IRC-Galleria

Peli: : The Hobbit.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Tehty sormuselokuvien huumassa joten kohtuu uusi jaksaa varmasti.

Testikone: Hämmästeli ajoittain hienoa maisemaa.

Pienet paljaat jalata tallustavat tasohyppelytaivaltaan kohti pahan lohikäärmeen luolaa. Eli kyseessä on sormusten herran esinöytös, Hobbit. Jännää huomata että mihin kaikkeen se vanha tarina taipuukaan. Olen nähnyt roolipeliä, mörppiä, naksutusta, mättöseikkailua ja nyt tasohyppelyä samasta aiheesta. Olisiko itse Tolkien ikipäivänä voinut kuvitella oman teoksensa taipuvan näin moneen muotoon. No ei varmaan, mutta yhdestä asiasta voimme olla varmoja. herra Tolkien oli hyvin pikkutarkka mies omasta teoksestaan ja hän olisi myös peliversiot tehnyt samalla pikkutarkkuudella välittämättä aikatauluista. Pelintekijät eivät samaan pysty, siitä eniten kiitosta voi antaa rahanahneille salkkumiehille jotka Barlogin tulipiiskat kädessä ohjastavat ohjelmoijia ja muita tiimiläisiä nopeampaan tahtiin. Näin on myös valitettavasti käynyt The Hobbitin kohdalla. Sauron voittaa aina peliteollisuudessa.

Peli on lähinnä ällösöpöilyyn taipuivanen jokapojan tasohyppely. Ei sen puoleen, pelin alkupuolella se näytti jopa hienolta. Seuraava ajatus sitten olikin että onko kyseessä lasten peli. No ehkä näin, mutta muutaman löysän alkukentän jälkeen huomasin että väliin tulee sen verta pulmallisia tilanteita että meinasi aikuisellakin mennä sormi suuhun. Onkin jännää sinänsä ettei näihin lastenpelitiimeihin palkata muutamaa lasta ja heidän vanhempiaan jotta saataisiin oikeisti lastenpeli aikaiseksi.

Tarina mukailee jokseenkin kirjaa, ainakin pääpiirteiltään. Vaikka en kyllä muista herra avojalan harrastaneen näin monimutkaisia hyppysarjoja. Graafinen puoli on ajoittain kaunis, tosin joissakin kohdissa notkahdetaan rumaan kulmaan. Ohjattavuus toimii hyvin perustilanteissa mutta kun kuvakulmalla leikkineet tekijät alkavat temppuilemaan ohjattavuus muuttuu hmm aika omituiseksi. Äänimaisema on perushyvää ja musiikit luovat keskimaan tunnelmaa kiitettävällä tasolla. Ääninäyttelijät osaavat hommansa ja pelissä ei ole yhtään äänittämätöntä puheosuutta. Mutta miksi tähänkin on pitänyt tunkea se perhanan tallennuspistejärjestelmä.

Kuten jo varmaan olette huomanneet kyseessä on hobittimario eli tasohyppely keskimaassa. Tasoloikinnan lisäksi pelissä on myös aimo annos taistelua, ripaus hiivintää joka mahtisormuksen löytymisen jlkeen sujuu aika kevein tunnelmin. Lievää tasonnousua on myös havaittavissa alati suurenevan energiapalkin muodossa. Joissakin osuuksissa on myös syytä vähän hieroskella aivonystyröitä, vaikka kyseessä onkin melko helpot ongelmat. Paitsi ehkä perheen pienille joille peli on ehkä suunnattu.

Tästä pelistä jäi hieman ristiriitainen ja sekava kuva. En oikein osaa sanoa onko teos hyvä vai huono.

Hyvää:
Kaikkeen se keskimaa taupuu.
Alkuperäista tarinaa pääpiirteiltään noudatettu.
Ihan kaunis, sillä ällösöpöilytyylillä.

Huonoa:
En tiedä onko peli lapsille vai aiukuisille.
Toisinaan aika hankalat loikintakohdat.
Tallennuspisteet.
Eipä pahemmin houkuttele uudelleen yrittämään.

Yleisarvosana:
6 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Epätasainen tasoloikka keskimaassa.

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen

Armand