IRC-Galleria

Voi kunpa pääsis takas niihin lapsuusaikoihin :) ♥

•AJAN KULUESSA...
Tikkarit muuttuvat savukkeiksi.
Viattomat muuttuvat huoriksi.
Kotitehtävät menevät roskakoriin.
Kännyköitä käytetään tunnilla.
Jälki-istunto tulee tutuksi.
Limu muuttuu vodkaksi.
Pyöristä tulee autoja.
Pusut muuttuvat seksiksi.
•MUISTATKO...
Kuinka pilveen meneminen tarkoitti keinussa heilumista.
Kun suojautuminen tarkoitti kypärän käyttöä?
Kun pahimmat asiat mitä pystyit saamaan pojalta olivat kiusoittelut?
Kun isäsi hartiat olivat korkein paikka maailmassa ja äitisi oli sankari?
Pahimmat vihollisesi olivat sisaruksesi.
Rotukiistat olivat sitä, kuka juoksi nopeiten.
Sota oli ainoastaan korttipeli.
Ja ainoa huume, jonka tiesit oli yskänlääke.
Kun hameen pitäminen ei tehnyt sinusta huoraa.
Kun suurin tuska oli saada asfaltti-ihottumaa polviin.
Ja hyvästit tarkoittivat, että näkisimme viimeistään huomenna.
•Lisää päiväkirjaasi jos ajattelet että pienenä lapsena elämä oli helpompaa ja viattomampaa.

niin monen vuoden jälkeen. <3

Tässä tulee varhaisin muistoni, joka on samalla yksi kauneimmista, ajalta, jolloin asuimme vielä Järvenpäässä ja ikää oli 1-2 vuotta.

Leikin kerrostalon pihalla yhden tytön kanssa, jonka nimi oli muistaakseni Liisa. Pihan reunassa meni pieni oja ja sen vieressä pieni polku, jonka ympärillä kasvoi aina kauniita kukkasia. Se tie oli aina jotenkin kauniin maaginen ja hieno paikka. Ojan yli meni pieni lankku, jonka avulla aina menimme sen yli. Oja tuntui tuolloin kauhean leveältä/isolta ja lankku heiluvalta. Silti aina pääsimme pienenä tuon ojan yli kun varovasti menimme.

Ihmettelimme tuolloin tuota ojaa ja kuului molskahdus. Näimme pienen sammakon, joka päätti sitten kuitenkin sukeltaa samalla ojan syvyyksiin. Samalla minä tai tämä tyttö huudahti "sammakko". Tästä sitten innostuinkin ja vähän ajan päästä päätin huijata tätä tyttöä. Heitin pienen kiven ojaan ja huusin "sammakko". Tätä teinkin muutaman kerran ja sain huijattua, kunnes ilmeisesti temppu ei enää toiminut.

Hienoa aikaa oli tuo. Toinen muistoni liittyy samaan pihaan, mutta tuolloin leikimme Tarzania puissa.

Joskus 3-vuotiaana olikin sitten muutto Mynämäkeen ja uudet seikkailut.

ETSIKÄÄ MULLE TÄLLAINEN IHMINEN JOHON NÄMÄ TUNTOMERKIT SOPII:


nimi: niko
asuinpaikka (tai entinen asuinpaikka): kajaani
sisarukset: ainakin pikkusisko noora
isä: tero
ikä: muistaakseni -92

ja sit sukunimi on joku vähän jännä.

MÄ HALUUUN LÖYTÄÄÄ TÄMÄN IHMISEN!

olin siihen ihan ihastunu pikkusena, ko se oli äitin kaverin poikaystävän lapsi ja se oli aina vuokatissa käymässä isänsä luona ja sillä oli aina pokemon paita päällä, söpssss.

havainnot minulle, kiitos.

muistaaks kukaa jazz jackrabbitin? olin eilen illalla iha et aijaaha ku tuli seki mielee nii pakko oli pelaa.. hirveet nostalgiavibat ja kaikkee vaik tuliki kauhee päänsärky niis väreist plus siin oli vissii vähä vikaa ku pomoi tarvi ampuu vaa kerran nii ne delas.. tai sit oon vaa nii hyvä XDD

seuraavaks vois worms 2:sta vähä jumittaa ku on tää lapsuusputki pääl..