Tällä
viikolla muistamme kaikkia vauvoja, jotka syntyivät nukkuen tai joita
on kannettu, koskaan tapaamatta, niitä joita olemme pidelleet, mutta
emme voineet ottaa mukaan kotiin sekä niitä, jotka tulivat kotiin,mutta
eivät jääneet.
tuska muuttaa muotoaan, ei ole enää niin paha se on niin kuin juurtunut sydämeen sellaiseksi turtaksi.
ahdistus ja itkuisuus on huomattavasti vähentynyt
mutta en voi olla kuvittelematta minkä lainen olisit ollut ja kuinka paljon me sinua jo rakastettiin
toivottavasti subulla on kaikki hyvin <3
äidin rakas enkeli<3
-Sanotaan että jo raskauden ensimmäisillä viikoilla äidin ja lapsen välille syntyy vahva side.
Side joka ei koskaan katoa.
Lapsi oppii tuntemaan äidin äänen jo raskauden puolivälissä.
Heti synnyttyään lapsi tuntee olevansa turvassa, kuultuaan oman äidin äänen kaiken hälyn keskeltä.
Siitää alkaa äidin ja lapsen yhteinen taival.
Äidin ja lapsen välinen rakkaus on vahvin tunne, mitä ihminen voi elämässään kokea.
Rakkaus omaa lasta kohtaan on puhdas ja ikuinen.
Jokainen äiti haluaa olla täydellinen äiti ja me olemmekin, omalle lapsellemme.
Kukaan muu ei voi saada yhtä suurta ja rakastavaa asemaa lapsesi elämässä kuin sinä itse, äiti.
Pelkkä äidin kosketus ja lohduttavat sanat saa pienen ihmisen olemaan kiitollinen sinulle että olet olemassa ja juuri hänen äitinsä.-
kolme kertaa olen saanu kokea sen ihmeen
todeta että sisälläni kasvaa uusi ihme.
kaksi kertaa olen saanu kokea sen tuskan
kun menetimme pikkuisemme
kerran olen saanut kokea sen ihanuuden
kun syliini lapsen olen saanut.
tulenko neljättä kertaa kokemaan
koskaan enää?
olin viemässä illalla vauvan lyhtyyn kynttilää kun näin sen.
uusi laatta oli laitettu seinään.
sydämessäni tiesin että se on meidän.
nopeutin askeleitani,
olin oikeassa.
tiesin että se laatta jossain vaiheessa tulee sinne.
mutta en osannut aavistaakkaa että se ottais niin kovillle.
kyyneleet valui ja ahdistus palasi.
se on täysin t otta nyt.
meidän vauva on vain kaunis muisto enää.