IRC-Galleria

Peiton käärin rullaksi, sen asettelen viereeni, kuvittelen että siinä oot
Aamuyö niin lohduton, sängyssäni yhä on peitto untuvilla täytetty

Jos et sinä enää minua tahdo, olen kylmä ja kivinen kaivo
Piha ilman sadettajaa sitä minä olen, jos sua en saa
Jos et sinä enää minua huoli, olen puu jonka salama nuoli
Palanut ja revitty maa, sitä minä olen jos sua en saa

Jos mä en sua saa
mä en huoli ketään toista
Jos mä en sua saa
haa-a-haa

Mietin niskaasi ja hiuksiasi hentoja
Poskipäitäsi ja korviesi muotoa
Näen mielessäni hymysi ja äänes kuulen
Kieles kärjen tunnen kun se kohtaa kaaren huulen
Olet tässä, mutta kaukana niin sittenkin
Olet uneni ihanin

Mietin sormiasi, käsiäsi vahvoja
Aistin katseesi, kun viivähtää se minussa
Joka hetki, jonka lähelläsi olla saankin
Minut pelastaa, vaikk' eroon vie se katkerankin

Joskus ne unohtuu, mut en unoha meitä
Vaikka oltais käsi kädes, kuljettais eri teitä

En tiedä mistä hakee lohtuu
En tiedä miten tuskaan tottuu
Se jäi oppimatta, vaikka opetit muuta
Ei elämä oo helppoo aina, luulin muuta

Välil hymysuin, välil silmät tulvii kyynelii
En pysty kelaa muuta kun muistoja yhteisii

Kaikki susta muistuttaa, ne aina pysyy
Mun sydämessä, ihan sama kuka kysyy
Sun takii opin elämään jokaista hetkee täysii
Sun takii opin elämää, oikeen asenteen näytit
Oon ikuisesti kiitollinen niistä hetkistä
Ja oon toiveikas uusista yhteisistä retkistä