IRC-Galleria

Vahvistettuani itseäni ruisleivällä ja kahvilla, sekä katsomalla jakson Mortal Kombat - Conquestia, olen nyt viimeinkin valmis. Ainakin niin valmis kuin vain voin olla tähän...
Avaan xboxin. Persian Prinssi joutaa takaisin koteloonsa, mokomaa kömpelystä ei nyt kaivata. Ninja Gaidenin levy menee hänen tilalleen ja liukuu sisään pelikonsoliin. On aika aloittaa.

The evil Dark Dragon Blade... aloittaa kertojan ääni. Sammutan tietokoneen näytön jotta sen valo ei häiritse.


Okei. 5 minuutin pelaamisen jälkeen olen LUMOUTUNUT kontrolleista. Hahmon kyvyt tuovat mieleen Prince of Persian, mutta kaikki on paljon viimeistellympää ja hienompaa.
Manuaalia lukiessa rypistin hieman kulmiani kun seinäjuoksu tapahtuu vasenta tattia pohjassa pitämällä, yleensä kun koen kyseisen ohjaimen toiminnon hankalaksi. Mutta oikeastaan se sopii täydellisesti. Nappeja saa toki halutessaan muutettua, mutta en koe sitä tarpeelliseksi.

Vastaan tuli muutama ruskea ninja. Koska tämä on vasta harjoitustehtävä, vihollisetkin ovat pelkkää kauraa. Itseluottamukseni nousee. Häijy temppu, koska pian tullaan erottelemaan jyvät akanoista kun oikeat viholliset esittäytyvät. Vaan voi miten upeita ovat taistelut!

Nyt viholliset jo lyövät takaisin eivätkä vain seiso nukkeina. Hienoa että vaikeusaste kasvaa vain vähä vähältä ja antaa minun totutella kontrolleihin.

Resident Evilin mieleen tuova arvoitus. Haarniska pitää kädessään avainta, ja sen naamaan täytyy liittää osa.

Pari valkoista ninjaa tuli vastaan, hitusen kovempia veikkosia. Jouduin käyttämään yhden parannusjuoman. Nappulat eivät ole vielä ihan hanskassa.

Löydän haarniskaan kuuluvan osan, mutta joudun vahingossa uudestaan tuohon äskeiseen huoneeseen, ja valkoiset ja ruskeat ninjat hyökkäävät. Tällä kertaa en tupeloi ihan niin pahasti, enkä joudu käyttämään juomaa.

Laitan palasen haarniskan naamaan ja saan Rohkeuden Avaimen! Menen taas aiempaan huoneeseen, ja lisää ninjoja ilmestyy. Ilmeisesti heitä tulee loputtomiin aina kun tänne palaa. Toistan tämän muutamaan kertaan tottuakseni valkoisiin ninjoihin, ja koska tappamisesta saa massia. Hähää. Tiedostan ahneuteni sopimattomuuden ja häpeän vähän.

Vähä vähältä tappelu alkaa sujumaan paremmin. Torjun, väistän, juoksen seinää pitkin ja hyppään ilmaan heitellen shurikeneja vihollisia kohti, ja laskeudun maahan sivaltaen yhtä miekalla. Upea tunne.
Toisinaan tyhjennän koko huoneen kärsimättä juuri yhtään vahinkoa, toisinaan taas olen vähällä kuolla ja on pakko paeta. Harjoiteltavaa siis on vielä paljon, ja onnistumiseni on aina puoliksi tuuria. Hallitsen jo kontrollit periaatteessa, mutta taistelussa menen helposti paniikkiin ja huidon vain.(heh, sama juttu tosielämän taistelutilanteissa. periaatteessa hallitsen liikkeet mutta tositilanteessa olen tumpelo.)

Ensimmäinen bossi esittäytyy. Ukon nunchakutaidot(ja hauikset) saattavat omani häpeään.

Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen onnistun mättämään äijää tarpeeksi. Vaan mitä nyt? Hahmot kumartavat toisilleen ja käyvät juttelemaan kuin vanhat kaverit. Tämä oli jonkinlaista leikkimielistä nahistelua?! Entä ne tappamani ninjat? Pelkkää palvelusväkeä varmaan, tietysti heitä saa uhrata kun vanha kaveri tulee kylään? Arrrrr.

En ole täysin tyytyväinen äskeiseen suoritukseeni, tuhlasin kaksi parannusjuomaa. Haluaisin ladata pelin ja ottaa bossitappelun uusiksi, mutta siihen ei näytä olevan mitään suoraa keinoa, vaan pitäisi ensin kuolla. No, jatketaan nyt sitten.

Haarniskoituja samuraityyppejä esiintyy. Köykäisiä ovat verrattuna valkoisiin ninjoihin.

Etenemiseni pysähtyy kun en tiedä mihin mennä. Ehdin rauhoittua tarpeeksi pitkäksi aikaa jotta muistan että pyykki täytyisi viedä. Tämä voisi olla hyvä aika pitää pieni tauko. Tai jopa lopettaa tältä päivältä.

Kokemus on tähän mennessä ollut käsittämättömän upea. Ei tätä peliä suotta kehuta. Olen vieläpä positiivisesti yllättänyt ettei vaikeustaso ole ihan hermoja riipivä vielä ensimmäisessä kentässä.
Pelaan normal-tasolla, ja käsittääkseni tässä on vielä helpompi vaikeustaso ninja dog, jonka saa vaihtoehdoksi kun kuolee muutaman kerran. Mutta tähänastisen helppouden hypnotisoimana päätän jatkaa normaalilla vaikeustasolla pelaamista. Tulen tietysti katumaan tätä päätöstä kun joku kauhea mörssäri sahaa päätäni irti, mutta siinä vaiheessa on vain pakko pärjätä.

Ninjakoulutuksen ensimmäinen päivä on pulkassa.