noin kello yheksään asti kaikki suju kuin rasvattu sit luisti homma käsistä suoraan peijaksen ensiapuun.
jos otat - et hypi trampoliinilla. muistaakseni juuli sanokin jotain tohon suuntaan, mutta millon mä nyt viimeks oon ketään kuunnellu tai mitään totellu. opin siis kaiken kantapään, korjaan polveni kautta.
oltiin eilen hyvällä porukalla ja menolla viettämässä pre-juhannusta. siinä oli sitten meininki kovin mukavaa ja päätettiin mennä hyppimään trampoliinille. joo. varmaan aattelette että "vittu rosa oot idiootti.. jne" mut turha sun on siellä esittä jälkiviisasta, eilen oisit kumminki ollu messis. sitten siinä hypittiin ja oli kivaa ja näin poispäin, just kun olin lähössä trampoliinilta pois (kunto loppu) päätin ottaa vikat iiiiisot hypyt. ei ois kannattanu ei. kuulu rusahdus ja polvi petti alta. o-ou. siihen loppu sit leikki, hyppäsin alas ja koitin kävellä, no ylläri polvi ei kantanukkaan. oon siis keskellä keravan metsiä (no offence keravalaiset, love ya) polvi paskana, yöllä tiedossa vielä puolen tunnin kävelymatka junalle.
fiilikset tossa tilassa oli tosiaan mahtavat, mut tää on tätä mun kuuluisaa tuuria.
oli sit pakko (hieman tasoitettuani fiilikset) soittaa äidille joka heitti mut peijakseen.
kyllä muakin ärsyttäis olla iltavuorossa juhannuksena, mut ei sen mieshoitsun ois silti tarvinu olla niin äkänen "ai puolikas burana, ootsä joku kolmevuotias vai!?" -- "toivottavasti on tarpeeks pieninä palasina" -- "no saitko ne alas". joo no pistän vittu sun naamas kohta alas jos et lopeta tota.
diagnoosina oli et polvilumpio oli lähteny sijoiltaan. tuki ja kepit vähintään kaheks viikkoo ja juhannus ilosesti pillereiden voimalla kotona.
nyt ryven itsesäälissä ja itse vitutuksessa eikä ruokanakaan oo ku jotai hiton kabanossia ja kirsikkatomaatteja.
onneks satuin tos lainaamaan pasan ja atpon toiseksi eniten vituttaa kaikki-kirjan joka sopii fiilikseen paremmin kuin oisin ikinä luullukkaan. kiitos silti kaikille jotka oli paikalla viettämässä ainakin noin aluks kivaa iltaa ja niille jotka jakso säälii minuu.
yleensä matka töihin kestää noin puol tuntii.
eka koiviksen asemalle ja siitä pukinmäkeen.
no joo.
tänään se kesti yli puoltoista tuntii.
hyppäsin ajatuksissani 734seen ja aattelin korjata tilanteen vaihtamalla haviksella seiskakybään. no kappas onkin sunnuntai ja vähän eri aikataulut, seuraava seiskakybä ois tullu 40 minuutin kuluttua. hupsista keikkaa. no nousin sit 86seen joka tuli vartin kuluttua ja matkasin hakunilan, sotungin ja fazerilan kautta mellunmäkeen josta jatkoin metrol steissille ja sieltä hyppäsin N:ään.
en tienny oisko pitäny itkee vai nauraa, mut joo, perus settii taas.
ja sain taas kuulla maydaystä kaikkee mukavaa, josta mulla on tietty muistikuvia, joten no worries.
onneks huomen on aurinkoo ja aamupala sänkyyn, se korvaa kaiken.
aattelin tosiaan olla ahkera ja näin viimesenä iltana tehä enkun yo- vihkon ja keittelin sit tos kahvii ja näin. sen palautus on tosiaan huomiseks, ei ettäkö mitään ikinä palauttaisin ajoissa, mut täs jaksos on niin vähän tekemistä et kelasin jos kerranki ottaisin itteeni niskasta kiinni. se vihko on ihan helvetin vaikee ja kappas kun huomasin etten ottanukkaan sitä kotiin mukaan.
mulla alkais koulu huomen vast ehk puol 12 mut joudun nyt menee tekee sitä kasiks koululle. pahinta täs on se että jos oon oikeesti hävittäny sen eikä se ookkaan siin kotosan Tilan pöydällä ni oon ihan helkkarinmoisessa kusessa, koska a. meen koululle joku kolmetuntii liian aikasin ja b. saan kivat huudot siltä opelta. arrgh failed again, shiiiit.
ilonen fiilis nyt tosiaan joo on, kiva on kun on ilonen fiilis. ei näin ilonen fiilis oo vähän aikaan ollukkaan ei. kiitti moi, lähen itkee itteni uneen.