IRC-Galleria

AZAZELIN TÄHDEN SEITSENKOHTAINEN PERUSTA

(c) fra Nefastos 2006, 2008

Azazelin Tähti on okkulttis-filosofinen seura, jonka tavoitteena on antaa jäsenilleen innoitusta ja uusia mahdollisuuksia totuuden etsimiseen. Teologiselta puoleltaan se pohjaa teistiseen satanismiin, jonka maailmankuva jakaa näkemyksiä esim. varhaisen gnostilaisen kristillisyyden kanssa. Seuran teosofishenkinen ideologia puolestaan nojautuu Helena Blavatskyn 1800-luvun loppupuolella alulle panemaan teosofiseen liikkeeseen.

I
Jumaluus on absoluuttinen. Henki on kaikkialla aineellisten ilmiöiden takana, niiden sisäisenä järkenä ja johdattajana. Luontoa ja Jumalaa ei voida jaottaa dualistisesti, eikä korkeinta Jumalaa, korkeinta totuutta voida käsittää persoonallisena olentona.

II
Totuudellisuus on hengellisistä velvoitteista korkein. Kaikki, mitä me teemme, olisi oltava sellaista, että se on sopusoinnussa kokonaisvaltaisen ymmärryksen kanssa ja pyrkii sitä lisäämään. Uskonnollisuus on kaunista, mutta mitään uskoa ei saisi käsittää järjen korvikkeeksi. Järki rehellisesti ja avoimesti seurattuna avaa ihmiselle laajemman maailman kuin mitä mikään rajattu ideologia materialismista uskonnolliseen fanatismiin voi yksin kenellekään paljastaa.

III
Saatanan nimen yhdistäminen itseisarvoiseen pahuuteen on erehdys. Mikään aidosti korkea järkiolento tai voima kosmoksessa ei toimi tavoitteenaan kärsimyksen, rappion ja moraalittomuuden lisääntyminen. Saatana on monikasvoinen olento, mutta näiden monien kasvojen takana on jumalallinen ja viisas olemus. Häntä tulee kunnioittaa ja häntä voidaan myös palvoa, mutta tätä ei voi eikä tule tehdä moraalittomasti tai antimoraaliin tukeutuen: olennot joita sellainen palvelus miellyttää, eivät koskaan ole ihmisen kunnioituksen tai palvonnan arvoisia.

IV
Paha on aina seurausta erehdyksestä eli puolinaisuudesta jossain asiassa, riippumatta siitä nimittävätkö tällaisen moraalin seuraajat sitä sitten ”hyväksi” tai ”pahaksi” tai pyrkivät eroon näistä nimikkeistä. Tosi tieto ja aito rakkaus kulkevat käsi kädessä, ja empatian puute on osoitus puutteellisesta tiedosta koskien hengen lainalaisuuksia.

V
Kukaan muu kuin ihminen itse ei voi nostaa ihmistä. Mikään ulkoinen vapahtaja, oli kyse sitten uskonnollisesta tai maallisesta asiasta, ei tosiasiassa voi ketään kehittää, voimistaa tai lunastaa. Jokaisen positiivisen muutoksen on oltava lähtöisin ihmisestä itsestään, tapahduttava hänessä itsessään, kokonaan läpäistävä hänet itsensä.

VI
Elämä ja kuolema ovat luonnossa yhtä merkityksekkäitä ja tärkeitä tapahtumia, osia suuresta muutoksen prosessista, jossa kulkeva tietoisuus on ikuinen. Koska nykyaika pelossaan korottaa liiaksi fyysistä elämää ja pelkää kuolemaa, tasapaino saavutetaan ymmärtämällä kuoleman ja pimeyden kauneus.

VII
On olemassa kolmiolla kuvattava henkinen avain, jota eri uskontojen pyhät kolminaisuudet tiedostamattaan pyrkivät edustamaan, mutta pettävät alkuperäiset ihanteensa muotouskonnollisuuteen sortuessaan. Tämän avaimen avulla, ei palvomalla vaan sen käyttöön aktiivisesti paneutumalla, ihminen kykenee tulemaan ihmistä suuremmaksi ja kehittymään voimassa ja ymmärryksessä. Tämän kolminaisen avaimen kolme aspektia ovat: Ymmärrys, Rakkaus ja Tahto oikein toimimiseen. Kun näitä kolmea asiaa muistetaan jokaisessa tilanteessa käyttää ja pyrkiä ymmärtämään, ihminen täyttää olemuksellisen tehtävänsä ja kehittyy nopeasti riippumatta siitä, millaiset ovat hänen henkilökohtaiset luonteenpiirteensä ja synnynnäinen temperamenttinsa.