Mikä teköö taas tällääsen olotilan..
Semmoone olo, ko olis jääny ensi rekan alle ja sitte se rekka olis pistäny pakin päälle ja peruutellu uurestans ylitte ja venkslannu siinä sitte eres takaasi!
Ja ei ole eres krapula, ettei sen piikkihin tohri laittaa!
Kai sitä pitääs antaa jo vihroin periksi ja todeta, jottei tällääne jatkuva stressaamine ja murehtimine auta yhtään mitään, eikä paranna tätä fyysistä olotilaa sellaaseksi normaaliksi.
Mutta kun tua koulu ja raha-asiat paineloo miältä siinä missä nua ihimissuhteetki.
Ja varmaha seki teköö osansa, kunnei oo nähny porukoitaan yli kuuteen viikkoon.
Jos ny koittaas vähä relata ja lakata murehtimasta, kyllä se maailma pysyy kasas iliman muaki!
Ja jos viälä koittas vaikka yrittää vängätä itteensä jostaki sitä positiivista asennetta joka on ny joku trendisana näin kevään tulles.
My ass! :)))
Vaan kävääsis piänil torkuil, josko tämä sitte tästä kohenis.
Ps. Helevetillinen ikävä kaikkia kaveria, ko ootta nii kaukana. Sielä ihanas auvooses pohojammaas! Kerätään joku isoo porukka ja nährään kaikki jossaki keskellä. Kaustisella! :D Vuakrataan Mosalasta mökki ja sillee! Moro.