IRC-Galleria

Mun kyl kannattais alkaa ihan tosissani kattelemaan ympärilleni kun kävelen jossakin. Mä en ikinä tiiä mistään ympärillä olevasta maailmasta mitään jos oon jossain ulkona yksin ja musiikki soi korvissa ja viipellän kovaa vauhtia eteenpäin. Tänään päätin kaks asiaa; lupaan kävellä hitaammin ja ottaa silmät käyttöön.

Tuntuu, et monet ihmiset on yrittäny puhuu mulle, mut mä oon vaan kävelly eteenpäin. Hyvä esimerkki tästä on Milla, mukavainen salikseni jota en oo nähny öbaut vuoteen ja aina jutellaan mesessä sun muuta, nii M huomas mut metriksellä kerran, ja yritti tietenki alkaa puhuu mun kanssa, vaihtelee kuulumisia, mut Mikso vaan kävelee Millan ohitse iPod kädessään. Sain sitte vähän aika sen jälkeen tietää et itse Miss M omassa persoonassaan käveli mun ohi ja mä vaan astuin kylmästi metroon istumaan. Kamalaa. Yritin sitten selitellä myöhemmin, että "oisit ottanu hihasta kiinni ku emmä mitään tajuu ympärillä pyörivästä maailmasta ku kävelen!"

Tänään tapahtu kyllä jotain tylsän kummallisen järkyttävää. Kävelin kaupungilla (yksin) menossa tapaamaan Miss Paulaa ja Miss AiAita nii olin tepastelemassa kohti liikennevaloja citycenterin kohalla nii sielt tuli kaks jotain ulkomaalaista musiikinsoittajaa ja niil oli kaikki kantamukset mukana. Ei tarvi Sherlockin päättelykykyjä, että törmäsinkö mä sitte niihin "Anteeks, anteeks" Sit tajusin et toivottavasti ne ymmärtää suomee ku ne ei mulle mitää sanonu siinä, ryntäs vaan pois. "Paria" ihmistä alko pakonomaisesti hymyilyttämään. On kyllä noloa.

Tykkään kyl itte kattoa ku jolleki muulle tapahtuu jotain ton tapasta. Se on vaan jotenkin niin rentouttavaa, kun ihmisille sattuu jotain nöyryyttävää. Paitsi jos ne nolaa ittensä täysin liiallisuuksiin ja tekee ittestään total pellen, nii sitte alan sääliä ja poistun nopeesti paikalta.