IRC-Galleria

on nyt sitten eilen kastettu tyttäremme, Emma Mirjam Jokimäki.

Pippalot meni hyvin kaikesta ressaamisesta huolimatta, ja vieraita oli paljon, mutta kaikki ihanat ihmiset sieltä löytyi, kiitos läsnäolostanne<3

Tai, no jos tarkkoja ollaan niin ei ihan kaikki, Valtsua en nähnyt, mutta uskon että kuitenkin oli läsnä kanssamme. Mutta kaipasin silti, kuten kaipaan joka hetki.

Nii, no siinä se jo tuliki sanottuu, eli oon niin koukussa..!!

.. jaa että mihin vai.. No, löysin facebookista Bejeweld Blitz timantti pelin, ja nyt hakkaan sitä aina kun sekuntikin on hiljaista lasten puolelta..

Lapset kasvaa, käyttäytyy edelleen hyvin, ja kaikki on ennallaan, kaupassa käytii perjantaina, ja mä oon edellee vaan mää, mun on ikävä Valtsua, ja silti yritän iloita lapsien kanssa pienistä asioista, Ville oppii koko ajan enempi puhumaan, huomaa paljon kaikkea, ja huomauttaa äidille<3 Eli ei meille mitään uutta kuulu, mut ajattelin kertoo et siks mua ei oo näkyny ku mä vaan pelaan, mä oon niin koukussa (okei se tais tulla jo sanottuu)

Hyvät yöt<3

Kun olette niin ihania, jaksatte lukea ja toivotella voimia ja kaikkea muuta<3 Tykkään teistä kauheesti<3 Ihanaa ku jaksatte olla tukena vaikka mä harvemmin muistan/osaan mitään vastailla teille kommentteihin<3

Ja se on rinsessa. Villen oma "kikko" joka on "inina" ja jolle annetaan monta "kuukkoa" päivässä, ja joka pitää aina antaa "minu kylii se".

Synnytys tapahtui siis 8.10.2009 kello 11.49

Vauvan mitat, 3360 grammaa ja 49 senttiä, py 35.
Ponnistus 4 minuuttia :) Nopea likka.

Tyttö syö hyvin, ja nukkuu vielä paremmin, eikä huuda, kuin kylvyssä, muuten ei paljon ääntä lähde, pientä linnun viserrystä jos on nälkä...

Kotiin päästiin sitten jo 10.10 puolenpäivän aikaan, eli päivä ollaan nyt oltu kotona, ja viihdytään kyllä, ja on ihana olla kotona, osastolla jo vähän ehtikin Villee tulla ikävä. Vaikka kyll jo pariin kertaan on hermoon ehtinyt käymää ku herralla on kauhee vauhti päällä, mut kai hän sillai sit hakee sitä huomioo itselleen..

Ja sit harmittaa kun kielsivät osastolla että pariin viikkoon ei saa nostaa mitään vauvaa raskaampaa, niin en voi Villee nostella, mut onneks se on niin iso, että kiipee ihan itse syliin halimaan ja istuskelemaan :)

Siis nyt tiistain puolella on luvut jo noinkin paljon :) HIH :)

NII JA TÄÄ NYT ON TÄLLÄSTÄ TERVEYDENTILAN TUTKISKELUA, EI OO PAKKO LUKEE JOS EI JAKSA :)

Ja sori et on kokonaan isolla ylempi rivi, mut ku kaikkii ei välttämättä kiinnosta mun tai vauvan jokainen terveyteen liittyvä sekuntimietintä :) Tänne on vaan kiva miettii et jos joku niit lukee, niin saa avustavii kommentteja :)

Ja hei, olkaa kilttejä, kertokaa oonko mä oikeesti muka niin helkkarin iso, tänään kuulin isosten vetäjältä, joka siis minut on tuntenut viitisen vuotta ja ollut paljon mun kanssa tekemisissä nuorempana, että "kyllä susta näkeekin että teitä siinä on vähintään kaks" ja toisen kommentin, iskän työkaverilta, joka on kyll varmaan nähnyt mut jo ku oon ollu 2 wee tyylii "ai vast lokakuussa, no kyll niit sit ainakin kolme tulee"

On aikas sotanorsu olo :D

Ihmeellisiä kipuja ilmestynyt, sattuu pirusti johonkin tuonne selän ja vatsan välimaastoon, sisäelimiä tai jotain siellä kai on, en osaa määrittää edes tarkkaa kohtaa mihin sattuu. Makaaminen on ainoa kun ei satu, mut sillonkaa ei saa liikkuu. Istuessa sattuu, noustessa, kävellessä seisoessa, siis ihan koko ajan, ja on ennenkin sattunut samaan paikkaan mut ennen se oli tilanne kohtaista.. Nyt on tänään sattunut ihan koko ajan. Sängystä nousin salkkareiden katselun jälkeen neljä minuuttia, ja itkin kun sattui niin pirusti. Vauva sentään liikkuu normaalisti, eli ainakin sill on sit kaikki hyvin.

Apteekista sain tänään päänsärkyyni lääkket, se edes helpottaa luojan kiitos. :) Koska nyt oli tosiaa torstaista asti sellanen migreeni koko ajan et voi piaru :D

Ette muuten ikinä usko mihin heräsin aamuyöstä, mun päällä möyri hämähäkki. Vähänkö sain kohtauksen ja juoksin ulos makkarista, ja miljoonaa ulos tupakille, et sain edes hengityksen tasaantuun, eli siis jos joku ei viell tiiä, niin mull on aivan mieletön ötökkäkammo. Tosin eiköhän se tuosta reaktiosta jo käykin ilmi :)

Ai niin, ja ruoka ei taas pysy edellisenkään vertaa sisällä, kaikki tulee lujaa ulos. Eikä oikein sitten maistukaan mikään. Ja öitäkään en saa nukuttuu ku hyppään vessassa, ja päivisin ei malttais, ettei Villest koht tunnu et äiti on ihan uppo-outo tyyppi.. Ja viimeyön jäljiltä ei kauheesti edes huvita mennä nukkuu, ties mihin saa seuraavaks herätä... :O

Mut mä lopettelen, meen viell antaa Villelle hyvän yön suukon ja kysyn sit tolta ukkelilta, josko tulis mun viekkuun edes koittaa nukkuu. Ja vannotan sitä kyll ensin tarkistaa makkarin ötököiden varalta, ei kyll pitäs olla, kyll sen verran tänää oon siivonnut.. Nii ehkä mä siks oonkin muuten niin kipee.. Mut, jos jaksoit tänne asti lukee, ja vielä jotain piristävää tms kommentoidakin niin kiitos kovasti, oli mukava hiukan päästä purkautuu.. :) Jatkan taas kun tulee purkautumis tarve..

PS. Ei mikää ihme että viime viikolla oli niin outo olo, kun en ollu täällä purkautunut ollenkaan tunnoistani.. Tarvii muistaa avata kone vähän useammin, en yhtään ihmettelis vaikka tää olis jotenkin pään kasassa pitävä keino, kun saa teille kirjoitella, vaikkei välttämättä kukaa ees lue :) Terapiaa :)