Miksiköhän ystävät saarnaa? Jaa'a, ehkä aika hyvä syy voisi olla se, että normaalisti ystävät välittävät niin paljon siitä ihmisestä jolle saarnaa pitävät.
Tuskin kukaan saarnaa kiusatakseen toista. Eikä se loppujen lopuksi edes ole saarnaamista. Sillä tavoin vain yritetään saada faktat ja omat tarkoituperät selviksi saarnattavalle.
Sääli vain, että useinkaan ne rakkaat, joille kaikki mälsät ja vastuunsa tajuavat saarnaavat, eivät kuuntele.
He sulkevat korvansa sanoilta, jättävät lukematta viestit tai poistavat kaikki aiheeseen liittyvät kommentit.
Ja rakkaidensakin vihan uhalla nämä saarnaihmiset tekevät kaiken vain rakkaidensa vuoksi.
Se vain on niillä saarnattavilla niin kamalan vaikea ymmärtää.
Saarnaajat torjutaan ja heitä haukutaan, koska he eivät voi antaa asian olla.
Jos minä näkisin ystäväni viiltelevän, kärsivän syömishäiriöstä, olevan masentunut, pilaavan elämänsä, pyörivän huonossa seurassa, kärsivän...
Voisinko muka antaa asian olla? Voisitko sinä?
Ja vähän kyllä veikkaan, että läheiset jotka eivät halua kuunnella saarnaamista, koska se on niin ärsyttävää tuskin tekisivät samaa saarnaajan vuoksi.
Tai ehkä he itse saarnaajan tilanteeseen joutuessaan tajuaisivat, ettei se ystävä, sisko, äiti, isä, mummi tai täti pahaa tarkoittanut.
Ja sen sanon, että en aio katsoa yhdenkään läheiseni kärsivän tai pilaavan elämäänsä. Tehköön sen sitten ilman minua.
Miksi olisin sellaisen ihmisen elämässä, joka ei huoli apuani ja vähättelee saarnojani?
Miksi edes yrittäisin kaikkeni läheiseni puolesta, jos hän ei arvosta siitä mitään kuitenkaan?
Rakkaus. Se satuttaa.
_ArkiPäivänVaras_
Ps. Ja kaikesta huolimatta, kaikista sanoista välittämättä en voisi kuitenkaan koskaan jättää ketään läheistäni yksin, vaikkei hän apuani arvostaisikaan.
Olen kai sitten hieman masokisti, kun rakastan heitä niin paljon.