IRC-Galleria

Näin viime yönä yhden elämäni hienoimmista unista. No ainakin efektien puolesta.

Olin kävelemässä kavereiden kanssa nurmikolla ja muisteltiin juuri keskuudestamme poistunutta kaveriamme. Kävelin varjossa yhden näyteikkunan ohi, kun näin ikkunassa sinihohtoisen kuvajaisen. Se oli kyseinen hiljattain kuollut kaverini, tai joku hänen eteerinen heijastus. Sitten hän näkyi hetken selvempänä ja huusi jotain minulle, aivan kun varoittaen. Lähden hämmentyneenä kävelemään oudon tunteen kanssa, kun jäin sitten auton alle.

Kuolin välittömästi.

Seurasi putoamisen tunne yhdistettynä outoon repivään alipainetuntemukseen. Vatsassani pyöri. Heräsin metallisesta kellarista joka hehkui punaisena. Kellarista lähti metalliset portaat ylöspäin. Kaverini jonka äsken näin tuli vastaan ja kehotti seuraamaan häntä portaita ylös. Lähdin menemään. Matkalla portaissa näin masentuneen näköisen miehen, jolla oli enkelin siivet selässä. Menimme muutaman kerroksen ylöspäin ja sitten poistuimme ovesta. Tulin huoneeseen. Tämä huone oli normaali ilman punahehkua. Huoneessa oli muutamia tuttuja kasvoja. Mm. ukkini. Kaikki kuolleita.
Juttelimme hetken jonka jälkeen menimme viereiseen huoneeseen. Huoneen yksi seinistä oli lasinen, ja lasisen seinän keskellä oli ovi. Ulkopuolella oleva maisema liikkui oudosti. Hahmot siellä kävelivät vaihtelevalla nopeudella, aivan kun aika nopeutuisi ja hidastuisi hetkellisesti tietyissä kohdissa. Samoin heidän läpinäkyvyytensä muuttui samoin kun revontulet liikkuu ja niiden valoisuus voimistuu ja heikentyy.

Minulle selitettiin että tuossa on ovi väliulottuvuuteen. Se on todellisen maailman ja henkimaailman rajapinta. Se maailma jossa aaveet liikkuu. Voisimme mennä sinne, mutta tarvitsimme mukaan rannekkeen jolla pääsisimme ovesta takaisin sisään. Ilman ranneketta, sen lisäksi ettemme pääsisi takaisin sisään, emme myöskään pysyisi tässä välitilassa, vaan katoaisimme kadotukseen. Voidiin. "Kadotuksella tarkoitetaan yleensä helvettiä, mutta myös täydellistä katoamista tai joutumista vaeltamaan maailmassa tai tyhjyydessä (iäti)" -Wikipedia

Sen lisäksi pystyisimme liikkumaan koko planeetan pinnassa siten että kun astumme ovesta, voimme halutessamme teleportata itsemme haluamaamme paikkaan. Tässä paikassa ihmiset eivät näkisi meitä, emme pystyisi vaikuttamaan mihinkään, paitsi... Jos saamme itseemme tarpeeksi energiaa, voimme voimistua niin että näymme hetken elävien puolella, ja voimme jopa vaikuttaa fyysisesti siihen ulottuvuuteen. Sen kaverini oli tehnyt, kun yritti varoittaa minua.

Sain rannekkeen ja astuin kavereideni kanssa ulos. Siellä tuuli ja tuntui kun olisi kävellyt jossain energiakentässä. "Ilma" itsessään joka oli siellä, tuntui liikkuvan lävitseni kun neste. Se tuntui aluksi pahalta, ja tuntui kun en olisi pystynyt hengittämään. Tosin sitten tajusin etten edes hengitä. Hengityksen tarpeen tunne oli vaan jäänne elämästäni. Ilma väreili aivan samoin kun kuuma ilma asfaltin pinnassa horisontissa. Kun menin kauemmas lasista, "rakennus" josta poistuin tuntui vaihtavan aikakautta jossa se oli. Se oli välillä ränsistyneempi ja välillä täysin tuhoutunut ja välillä ehjä. Samoin käyttäytyi kaikki muu ympärilläni. Kaikki ympärilläni tuntui käyttäytyvän kun lippu joka lepattaa ulottuvuuksien ja ajan tuulessa. Ymmärsin miksi minut tuotiin tänne vaan kävelemään ensin. Mielellä on tietty käsitys ajasta ja paikasta, ja tässä kaikki ne säännöt rikkoutui. Ensin nämä kaikki tuntemukset jä näyt aiheutti henkistä pahaa oloa. Tähän täytyi totuttautua. Lopulta minun totuttautumisretkeni alkoi olla päätöksessä ja palasimme takaisin sisälle.

Tämän jälkeen teimme reissuja ympäri palloa. Pari pelastusretkeä ym. mutta ne on jo toisia tarinoita, jotka ehkä laitan myös tänne. Vähitellen minulle selvisi mikä outo rakennelma se oli johon jouduimme aina palaamaan. Ja mitä ne ovet olivat sen korkean punahehkuisen rapputornin reunoilla. Olin kuolemani jälkeen herännyt helvetin nurkkauksessa. Ja sekin enkelisiipinen kaveri joka tuli vastaan rappusissa oli juuri se. Enkeli.

Langennut enkeli.

Uni tuntui erehdyttävän todelliselta. Kaikki tuntemukset ja näyt niin todelliselta että voisin luulla oikeasti käyneeni jossain. Sekin on myös outoa että muistan kaiken. Ja sitä muistettavaa on usealta, ehkä jopa usealta kymmeneltä tunnilta. Kiehtova maailma, toivottavasti menen taas käymään siellä ensi yönä.

EDIT:
Kirjoitin reissusta myös kakkos ja kolmososan. Löytyvät seuraavina merkintöinä.