IRC-Galleria

toi poika oikeesti...ehkä taitavin ikinä

Meinasin kirjoittaa siitä miten viime viikolla Pörrö istui sylissä puoli tuntia seuranani kun säädin koneella välillä kyynerpäätä vaativasti puskien.

Meinasin myös kirjoittaa siitä, että tänään oli vihdoin ja viimein viimeiset viralliset tunnit meikäläisen osalta koululla. Enää YO-kokeet ja se oli sitten siinä.

Meinasin myös mainita jotain kuorosta ja ovella kolkuttelevasta migreenistäni ja kaikista muista kropan kolotuksista joiden kaikkien nyt sitten piti iskeä päälle samaan aikaan ja tehdä viime yöstä inhottavin pitkään aikaan.

Nyt kuitenkin kuuntelen lahjakasta kitaristia, joka on vastoin kaikkia odotuksia ja villeimpiä unelmiani tulossa Suomeen. Sungha Jung on tulossa Suomeen. Mitä? En usko vieläkään.

Tämä viime vuonna 13-vuotta täyttänyt kitaristi on tulossa konsertoimaan Suomeen viidelle paikkakunnalle; Lahteen, Helsinkiin, Seinäjoelle, Vaasaan ja Kuopioon. Haluan päästä katsomaan tätä pientä miestä. Äidiltä kysyttyäni sanoi, että katsotaan. Tämä on luultavasti ainutlaatuinen tilaisuus, haluan päästä paikanpäälle.

Arvostan tasan yhtä kitaristia koko tältä maapallolta. Hän on Brian May, Queenin kitaristi. Tämä pieni korealaispoika on huomattavan lahjakas kitaristi, joka on jo saavuttanut meikäläisen silmissä jonkun arvoisen arvostuksen. Mistähän syystä haluan tämän pojan nähdä soittavan? Miksi haluan hänen nimikirjoituksensa ja sopertaa jotain koreaksi hänelle vaikka en saisikaan suutani auki ujouskohtauksen iskiessä pienen pojan edessä? Ennen kaikkea haluaisin olla osa pojan kiertuetta Suomessa, oppia pojasta ja tämän luonteesta hitusen enemmän. Sungha kun on niin kovin vakavan oloinen kitaraa soittaessaan ja harvoin hymyilee keskittyessään.

Minä en nyt tiedä mitä pojasta kirjoittaisin. Yhden blogimerkinnän melkein kokonaan Sunghasta jo kirjoitin, joten saa tällä erää näillä aivoilla ja migreenillä riittää.


Siinä taidonnäyte. Minä hyväksyn tämän version ja nautin sen kuuntelemisesta. Useinkaan en muiden versioista Queenin kappaleista pidä, mutta Sungha Jung osaa tehdä tuon kappaleen niin lähelle Brian Mayn tapaa esittää kappale livenä, että melkein pelottaa. Ja vaikka kappaleen on sovittanut Tony R. Clef, niin siltikin tämän pojan tulkinta paistaa läpi, vaikka suurimmaksi osaksi painottuukin tekniikkaan ja taitoon, harjoitteluun.

Jos mikäli haluatte lisää tietää Sunghasta, on pojalla kotisivunsakin, fanien ja kannattajien hänelle rakentamat: http://www.sunghajung.com/

Haluan konsertiin. Menen sinne. En tiedä miten tai milloin, mutta jos saan päättää, tämä tilaisuus ei todellakaan jää käyttämättä. Haluaako joku mukaan~?

Meikäläinen kuuntelee vähän kaikenlaista. Viime aikoina on tullut kuunneltua enemmänkin korealaista musiikkia, sellaisen vuoden verran. Sitä kuuntelee uusimpia hittejä, yrittää tutustua myös vanhoihin hittibiiseihin, oldschooliin, trottia tulee kuunneltua myös sekä melodista rockia ja vähän kaikkea muutakin. Yritän pitää musiikkimakuni laajana, löytää ihmisiä, jotka nauttivat musiikin tekemisestä, esiintymisestä, yritän löytää ihmisiä joilla on mukava persoonallisuus, ihmisiä joita voi hyvällä mielellä sanoa idoleiksi, sellaisksi, joita voi kuunnella hyvillä mielin ja katsoa ylöspäin. Sellaista minä musiikkia minä yritän kuunnella.

Tuohon edellä mainistemaani joukkoon kuuluu jo meilkein sata ihmistä, jos nopeasti lasken. Enemmänkin, kun en kaikkia yhtäkkiä muista. Kaikki heistä on omalla tavallaan upeita henkilöitä, lahjakkaita laulajia, osaajia omalla alallaan. He ovat hauskoja, mukavia, koskettavia ja siksi kuuntelen heidän tekemäänsä musiikkia niin paljon. Muistan kaverin sanoneen kerran, että ei kuuntele poppia niin paljoa, koska biisit eivät kestä. Minä kuuntelen, sillä muistan ihmisiä, muistan niitä laulajia, niitä tekijöitä, jotka haluavat tuoda hymyn kasvoille, tehdä päivästä vähän paremman. Enkä nyt oikeastaan tiedä siitä biisien kestävyydestä sanoa mitään. Siskon kanssa kuunnellaan juuri parhaillaan kovasti ysäreitä vähän kaikkialta, koska ne ovat vain niin hyviä. Lisäksi ainakin koreassa (jossa on kolme musiikki ohjelmaa pe-su, joissa bändit esiintyvät livenä, laulavat oikeasti kun tanssivat, kun promoavat biisejään) joissa tehdään tälläisiä legend -tyyppisiä stageja, eli nykyiset suositut bändit esittävät aikaisempien idolien biisejä vuosien takaa. Osoittaakseen kunnioitustaan ja arvostustaan (koska korea on sellainen maa ihmisineen) ja vanhat biisit elävät - kaikki osaavat edes osan vanhojen hittibiisien sanoista ja tansseista (vaikkakaan kaikkia oldschool bändejä ei suurin osa nykyisistä nuorista enää tunnekaan, harmi).

Haluan sanoa tämän, koska olen löytänyt taas viimeaikoina uutta musiikkia. |'D

Ja olen löytänyt musiikkia mieheltä, joka palaa armeijasta ensivuonna joskus kesäkuun paikkeilla, kait. Ja siis koreassa miehet joutuvat käymään armeijan (ellei ole sairaus, loukkaantunut tai jotain ja saa vapautuksen), joka kestää kaksi vuotta. Poikkeuksetta. Siellä koulutetaan miehiä oikeasti vielä meneillään olevaan sotaan, joka on vain nyt ollut jonkun aikaa rauhan kaltaisessa tilassa. Öröm, liikaa historian lukemista |D

Mutta siis herran nimi on Kangta, main vocal legendaarisessa poikabändissä yhdeksänkymmentäluvulla nimeltään H.O.T.

Rakastan tuollaista musiikkia, hidasta jazzia. Nam.

Rakastan tuota miestä senkin takia, että voi tehdä lähes mitä tahansa, ja nauraa itselleen.
http://www.youtube.com/watch?v=pNLMp2Jw4vE
Kangta on siis tuo parrakasmies (tekoparta! :'''D), jos mikäli ette saa selvää taikka tunnista. :''''D Sain hyvät naurut eilen.

Meikäläinen sitten rakastaa noita ihmisiä. Oikeasti. Haluaisin näyttää teille jonkin variety show:n, jolla voisin vakuuttaa teille kuinka ihania ja oikeita nämä ihmiset ovat kameran edessä. Haluaisin näyttää miksi oikein olen rakastunut näihin ihmisiin ja tuohon maahan ja kulttuuriin niin paljon. Ja miksi rakastun joka päivä uudelleen.

Mutta. Sitten aina välillä törmää oikeisiin lahjakkuuksiin, joilta voi tulevaisuudessa odottaa niin paljon. Niin paljon enemmän kuin noilta suosituilta bändeiltä. Joita voi sanoa oikeasti yhdeksi niistä voimista, jotka tulevat tekemään koreasta tulevaisuudessa tunnetumman. Jo pelkästään sillä, että 13v. poika lataa Youtubeen videoita. Jung Sungha on ehkä lahjakkain kitaristi, jonka olen koskaan nähnyt ja kuullut soittavan. Ja Sungha on 13 vuotias, tavallinen poika koreasta, joka on jo nyt hyvin tunnettu maailmalla. Haluan näyttää teille miksi.


Tämä videolla soittava poika on aloittanut kitaran soittamisen 2 vuotta sitten. Häneltä menee muutama tunti, että hän voi soittaa jonkun kappaleen, jota ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan, ja ladata videon Youtubeen. Vain muutamia tunteja myöhemmin.
Tämä poika myös säveltää itse. Olen kovin rakastunut hänen kappaleeseensa Starseeker:
http://www.youtube.com/watch?v=Jcm8VmztZjI
Poika sävelsi tuon ollessaan 12 vuotias. Sävellyksiään on nyt Youtubessa 12. Hän myös sovittaa kappaleita. Lahjakkain 13 vuotias poika, jonka olen eläessäni nähnyt.

Sungha on myös soittanut suomalaisen kitaristin Tomi Paldanuiksen kanssa kahvilassa. Olen kuunnellut ja katsellut kyseisen videon monet kerrat.
http://www.youtube.com/watch?v=QMgOFQphOzs
Kuten Tomi sanoo videon lopussa "Genius"

Olen seuraillut tätä poikaa jo usemman kuukauden ja jokaisen uuden videon kohdalla suuni loksahtaa lattiaan asti ja yritän tajuta ja kuunnella. Tiedän että monet odottaa tältä pojalta paljon, niin odotan minäkin. Sungha on jo monilla monituisilla lavoilla maailmalla (Saksassa, Thaimaassa...) ja maailman tunnetuimpien samalla tyylillä soittavien kitaristien kanssa.

Öö kirjoitin joo jotain ja tuota siellä on monta videota, mutta jo tulee tylsää, niin tästä löytyy hetkeksi tekemistä? :'''D