä teeskennellä, että kyseessä ei ole poliittinen oikeudenkäynti, mutta oikeussalin ulkopuolella Ruotsi elää jo aivan toisenlaista todellisuutta. Tekijänoikeus on tietenkin mitä poliittisin kysymys maassa, jossa tekijänoikeusreformia vaativa Piratpartiet on ehtinyt osallistua jo yksiin eduskuntavaaleihin ja samalla kasvaa suurimmaksi eduskunnan ulkopuoliseksi puolueeksi. Kesän EU-parlamenttivaalien lähestyessä maan kaikki poliittiset nuorisojärjestöt vaativat jo tiedostojen jakamisen laillistamista, ja piraateilla katsotaan olevan realistiset mahdollisuudet EU-parlamenttipaikkaan.

Kadunmieskin tietää, että vuoden 2006 ratsiaa ja koko oikeudenkäyntiä ei olisi ilman Hollywoodin lobbareiden hallituksensa tuella Ruotsin oikeusministeriöön kohdistamaa painostusta, ja tekijänoikeuslobby on juuri oikeudenkäynnin alla yrittänyt härskisti saada EU-parlamentilta Pirate Bayn kriminalisoivan lausunnon Medina-raportin yhteydessä. Sunde ja muut syytetyt ovat kuitenkin selvästi päättäneet pitää poliittisen debatin ja siihen liittyvät kysymykset poissa oikeussalista, mikä kuulostaakin viisaalta strategialta. Sen sijaan he korostavat Pirate Bayn avointa palveluluonnetta, sen takana olevaa teknologiaa sekä organisaation anarkistista, avointa luonnetta.

Käydessään omaa verbaalista varjotanssiaan Hollywoodin ja IFPI:n asianajajien kanssa Sunde välitti samaa selkeää viestiä kuin Anakata ja TiAMO ennen häntä: he ovat tarjonneet maailmalle ilmaiseksi avoimen ja sensuroimattoman trakkerin ja sille sensuroimattoman indeksin ja hakukoneen. Rooli palveluntarjoana on puolustukselle tärkeä, koska sähköisen kaupan EU-direktiivi suojaa tietyin ehdoin palveluntarjoajaa vastuulta siitä, mitä sisältöä käyttäjät julkaisevat tai siirtävät toisilleen palvelun välityksellä.

Tekijänoikeuslobby haluaa puolestaan maalata Pirate Baysta kuvan organisaationa, joka ahneudesta ja aatteellisesta antipatiasta on tehnyt rahaa lobbyn kustannuksella. He haluavat, että Pirate Bayn indeksi tulkitaan sähköiseksi ilmoitustauluksi, jonka sisällöstä syytetyt ovat vastuussa.

Syyttäjä on yrittänyt - joskin hieman innottomasti - viimeisten kahden päivän aikana rakentaa kuvaa Pirate Bayn suurista mainostuloista ja siitä, kuinka niiden on täytynyt rikastuttaa syytettyjä. Pirate Bay puolestaan kertoo kaiken rahan menneen palvelimien hankintaan ja kaistanleveyteen. Syyttäjä penkoo aineistostaan irrallisia muutaman tuhannen euron tilisiirtoja ja ihmettelee, miksi israelilainen mainoskauppias Oded Daniel on kirjoittanut kaikkiin suorituksiinsa selitteeksi 'mediakulut'. Pirate Bay toteaa, että Daniel on niin laiska, ettei käyttää aina samaa maksupohjaa. Ja niin edelleen.

Saako tällaisella palvelulla sitten tienata rahaa? Oikeudenkäyntiä paikan päältä Wired- ja Nyheter24-lehdille bloggaava Oscar Swartz toteaa, että hänen puolestaan ihmiset saavat tulla miten rikkaiksi hyvänsä myymällä mainoksia nettisivustoille, joita ihmiset arvostavat: "Google 'varastaa' kaiken aikaa informaatiota kaikilta nettisivustoilta ja indeksoi sitä. Sitten he antavat ihmisten tehdä hakuja tähän 'varastettuun' informaatioon ja myyvät mainoksia kotisivulleen. Se on reilua!"

Neljännen syytetyn, liikemies Carl Lundströmin osalta, syyttäjän alunperinkin laihat eväät on selvästi syöty loppuun. Sveitsissä asuva, Wasabrödin perinyt kokeilunhaluinen teknologiayrittäjä on ollut kiinnostunut Pirate Baysta monien muiden innovatiivisten nettipalvelujen ohella, harkinnut jossain vaiheessa jonkinlaista yhteisyritystä Pirate Bay -aktivistien kanssa, mutta päättänyt jättää asian sikseen neuvoteltuaan hankkeen laillisuusriskeistä neuvonantajiensa kanssa. Muutoin hän on vain myynyt hosting- ja nettipalveluita sivuston pyörittäjille. Siinä kaikki. Syyttäjän ja lobbyn yritykset tehdä hänestä jonkinlainen tekijänoikeusloukkauksiin perustuvan hämäräbisneksen rahoittajahahmo ovat epäonnistuneet täydellisesti.

Varakas Lundström on palkannut itselleen kaksi kovaa asianajajaa, joista toisen erikoisalaa ovat tekijänoikeudet, ja hänen itsevarmuuttaan eivät lobbyn juristit horjuta.

Monet ovat ihmetelleet sitä, miksi Lundström on ylipäänsä vedetty juttuun mukaan, vaikka näyttö häntä vastaan on todella hutera. Oscar Swartz uskoo, että Lundström on mukana Hollywoodin pyynnöstä, koska hän on ainoa syytetty, jolta voisi realistisesti odottaa saavansa vahingonkorvauksia mahdollisen langettavan tuomion yhteydessä.

Hollywood vaatii amerikkalaistyyliin tähtitieteellisiä korvauksia: 93 miljoonaa kruunua pelkästä avunannosta viiden elokuvan levitykseen, ja 40 miljoonaa kruunua pelkästä avunannosta Prison Break -televisiosarjan ensimmäisen tuotantokauden levitykseen. Varsinaisia levityksen tekijöitä ei ole edes identifioitu saati tuomittu oikeudessa mistään. Pian Hollywoodille avautuu mahdollisuus uhkailla ruotsalaisia lapsiperheitä yhtä järjettömillä korvaussummilla, sillä IPRED-laki on menossa eduskuntaäänestykseen ensi viikon keskiviikkona. Laki tulee myös todennäköisesti hyväksytyksi, koska oppositiossa istuvat demarit tukevat sitä.

TILANNE: 6-0 THE PIRATE BAYN EDUKSI.

---

Tässä kaikki tältä erää. Oikeudenkäynti jatkuu huomenna. Peukut pystyyn!