IRC-Galleria

I've decided to keep a smile on my face, no matter what.
If I smile, it helps me go on every day without you.
But if there's no one to smile to, it's getting harder to be happy.

I just wish I could show you my smile and how happy you make me ♥

~

I cry silently, alone in the darkness.
You don't see it.
I quietly touch your hand.
You don't feet it.
I'll say to you: "I love you".
You don't hear it.
I'll dissapear into the dakness.
You won't notice it.

I'm not there anymore.
You won't miss me.

~

Tällasia pieniä "runonpätkiä" on tullu tehtyä tässä vuosien mittaan, mutta halusin kyl jakaa nää teijän kaa, koska mun mielestä nää on oikeestaan aika hyviä ^^ eka on kirjotettu vissiin -09 kesällä ja toinen -08 kesällä, en oo ihan varma, ku näissä ei ollu vuosilukui ._.

Korvii myöten mä taidan olla ihastunu/rakastunu.
Ihan kaikkeen mikä liittyy just suhun <333
Miten sä kävelet, hymyilet ja puhut.
Miten nostat pinnalle kun tuntuu et hukun?
Tuskin olet kiinnostunutt tälläsestä saatanan rumasta läskitankista...

ESPOON TYÖVÄENOPISTON
NUORTEN ”NOTKA” -TEATTERI ESITTÄÄ;


RAKKAUS´RAKKAUS -NÄYTELMÄ
>>>> torstaina 14.4.2011, klo 18.00

Etelä-Tapiolan lukion auditoriossa
Ahertajantie 5, Espoo (weegee-talon vieressä)

>>>> esitykseen on vapaaehtoinen sisäänpääsymaksu!



"Sanotaan ettei todellinen rakkaus sisällä pelkoa
- miksi mua sitten pelottaa kun mä katson sua silmiin?"


Länsimaisen teatterihistorian kaarta kulkeva näytelmä rakkauden todellisuudesta;
> mitä se rakkaus todellisuudessa on ja luulinko vain tietäväni siihen vastauksen?
> miksi ihmiset ovat nykypäivänä niin hukuksissa rakkaudessaan?
osaanko minä rakastaa?
> vaikuttavatko yhden illan jutut kykyymme rakastaa - tai ottaa rakkautta vastaan?
> onko ikuista rakkautta olemassa?
> mitä rakkaus minulta vaatii ja milloin olen valmis rakastamaan?
> mistä tunnistan mikä on oikeaa rakkautta?
> jos Jumala on olemassa, minkälaiseksi hän rakkauden tarkoitti?


Psykkis-Teatterin vuonna 2004 tutkima ja tuottama devising-näytelmä rakkauden syvimmästä olemuksesta saavutti aikanaan suurta suosiota kiertäessään pääkaupunkiseudun ylä-asteita ja lukioita – esitys oli oivaltanut jotakin niin tärkeää, että kiertuevuoden päätteeksi työryhmä koki edelleen, että liian moni nuori jäi tämän näkemättä. Katsojilta saatu palaute alleviivasi tuota samaa; tässä todella oli näytelmä, joka jokaisen meistä tulisi kokea. Nyt tämä 14-25 -vuotiaille suunnattu nykyvalistustuotanto saa uuden sovituksensa Espoon Työväenopiston Nuorten Notka-teatterin parissa, joten älä missaa!

”RakkausRakkaus” on muutakin kuin näytelmä rakkaudesta. Esityksen rakenne kuljettaa katsojat länsimaisen teatterihistorian ja näyttelijäntyön kehitysportaiden läpi - aina ”paratiisista tähän päivään”. Kohtaus kohtaukselta tyylilajit etenevät vuoden 2500 eaa rituaaliteatterista ja tanssinäytelmistä, kohti nykypäivää ja päättyen lopulta realistiseen näyttelemiseen ja hahmometodiin. Samalla tyylilajien vaihtelut antavat tilaisuuden käsitellä rakkausteemaa hyvin monesta näkökulmasta ja hyvin monella eri tavalla. Täten lopputulos tarjoaa katsojilleen mahdollisuuden kohdata näyttämöllä itsensä, ystävänsä, sekä meitä ympäröivän maailman ja millaiseksi valintamme ovat ne rakentaneet – usein itsemme sitä edes huomaamatta. Voin kokemuksesta sanoa, että tämä esitys kolahtaa iästä riippumatta jokaiseen jonka sisällä rakkaus asuu!

Aiheensa vakavuuden vuoksi esitys on kielletty alle 14-vuotiailta.
Esityksen kesto 45 min.


LISÄTIEDOT & PAIKKAVARAUKSET:
>>>> psykkis-teatteri@hotmail.com
>>>> 040 522 99 63 / Helena

HUOM! Varaa maksuton paikkalippusi mielellään ennakkoon!




ESPOON TYÖVÄENOPISTON NUORTEN ”NOTKA” -TEATTERI; RAKKAUS´RAKKAUS - tutkimus- ja kokeiluprojekti rakkaudesta, sekä näyttelijäntyön historiasta

OHJAUS; Helena Pavloff

LAVALLA; Emma Kettunen, Ida Nieminen, Iida Mattila, Johan Wikman, Johanna Rössi, Katri Hyypiö, Paula Kovanen, Paula Priha, ?, Sini Tunturisto, Viivi Sihvonen

TEKSTI; Psykkis-Teatterin työryhmä (prosessilähtöisen taustatutkimuksen pohjalta) / 2004; Helena Pavloff, Jussi Murto, Marjo Väkeväinen, Pirkka Konu, Anna Rosendahl, Meri Lähteenmäki, Lauri Lundahl, Hannu Hurme

Joskus sydäntä repii asia mikä on selvää, mutta samalla epäselvyyden peitossa. Asiat, jotka ovat yksinkertaisia kuten ”rakastan sinua” tai ”Sinä olet tärkeä minulle” voivat muuttaa kaiken ja tehdä näistä yksinkertaisista asioista maailman monimutkaisimman sotkun. Tunteet, nämä ihmiskuntaa muokanneet hormoonien aiheuttamat reaktiot meidän aivoissamme vieläkin aiheuttavat: epätoivoa, surullisuutta ja monimutkaisuutta. Onneksi myös nämä sama ongelmalliset tunteet aiheuttavat jotain positiivistakin: iloa, onnellisuutta, toivoa paremmasta ja mahdollisesti jotain hyvin kaunista, mitä ei tässä nyt voi edes sanoin kuvata.
Tunteet, mitä ne merkitsevät minulle? Tottakai ne ovat minun koko elämäni. Varmasti kaikkien muidenkin ihmisten elämä pyörii tunteiden ympärillä, mutta ainakin omasta mielestäni minuun ne vaikuttavat suuremmin kuin muihin. Tottakai objektiivisuus puuttuu, mutta ei se mitään! Olenhan minä tärkein ihminen planeetalla, jos minulta kysytään! Vai olenko? Hmm en olekkaan enää varma. Taidan olla muuttunut niin paljon epäitsekkääksi ihmiseksi, että ajattelen aina muita ennen itseäni. Muiden tarpeet ja onnellisuus on minun onnellisuuttani tärkeämpiä. Onko tämä huono asia? Tulenko katumaan tekojani tulevaisuudessa? Ehkä, ehkä en.
Muiden ihmisten auttaminen luo onnellisuuden tunnetta, kun on voinut auttaa. Epäitsekkään ihmisen unelma, kun on olla avuksi muille välittämättä itsestään. Voiko tällainen ihminen sitten itse olla koskaan todellisesti onnellinen, jos on aina valmis antamaan kaiken pois? Ainakin väliaikaisesti tai niin pitkään, että huomaa virheensä, halunsa tai kaipuun. Tällaisen ihmisen tarvitsee myös joskus olla itsekäs tai hän menettää kaiken mitä itse haluaa. Pitää pystyä taistelemaan!
Sitten nousee ongelmaksi muut ihmiset. Vaikka olisitkin valmis taistelemaan siitä mitä haluat, kuten vaikka toisesta ihmisestä, niin haluaako hän samaa mitä sinäkin? Vai meneekö hän mielummin omaa polkuaan; omilla ehdoillaan; omaan suuntaansa. Itsekäs ihminen tässä tilanteessa tekee mitä tahansa saadakseen itselleen mitä haluaa. Epäitsekäs taas vaan on tyytyväinen toisen onnellisuudesta, vaikka hän ei kuulukkaan suunnitelmiin tavalla millä epäitsekäs sitä haluaa. Välissä on mahdoton olla ja toinen on valittava. Elämä on joskus niin julmaa, mutta silti me vain jaksamme etsiä jokaisen menetetyn tilaisuuden tilalle uuden mahdollisuuden. Uuden mahdollisuuden murtaa sydämmen tuhansiksi palasiksi.
Olen päättänyt. Vaikka lähdenkin suoraan kohti mahdotonta tehtävää niin haluan silti kokeilla minkä lopputuloksen tulen saamaan aikaan. Jos vain hyväksyn asian näin ja en tee mitään muuta kuin ole olemassa, en koskaan anna itselleni anteeksi! Harvoin sitä kuitenkaan ymmärtää mikä on itselleen hyväksi ja luulee ymmärtävänsä, suurella varmuudella, mikä on toiselle hyväksi. Apunani on vain iskulause ”Kaikki on mahdollista, jotkin asiat vain ovat äärimmäisen epätodennäköisiä.” Ja enköhän luulisi tällä pärjäävän niin pitkään, kun jotain maailmaa mullistavaa tapahtuu.
Tunteet! Tulen odottamaan teitä. Tiedän, että olette matkalla luokseni. Toivottavasti en vain anna teidän valua ohitseni kun en vahdi horisonttiin.