IRC-Galleria

Joskus sydäntä repii asia mikä on selvää, mutta samalla epäselvyyden peitossa. Asiat, jotka ovat yksinkertaisia kuten ”rakastan sinua” tai ”Sinä olet tärkeä minulle” voivat muuttaa kaiken ja tehdä näistä yksinkertaisista asioista maailman monimutkaisimman sotkun. Tunteet, nämä ihmiskuntaa muokanneet hormoonien aiheuttamat reaktiot meidän aivoissamme vieläkin aiheuttavat: epätoivoa, surullisuutta ja monimutkaisuutta. Onneksi myös nämä sama ongelmalliset tunteet aiheuttavat jotain positiivistakin: iloa, onnellisuutta, toivoa paremmasta ja mahdollisesti jotain hyvin kaunista, mitä ei tässä nyt voi edes sanoin kuvata.
Tunteet, mitä ne merkitsevät minulle? Tottakai ne ovat minun koko elämäni. Varmasti kaikkien muidenkin ihmisten elämä pyörii tunteiden ympärillä, mutta ainakin omasta mielestäni minuun ne vaikuttavat suuremmin kuin muihin. Tottakai objektiivisuus puuttuu, mutta ei se mitään! Olenhan minä tärkein ihminen planeetalla, jos minulta kysytään! Vai olenko? Hmm en olekkaan enää varma. Taidan olla muuttunut niin paljon epäitsekkääksi ihmiseksi, että ajattelen aina muita ennen itseäni. Muiden tarpeet ja onnellisuus on minun onnellisuuttani tärkeämpiä. Onko tämä huono asia? Tulenko katumaan tekojani tulevaisuudessa? Ehkä, ehkä en.
Muiden ihmisten auttaminen luo onnellisuuden tunnetta, kun on voinut auttaa. Epäitsekkään ihmisen unelma, kun on olla avuksi muille välittämättä itsestään. Voiko tällainen ihminen sitten itse olla koskaan todellisesti onnellinen, jos on aina valmis antamaan kaiken pois? Ainakin väliaikaisesti tai niin pitkään, että huomaa virheensä, halunsa tai kaipuun. Tällaisen ihmisen tarvitsee myös joskus olla itsekäs tai hän menettää kaiken mitä itse haluaa. Pitää pystyä taistelemaan!
Sitten nousee ongelmaksi muut ihmiset. Vaikka olisitkin valmis taistelemaan siitä mitä haluat, kuten vaikka toisesta ihmisestä, niin haluaako hän samaa mitä sinäkin? Vai meneekö hän mielummin omaa polkuaan; omilla ehdoillaan; omaan suuntaansa. Itsekäs ihminen tässä tilanteessa tekee mitä tahansa saadakseen itselleen mitä haluaa. Epäitsekäs taas vaan on tyytyväinen toisen onnellisuudesta, vaikka hän ei kuulukkaan suunnitelmiin tavalla millä epäitsekäs sitä haluaa. Välissä on mahdoton olla ja toinen on valittava. Elämä on joskus niin julmaa, mutta silti me vain jaksamme etsiä jokaisen menetetyn tilaisuuden tilalle uuden mahdollisuuden. Uuden mahdollisuuden murtaa sydämmen tuhansiksi palasiksi.
Olen päättänyt. Vaikka lähdenkin suoraan kohti mahdotonta tehtävää niin haluan silti kokeilla minkä lopputuloksen tulen saamaan aikaan. Jos vain hyväksyn asian näin ja en tee mitään muuta kuin ole olemassa, en koskaan anna itselleni anteeksi! Harvoin sitä kuitenkaan ymmärtää mikä on itselleen hyväksi ja luulee ymmärtävänsä, suurella varmuudella, mikä on toiselle hyväksi. Apunani on vain iskulause ”Kaikki on mahdollista, jotkin asiat vain ovat äärimmäisen epätodennäköisiä.” Ja enköhän luulisi tällä pärjäävän niin pitkään, kun jotain maailmaa mullistavaa tapahtuu.
Tunteet! Tulen odottamaan teitä. Tiedän, että olette matkalla luokseni. Toivottavasti en vain anna teidän valua ohitseni kun en vahdi horisonttiin.