Tässähän tuntee ittensä ihan pikkutytöks joka leikkii prinsessaleikkejä ja yhtäkkiä huomaaki olevansa ihan oikeasti prinsessa. Miten toinen voi saada aikaseks näin hyvän olon ihan vaan olemassaolollaan? Vielä ku se välittää, arvostaa ja kirsikkana leivoksen päällä: haluaa hemmotella. Yhtäaikaa pitää vertaisenaan ja jumaloi. Aivan uskomatonta.
Mutta entä jos mä en osaa antaa tarpeeks takasin, en osaa olla toiselle yhtä hyvä vaikka haluankin... En mä mikään täydellinen ole... Se tässä vielä pelottaa ja aiheuttaa epäilyksiä. Jos mä en riitä, jos toinen odottaa enemmän mihin pystyn.