minussa
täällä
ymmärryksen, tiedostamisen määrä ja laatu
kuinka pitkälle ulottuu yli hetken kuitenkaan viemättä tilaa kokonaisvaltaiselta läsnäololta?
minä rakastan itseäni (lähes) rajattomasti. siksi teen itselleni rajoja. hillitsen itseni. muutan elämääni.
luon mahdollisuuteni ja rajani. teen elämästäni juuri sellaisen, kuin tahdon tehdä.
vain minä voin kehittää itseäni.
inspiroidun olennoista, ihmisistä, vaikkapa nyt neroista ja profeetoista,
mutta inspiroituminen tapahtuu pääni sisällä. muutos ja päätös olla
auki heidän viisaille ja opettavaisille puheilleen ja kirjoituksilleen on minussa.
minun tarvitsee vain olla ja elää ja kokea ja tuntea. TOIMIA! NYT! olla.
olen niin, että ympärilläni onnellisuus ja
hyvä olo lisääntyy. olen auttanut itseäni ja autan loputtomasti.
"terveellinen itsekkyys kutoo viimeisenkin vaatteen."
tämä ei ole periaate. tämä on asia, joka toimii NYT. ikuisuuden, jumalan, elämän, kuoleman
kohtaamisessa ei ole pelättävää. on vain haasteita.
haasteiden kohtaaminen on itsensä ylittämistä ja itsensä ylittämällä voi kehittyä laajemmaksi.
tiedostan elämäntavoissani ja ajattelussani erilaisia automatiolla toimivia liikkeitä, turhia
ja epähedelmällisiä prosesseja. NYT! hetkessä niitä voi muuttaa. PÄÄTÖS! päätös elää
paremmin.
minä rakastan kehoani ja tahdon tehdä sille hyvää ravitsemalla sitä mahdollisimman
terveellisillä ja hyvinvointia lisäävillä, parantavilla tuotteilla.
rakastan minua siellä jossain sisällä, sitä pelkkää aivokemiaa. tahdon vapauttaa siis
itseni pakkomielteistä ja päästää irti kaikesta muustakin. antaa olla. hellittää.
tahdon ottaa vastuun kaikesta, mitä teen. myöntää ne kohdat, joissa minun on
kehityttävä. ylpeys ei saa saada valtaa. nöyrtyä loputtomasti. hyväksyä
minussa ja muissa ja kaikessa tapahtuvassa. kaikkea ei tarvii hyväksyä,
mut ehkä tiedätte mitä hyväksynnällä tarkoitan.
välinpitämättömyys syövyttää.
kylvän sisälleni elämänhallinnan siemeniä ja minussa kasvaa vankka elämän
puu, jonka juuret ovat syvällä rakkaan maaemon ytimessä ja oksat kurkottavat
taivaisiin autuaassa kesätuulessa. prosessieni hedelmät tahdon jakaa, siemeniä
kaikkialle missä kasvualusta niitä huutaa.
tämä on jatkuvuutta. tämä toimii. tätä ei tarvitse todistella eikä selitellä.
fiilistelen. tunnelmoin. tunnen. hymy. sydän säkenöiden kaareutuu<3
olen aivan hävittömän onnellinen ja kiitollinen vuodesta 2008,
joka toi elämääni täyden mullistuksen, tunteet ja järjen, aidon kohtaamisen,
läpinäkyvyyden ihmisten välillä, monta rakasta ystävää, valtavat määrät
avaamista ja kokemuksia korvaamattomia. lämpöä, rakkautta, välittämistä.
oikeaa elämää. enää ei tarvitse muuntautua ympäristönsä kaltaiseksi
hyväksyntää ostaakseen. ei tarvitse silittää sielun solmioita, ne on vaihdettu
ilon nokkapilliin. voin olla juuri sitä, mitä tahdonkin! MAHTAVAA!
JA NIIN VOI KAIKKI MUUTKIN! PÄÄTÖS ON ITSELLÄ! TÄÄ ON IHMEELLISTÄ
JA TÄÄ TOIMII! JA OON NIIN PÄRINÖISSÄ ET TÄÄ VARMAAN SAATTAA KUULOSTAA
VÄHÄN YLIAMMUTULTA JA ÄRSYTTÄVÄLTÄ MUT SELLASTA SE NYT TÄLLASILLA HETKILLÄ JOSKUS
ON kun tunteet ampuu yli tuonne jonnekin niin paljon suoremmin kuin koskaan,
kun pitkien jopa depersonalisaatiotiloilta tuntuneiden itsestä etäällä olleiden kausien
jälkeen voi lapsen lailla riemuita ja karkeloida välittämättä turhasta diipadaaapasta,
ja kun voi todella tehdä, tehdä, tehdä, TEHDÄ! eikä vain ajatella tekemistä!
monilla tuntuu olevan tää sama prosessi käynnissä. tuetaan siin toisiamme!<3
yhessä on kivempaa:)
rakastan nyt syvästi tätä paikkaa jonne meidät on istutettu aikoinaan majailemaan.
jeesus. me ollaan rakkauden ammattilaisia.
moi:D
ni ni-iii:D hih:D
ehkä teen tänne koht videon nii näätte millast tääl on. nää on sanoja. en laittanu et "vain",
koska on käsittämättömän valtavaa havainnoida sanojen rajatonta potentiaalia ja voimaa.
ohjelmoin itteeni. tää on tätä nörttikieltä, ku nörtti oon, mut en oo kuitenkaan kone.
ehkä joku nörtti jossain tajuu. moimoimoimoi.
halaan täs just ilmaa sydämelläni samal ku kädet soittaa näppäimistöllä kivoja kaikuja tyhjille
seinilleni.
___P::::::::S:::::::::S:::::::::S::::::::::::::::::::T ¤__¤
KÄVIN MEREN JÄÄLLÄ LUISTELEMASSA! yksin luistelin auringonlaskussa. kerroinkin siitä
jo monille teistä, mutta se oli niin maagista, että vielä tässä hehkutan. kuun ja auringon
hahmot vahventuivat hetki hetkeltä, kun valtava keltuainen valui kohti kaupungin laitaa
auttaen taivaan rannikkoseutujen vapaamuurarimaalareita duunaamaan äärettömiä
maalauksia laajaan taivaaseen. minä ja meri ja taivas ja kuu ja aurinko!
ja ne halkeamat meren jäässä! ne kuviot jään pinnan alapuolella...ne auringossa kimaltelevat
säikeet, ruohikon muotoiseksi kasvanut halla laiturilla...
vanha pappa veti pitkillä luistimilla ohi ja huudahti, ettei yli kymmeneen vuoteen
oo ollu tällasta jäätä! katsoin maahan ja vilkutin itselleni, peilikuva vilkutti takas8)
viipotin hurjaa vauhtia mut välttelin niit heinäsiä kohtia ku sinne on lähiaikoina tiputtu
kertaalleen erään seikkailumielisen valolion toimesta^__^ mistähän tuollanen hymiö?
no ku ei siinä mittää käynyt! miulla oli hurjan paljon vaatteita päällä eikä tullu yhtään kylmä:)
otan seuraavallaki kerralla teetä mukkaan, ja sit muistan ottaa myös kameran. huomenna.
menen. taas. tuletko mukaan? mukana hengessä<3
pssssssssssssssssssssssssssssssst. vuoden vaihtuminen oli niin maagista, niiiiiin mielettömän
valtaisan hillittömän ihanaa. et hämmennys vieläkin. kiitos.
t.nimimerkillä: jalat kippeet ripaskasta ja lootusasennosta