IRC-Galleria

7.5harjun nutal kattoo genocaidia..
jawohl

klo18

nyt kun istun alas ja yritän
en löydä itsestäni lähes mitään sanottavaa
olen tyhjä taulu muiden seassa
odottaen maalia pintaani

pyydän, jätä jälkesi minuun
maalaa minusta mitä vain haluat
maisema tai pelkkä muotokuva
itselleni olen vain esteettinen suma

kerro minulle kuka olen
kerro minulle asioita menneisyydestäni
näethän sinä minut omin silmin
minä vain peilin vääristämänä

mistä minä tiedän pitääkö paikkansa
se mitä itse näen peilikuvassani
voinko olla varma olevani sama mies
joka minua mittaa katseellaan

ihminen vai roolihahmo?
poliitikko vaiko murhamies?
eristäytynyt ja lamaantunut
alemmuudentunteitako?
toimistomyyrä vai tarinan sankari?
unissakävelijäkö minusta on kasvanut
tahatonkin identifikaatio jättää kyllä jälkensä

älä kehoita katsomaan itseäni uudelleen
tee se minun puolestani
älä pakota polttamaan maalausta
mielestäni se on kaunein kaikista

liikaa sanoja ajatukseni kantaa
samoja lauseita eri muodoissa
liika tavuja väärässä järjestyksessä
josta kukaan ei ota selkoa
loputon polku on kynäni jälki, jonka
viereen isken päätäni pöytään
jotta vihdoin pääsisin eroon mielestäni
tästä hulluudesta!

syntieni sovittamiseen tarvitsen miljoonia sanoja
sanoja joita lyijy eteeni raivaa ja
tälläkin hetkellä paperiin painaa
voin vain kysyä: "mitä helvettiä tapahtui
sinä kauniina päivänä jona mieleni menetin?"

ikuinen kirjoukseni - mielen heikkous
loputon kuilu - syrjäytyneisyys
tapani orja, ikuinen vanki
hukkunut sanoihin, kadonnut riveihin

liikaa painoa sanojeni alla
liian pitkä matka sinne mistä aloitin
paikkaan josta syy kaikkeen löytyy
jonka ohi kuljen sokeana tehden täyden ympyrän
noidankehä - oravanpyörä
kuljen kehää päivästä toiseen
vaikka vastaus on aivan lähelläni
etsin kaukaa tuhoten mieleni

löydän itseni lattialta
päältä papereiden tyhjää täynnä
elämäni onko valunut hukkaan?
eilen oli papereissa tarina

ikuinen kirjoukseni - mielen heikkous
loputon kuilu - syrjäytyneisyys
tapani orja, ikuinen vanki
hukkunut sanoihin, kadonnut riveihin
eksynyt mieleni pimeisiin kolkkiin
olen ikuinen vanki
luoti tuskaan, kuula kalloon
tämä hulluus saa luvan loppua nyt!

Jaakko tossa vaihtelee kieliä. :'D

Siinä se aikansa jtn vääntää floikan kans
Jar: "no johan on hankala vaihtaa yhdet kielet."
Jaa: "no joo, ainaki tälläsellä meisselillä, hehe!"

en tajuu miks naurattaa, mut hilpeä tilanne. :DD

tehtiin tässä ST:n demon introraita kuntoon ja noh...

•_Ðr_Ðiٸศٸt€R_• says:
öh...
•_Ðr_Ðiٸศٸt€R_• says:
jepejp
•_Ðr_Ðiٸศٸt€R_• says:
jepjepjepjep
•_Ðr_Ðiٸศٸt€R_• says:
tota eikai tässä oo oltu minkään miestävahveman kanssa tekemisissä ? :D
•_Ðr_Ðiٸศٸt€R_• says:
ja mitä tässä tapahtuu. :p

Että ehkei tarvitse sanoa enemmiä... :'D

ihminen, olet
kokeillut rajojasi, jyskyttänyt porttia
haastanut parempasi, leikkinyt tulella
olet haukannut enemmän kuin jaksat purra
ja nyt saat todistaa kiukunpuuskaa

en tiedä ovatko tekosi lainvastaisia
mutta helvetisti ne silti suuttuttavat
tee niin kuin minä vaikka itse
tehdessäni vaihdankin toimintamallia

niin se metsä vastaa kun sille huudetaan
niin se vastaa... jos vaivautuu

ihminen, oletatko minun katsovan vierestä kun
eväät ensin ja potkit sitten kasvoille
anteeksipyyntö olisi voinut aiemmin pelastaa
nytpä taitaa olla hieman liian myöhä

niin se metsä vastaa kun sille huutaa
huuda vaikka armoa, minä en vastaa
nosta nyrkkisi, en luovuta
luulitko kaiken olevan hyvin?

niin se on, että metsä vastaa
niin kuin hallusinaatiot haluavat

yksinäisyyden lannistamana
kuljen eteenpäin kädet sidottuina
ajattelematta kaikkea sitä pahaa
mitä koskaan olen kantanut vuoksesi
selkä notkolla, sisuskalut solmussa
tuskan hiki valuu irvistävillä kasvoilla
taakkani on kuin suo ja kuokka
tosin minulta puuttuu molemmat

maailman painoa kannatellen
kunnes sinäkään et enää kulje vastaan
ei kyyneltäkään valu kunnes
saan tämän roskan heittää
nälkäisen sinisen liekin nuoltavaksi

viha palaa raivokkaalla liekillä
kunnes viimeisetkin rippeet ovat tuhkana
ja sinä, ystäväni
tulet vielä tekemään samoin
värittömissä lieskoissa sinä saat kärsiä
kiirastuleen tuomittuna syntisenä äpäränä
kunnes sateet vihdoin saapuvat
huuhtoen pahan pois tästä maailmasta

ehkä oli uskoa siihen asti
kunnes sinäkin käännyit minua vastaan
ennen kuin käännät selkäsi uudelleen
kehotan muistamaan: teot mitataan vaakakupissa!

pimeydessä perässäsi kävellen
vaikka huudan, ei et vastaa
ehkä ylpeys on kuurouttanut sinut
onko se loppupeleissä niin vaikeaa sanoa;
anteeksi

kuin hirttosilmukka naru hiertää kaulan ympärillä
kädet hennot riippuvat sivuilla vapaina, kahlittuina
jalat irti maasta roikkuu rähjäinen sätkynukke
kasvot ilmeettömät silti surulliset, lannistetut

liekö nähnyt aikaa vai vain puhdasta ylikäyttöä
vaatteet ja nivelet äärirajoilla hajoamispiste on tässä
tuttu tunne epämiellyttävä niskassaan taas
joku vetää narusta jälleen, täytyy rukoilla ettei paikat petä

edelleen roikkuu samaa seinää vasten
vaikka joka päivä kuiskaa itselleen:
"tänä iltana, tänä iltana"

vihaa tihkuu puinen sydän rajoitettu, evätty on
oikeus itsenäisyyteen, vapaus ajatuksenakin kielletty
jalat kahleissa suunta hukassa
tunnit ja minuutit, viikot ja päivät sekoittuvat
kuin joksikin nestemäiseksi aineeksi
johon hukkuu mieli, painuu unholaan
turha taistella, ei ole pakokeinoa

edelleen paikallaan polkee
vaikka joka päivä lupaa itselleen:
"tänä iltana, tänä iltana"

tänä iltana vapaus koittaa vakuuttaa jälleen kerran itselleen
ei silti voimat riitä katkomaan lankojaan
jälleen tänäkin iltana uupuneena luovuttaa
edelleen vapaa, mutta kahlittu

Aseet, verilöylyt, pommitusuhkaukset
niin paljon on vinossa tässä maailmassa
pahat teot ovat isku vyön alle!

tämä järjettömyys saisi jo loppua
se ajaa hulluksi minut, sinut,
miehet, naiset, johdon, ylimystön, kaikki tyyni!

Ei! Enää! Ei enempää!

Enää ei huomata, mitä ympärillä tapahtuu -
vain sekunteja vapaaseen pudotukseen
kipu viiltää - sydän hakkaa

johdon kykenemättömyys toimia johtaa
auktoriteettien heikkenemiseen
ja lumipallo alkaa taas vieriä

Ei! Enää! Ei enempää!
Ei! Enää! pysäyttäkää!

maailman meno, pyörän vauhti
om mani padme*, perkele!
voiko tästä nyt enää pahemmaksi mennä?
pääni räjähtää!

esittäkää rauhan ehdot

ei tietä parempaan - ei tietoa paremmasta
globaali itsemurha
en tiedä kuka loi maailman mutta tiedän hyvin kuka sen tuhoaa

paluu alkumereen - yksisoluisiksi eliöiksi
uusi mahdollisuus, suodaanko sitä meille enää?
kuinka paljon teot painavatkaan
vaakakupissa - hyvä vastaan paha
tuleeko vielä aika jolloin saamme nousta rantaan taas
vain aloittaaksemme hullunmyllyn alusta

* "vähän rauhaa kaikessa hulluudessa"

Silta yli muurin johtaa totuuden ääreen
Syyttömänä tapetut kuiskailevat halveksuen:
"Tuo mies isokenkäinen omatunto sammuneena
välittää vain välittömästä - ei seurauksista"

Kuuletko jo omatunnon kolkutuksen?

Riistä naamio nuken kasvoilta
Valitse puolesi turhassa taistossa
Luuletko sinä - onko teoillasi väliä?
Kuolemasta nauttii vain paholainen

Siirto siirrolta - vääriä siirtoja
Tuhoat meidän mahdollisuutemme
Eikö mikään rikkoisi riippuvuuden kehää
Minä olen osani tehnyt
ja aion siitä kiinni pitää
En toimi jos näen, kuulen ja haistan
mutten tunne mitään...