IRC-Galleria

Viimeksi vierailullamme Ricky nousi siellä kakkosluokkaan ja sai ensimmäisen nollansa kolmosluokasta sijoittuen 3. Tällä kerralla pistettiin paremmaksi - minun pieni, hidas terrieriotukseni teki ainoan nollan medi 3A kisossa saaden ENSIMMÄISEN AVA-KIINNITYSNOLLANSA. Miettikää. Miun terrieriälykääpiöni. Mä en ole ikinä ennen itkenyt ilosta, mutta nyt mä tiedän miltä se tuntuu. Voiko ihminen olla näin iloinen? Mä leijun varmaan koko koko viikon. HUOM. se oli TR-kisa. Kenen TR-pisteet nousee kohisten?
Ja koska mulla oli niin hyvä mieli, ei toisen radan hylky tuntunut missään. Pirkolta sain "sellaisia neuvoja, että jos niitä noudatan, pötkin vielä pitkälle", kuten Pirkko itse asian ilmaisi.
Mutta siis oikeesti... miun pieni, hidas otukseni. Voiko ihminen tämän iloisempi olla? Se pieni terrieri voi olla joku päivä jos ei AVA niin ainakin varjovalio. Miettikää.
Peeäs. Kuva tulee joskus, mun kamera ei suostu lataa niitä nyt koneelle -,-
Mutta miettikää!

Eli. Tänään aamulla Pendoliinoon joka lähti 7.21 Helsinkiin Minnan & Onnin seurassa. Matka alkoi tosi hyvin, Ricky meinas syödä Onnin.
Matkalla kerettiin niin syödä eväitä että parantaa maailmaa. Mulla ja Minnalla on tosi samanlainen näkemys monista asioista.
Ja sitten saavuimme Helsinkiin. Pasila... Onneks mulla oli Minna matkassa. En mie mihinkään ois siellä osannut mennä!
Minnan kaveri Anna tuli meidän hovikuljettajaksemme, ja matka kohti koiranäyttelyä saattoi alkaa.
Onni siis esiintyi tänään kehässä, ja mun suureksi kauhukseni Anna ja Minna molemmat käski mun ottaa Ricky mukaan. Siis meidän Rickyn, Rickyn, joka syö kaikki isot, mustat ja muuten vaan mulkerot koirat välipalaksi. Siellä niitä välipaloja olisi päälle kolmetuhatta. Ja mitä meidän Rickymme tekeekään? On yksi _enkeli_, rähähti vaan _yhdelle ainoalle koiralle_, ja sillekin siksi että se tunki naamansa Rickyn naamaan kiinni.
Onni käväisi kehässä ja oli NUO EH-1.
Matka jatkui Mäkkärin ja S-marketin jälkeen Purina-arenalle, borderagilitykisoihin. Tuloksena kaksi hylkyä, ekalla kerralla oma moka, ei koira ihan kunnolla lapasessa, mutta toisella radalla Karita on pysähtynyt, rintamasuunta oikea, käsky kauhea rääkäisy "täällä" - ja mitä tekee upea agilitykoirani? Painaa entistä kovempaa väärälle hypylle, tekee upean, täydellisen tiukan käännöksen siivekkeen ympäri ja matka jatkuu virheettömästi maaliin. Vitutti.
Mutta se meni ohi - kiitos Anna & Minna!
Sitten takaisin Pasilaan, sapuskata ostamaan ja junaliput hankkimaan (kiitos Annalle avustuksesta) ja tunnin juttelutuokio ennen kotijunaa Mikkeliin.
Junassa puhuttiin taas ummet ja lammet. Onni tuli syödyksi vain kolme kertaa. Karita osti asennelimppaa (Bratz-limua pinkissä pullossa 8) ) ja matka oli ihanin aikoihin. Eniten mä ihmettelin sitä, että Ricky söi vaan yhden koiran Onni-paran lisäksi. Ja matkusti hienosti junassa.
Ja mulla oli ihan sikakivaa! Millois, Minna, lähdetään uudelleen? ;)

Eka rata hylky (niin, ei se koira vaan pikkurilliä liikauttamallla väistä kutsuvaa putkea) ja toinen upea nolla ja sitten tuli hiton hyvä mieli, koska saatiin nolla. Agi-ihmiset ymmärtää :D
Ja söin kolme palaa mielettömän hyvää kakkua ja kaks palaa mielettömän hyvää pullapitkoa.
Olen ahne.
Mutta Mahin piikkiin :DD
Ja huomenna Hannalle!
Siitä tulee hauskaa :D
Ja.
Pitäis pakata.
Ja tehdä ruotsin läksyt.
Mutta yhdeksältä alkaa kahden tunnin tv-maraton (House ja BB)
Joten ne jää huomiseen.