IRC-Galleria

Karman laki nähdään monasti suoraviivaisena syyn ja seurauksen lakina, lähes naivistisen yksinkertaisin termein.



Itse näen karman lain juurella olevan jujun abstraktimpana, universumin itsesyntyisenä symmetriana. Ei niin, että Eskon vaarin piiun paaun jälleensyntyy naapurin martan lehmäksi, koska männäkesänä varasti mansikoita ja joi olutta vääränä päivänä. Pikemminkin niin, että se määrä kylmää ja pimeää jonka maailmaan syökset on täsmälleen vastaava määrä kylmää ja pimeää tannerta taivallettavaksi, ja samoin myös positiivisen ilmaisun saralla.

Sikäli mikäli mielellä on kuoleman tuolle puolen jonkin sortin jatkumoa, oli sitten ikuisena sieluna tai jonkin sortin abstraktimpana tajunnan sumana tai tietoisuuden virtana, varmasti sen luoma ympäristö ja sen itseensä jättämät vaikutelmat kantautuvat tuleviin olemassaolon muotoihin tai tasoihin, mitä ne sitten kenellekin ovat. Mikäli sitten mitään ei ole ja mikään ei jatku, samapa se mitä me näistä mietitään, kun mitään ei käteen kuitenkaan lopulta jää.

Mikäli näin monisyisin termein pitää ryhtyä olemassaoloa puntaroimaan, tuppaan tätä nykyä suosimaan jyrkästi piirretyn uskonnollisfilosofisen mallin sijaan tällaista pehmeän ymmyrkäistä Tao-Tao -maailmankatsomusta. Yksioikoiset ja rautalangasta väännetyt ihmismieleen helposti istuvat mallit eivät välttämäti vastaa laajemman skaalan maailmanmenoa, rajallinen kun on tämä inhimillisen tajunnan piiri. Ja eiku laajentamaan!

IRC-Gallerian yhteisöissä vaikuttava proletariaatti marisee aika-ajoin liian lavean sanavaraston omaavien kirjoituksista. Pitääkö aina olla esittämässä osaavansa erilaisia hienoja sivistys sanoja, jotka eivät normaali ihmisen sanavarastoon (häh loll heruuxx?!) kuulu? "Luuletko tajuuvas paremmin ku käytät tollasii sanoi?"

Yhden sivistyssana on kuitenkin osa toisen arkisanastoa. Kuka tahansa alallaan pidemmän aikaa asioita tutkinut käyttänee alansa jargonia puhekielessään. Mikä lie kielipoliisisyndrooman mutaatio aiheuttaa sen, että jokaisen sanavarastoa pitää sitten pyrkiä typistämään omansa lyhyiseksi.

Jaetut mielen ja ajattelun rajat piirretään kielen rajoin: Mitä laajemmat kielellisen ilmaisun valmiudet, sitä suuremmat kommunikaation mahdollisuudet. Ajattele maailmaa, jossa kommunikaatio olisi rajoitettu muotoon, jossa kaikki puhuttu on 10-vuotiaiden ymmärrettävissä... Älä kutista toisen sanavarastoa — laajenna omaasi!

I've had my fair share of encounters with the polarities of rigid absolutism and objectivism on one side, and flexible relativism and subjectivism on the other, and have eventually come to see the light that lets all flowers bloom. While it's not a popular position to take among the followers of one tradition or the other, I haven't heard the likes of the following statement I came across yesterday even from religious fundamentalists, at least not in so many words.

"I recognize the evil in your foundation and your arguments are saturated with it - and it must be denounced vehemently because it is a cancer out there."

No doubt, relativism can strike an annoying chord in the ears of those who would rather believe their model of understanding is a de facto theory of everything, both in the realm of religious dialogue as with anything else featuring strong ideological convictions. That it is annoying is rather an understatement, for it's downright threatening, inasmuch as it suggests the possibility of tearing down the precious walls of absolute opinion built and maintained by generations of adherents.

The above citation becomes doubly curious over the fact that it was addressed to yours truly in a discussion that had absolutely nothing to do with poking the holy cows of any flavor of religious fundamentalism, but rather in the course of an attempt to discuss a purely secular (and not even political) theme with a person sporting a long academic background. A world where ideologies are juxtapositioned in such a radically condemning fashion is a world gone sad and sour.

I suppose ambivalence can be threatening, but really it is only from a state of ambivalence that something truly new can evolve. Rigid ideologies, even while they may serve a purpose, are almost invariably antithetical to the progress and evolution of human understanding, shunning as they do the prospects for discovering solutions outside the established framework. All the while, doubt remains one of the most powerful tools at our disposal in our quest for knowledge and understanding.

This idolatry of human mental constructions is perhaps the single most devolutive force in the history of mankind with a long and devastating track record of stifling, oppressing and persecuting those discontent with available solutions, seeking to cross over the establishment to the undiscovered land. The problem started with Adam and Eve grabbing a fruit off the tree of forbidden knowledge and receiving a due punishment, and has really only grown worse ever since.

Perspektiivejä tietoisuuteen ja tajunnanvirtaan.

### Perustelkoon joku kunnon materialisti miksi MINÄ elän vuonna 2009 enkä vaikkapa vuonna 1446? ###

Kukaties elit myös vuonna 1446, tai materialistis-buddhalaisittain sieluton tajunnanvirtasi oli myös silloin aktiivisessa vuorovaikutusliikkeessä. Energian ollessa tuhoutumaton vakio, jossain kai se sinun tämänhetkinen psyykinen energiasikin on luurannut puoli vuosituhatta takaperin, muodossa tahi toisessa. Voidaanko sitten puhua konkreettisesti sinusta, vai sen sijaan prosessijatkumosta joka tällä hetkellä luo itsekäsityksen nimenomaan sinusta, sitä voidaan puida.

Yksilötietoisuushan muuttuu yhden elämän varrellakin niin, ettei 70-vuotiaan psyykeellä ole enää kuin rippeen verran tekemistä 6-vuotiaan esiasteensa kanssa. Konkreettista, staattista yksilöllisyyttä ei näinollen ole olemassa edes yhden elämän jaksolla. Mikäli kautta elämän muuntunut tietoisuus jättää kuollessaan osaksi identiteettiään muodostuneen fyysisen ruumiin ja ilmenee taas toisessa muodossa, lienekö kovinkaan ihmeellistä että juurikaan muistoja ei tajunnan pintaan jää.

Jottei jäisi vaikutelmaa siitä, että mekanistinen selitys vailla korkeamman voiman ohjausta olisi minkäänlaisen determinaation puutteessaan erityisen vajavainen, todetaan vielä ettei teistinenkään näkökulma paljoa asian selvittämisessä petraa. Mikäli todetaan että asia on niin koska Jumala tahtoo niin, tai koska Jumala on viisaudessaan luonut niin, jäljelle jää edelleen kysymys "miksi", ja herran teitähän eivät ihmiset ymmärrä, mutta hän huolehtii meistä yhtä kaikki. Kenties Jumalan otaksuminen on vain jonkinlainen tapa yrittää tehdä suuresta ja tuntemattomasta kaaoksesta jotenkin inhimillisempää, turvallisempaa ja helpommin lähestyttävää?

Sarjassa miksi-kysymykset voidaan vaikka kysyä kysymystäsi peesaten, että miksikö nyt eletään nimenomaan vuotta 2009, eikä esimerkiksi vuotta 1446. Materialisti vastaa ajan, paikan ja materian yhteisprosessien olevan juuri nyt tässä nimenomaisessa vaiheessaan. Teisti vastaa sen olevan jumalansa tahto ja luomuksen luonnollinen tila. Samoin materialisti vastaa kysymykseen identiteetistäsi ajassa ja paikassa mieltämällä sen erilaisten prosessien evoluution nykytilana, ja teisti puolestaan ajattelee jumalansa luoneen sinut juuri siihen aikaan ja paikkaan, jonne hän sinut tahtoi.

Sinänsä kummaltakaan puolelta ei tähän dialogiin mitään radikaalin uutta ole odotettavissa mikäli lähtöasetelmissa pitäydytään. Toisaalta mikäli sekä materialistinen että teistinen eturintama malttavat pehmentää absoluuttejaan, keskustelusta saattaa kehkeytyä hyvinkin mielenkiintoinen ja uusia näkökulmia paljastava. Tarkastelun kohteena olevat asiat ovat kuitenkin kaikille yhteisiä, ero syntyy metodologian valitsemisessa. Mikäli metodien taustalla olevat ydinperiaatteet tunnistetaan, eri tiedonalojen ekumenialle auennee rutkasti uusia foorumeita.

Oletko...

Ateisti - En sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka maailmankatsomukseni tuppaakin marginalisoimaan ihmishahmoisen jumalan tai jumalten keskeisyyden ihmiselämän ohjaajina.

Skeptikko - Epäilen lähtökohtaisesti kaikkea kohtaamaani. Epäilys on kuitenkin työkalu, ei päämäärä itsessään.

Agnostikko - Kaikki on lopulta subjektiivista, varmaksi ei mitään voida julistaa. Tänään kohtaan absoluuttisen totuuteni, huomena uudelleen mutta erilaisena. Universumi virtaa, ihmistajunta kehittyy, absoluutit elävät ja ovat absoluuttisia ainoastaan kokemuksen subjektiivisessa hetkessä.

Monoteisti - Olen amonoteisti. En usko yhteen korkeimpaan jumalaan, joka olisi kaiken alkulähde, valtias, aktiivinen vaikuttaja ja olemassaolon mahdollistaja.

Polyteisti - Siinä missä en ota kantaa jumalten tosiasialliseen olemassaoloon, en myöskään sulje pois jumalteorian hyödyllisyyttä erilaisissa sovelluksissa, eritoten psykologian kulmasta katsoen. (Vrt. hindulainen tantra-teoria ja itseensä tietyn jumaluuden sisäistäminen, tantrisen buddhalaisuuden jumal-jooga kaikkineen.)

Spiritualisti - Etsivä löytää hengen kipinöitä vaikka heinäsuovasta. Niin ihmismaailma, luonto kuin universumikin ilmentävät alati omaa yhtenäistä olemustaan. Ihmiset havaitsevat siitä rajallisen sektorin ja yhdistävät siinä havaitsemansa henkisyyteen, ajattelevat joidenkin tiettyjen asioiden olevan henkisiä. Dualismin koen johtuvan perspektiivin rajoittuneisuudesta.

Panteisti - Mikäli on olemassa absoluuttinen jumaluus, kyseessä on yksi suuri kaiken sisälläänpitävä kokonaisuus, joka sisältää olevan periaatteet ja ydinviisauden, mutta ei kuitenkaan ole aktiivinen vaikuttaja. Kenties Gaia universumin mittaisena.

Monisti - Uskon että kaikenkattava jumalkokonaisuus ilmenee havaitussa olemuksessaan monisyisenä, syvimmässä olemuksessaan vailla kaksinaisuutta olevana absoluuttisena tietoisuutena, tajunnan kenttänä jonka väreilyt muodostavat ilmentyneen maailman.

Onko kukaan perehtynyt Pana Waveen? (http://en.wikipedia.org/wiki/Pana_Wave) Kyseessä on japanilainen uskonnollinen yhteisö, seuraajia muutamasta sadasta reiluun tuhanteen. Törmäsin heihin etsiessäni tietoa suojaavista alumiinipäähineistä. Pana Wave on itse asiassa tarkkaanottaen 1977 perustetun kristinuskoa, buddhalaisuutta ja new agea sekoittavan Chino-Shoho -liikkeen tieteishaarauma.

Harmillinen elektromagneettinen säteily ja sen välttäminen eri tavoin ovat kyseisen liikkeen axis mundi. Mitä enemmän valkoista maailmassa on, nähtävästi sitä paremmin haitta-aallot vaimenevat. Liike onkin kierrellyt valkoisella pakettiautolegioonalla kautta Japanin maaseudun, etsien paikkoja joissa sädettää mahdollisimman vähän. Ensimmäinen Pana-Wave Laboratory (ja tämä on ilmeisesti myös liikkeen virallinen nimi) perustettiin 80-luvun puolivälillä.

Vuonna 2003 nämä Panaveivarit yrittivät siepata / pelastaa Japanissa kuuluisuudeksi nousseen sisävesistöön päätyneen hylkeen. Hylje oli näet joutunut sinne haittasäteilyn hämmentämänä. Lafkan jäsenet olivat peräti valmistaneet hylkeelle tilapäisen valkean uima-altaan ennen sen palauttamista takaisin arktiselle alueelle.

Pelastussaaga nähtiin tarpeellisena tuomiopäivän välttämiseksi; se oli ennustettu ensin toukokuun 15. päivälle, mutta koska mitään ei tapahtunut, sitä lykättiin laskuvirheen nimissä 22. päivään. Maailma ei kuitenkaan silloinkaan loppunut pelastamatta jääneestä hylkeestä huolimatta, ja meedian mielenkiinto kyseiseen ilmiöön lopahti.

Minä vaan en osaa päättää, onko kyseinen kultti kaliiperia Armotonta Menoa (http://www.youtube.com/watch?v=LKQgHIk0kFc) vaiko Täyttä Luukutusta (http://www.youtube.com/watch?v=Yu9cAK6XTZQ). Tarkempien tutkimustulosten valmistumista odotellessa annan sille arvosanan AM+.

Kirjoittelin tänään blogiini syvällisiä prosessista, jonka myötä tarve luojajumalan ja ensimmäisen alkusyyn etsintään raukeaa, ja jossa murhe asioiden luonnollisen tilan muuttamisesta hälvenee. Vaikka sen jälkeen jumalaa käytettäisiinkin käytännön asioiden hahmottamiseen, on tämä vetäytynyt valvojan asemalta monien symbolien kokoelmaan, ja elämää on taas hyvä elää sen omassa läsnäolevassa täyteydessään ja tavoittelua kaipaamattomassa itseismerkityksessään.

-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-=-

``The Banishment of the Watch-Maker´´


"You can't talk about karma without God, for every law needs a law-maker!" Or so I was told by someone who had read my earlier article discussing universal and Buddhist concepts of karma. Do we really need to have an intelligent designer for each and every minuscule aspect of existence, or does the world turn every bit as well without a cosmic architect?

Read more: http://www.halfsatori.com/2009/02/banishment-of-watch-maker.html

Peter Hoegin kirjoittamaa, joka herätti ajatuksia ja keskustelunjuurta keskustelupalstallamme ( http://exbhaktat.valaistuminen.com/index.php?topic=855.0 ).


`"Ensimmäinen on rakastavaisten pelottomuutta, mystikkojen pelottomuutta, Kunst der Fugen rohkeutta joka syntyy kun on täysin avautunut ja antautunut täydellisesti eikä salaa mitään ja maailma virtaa sisään ja täyttää. Silloin tietää että on saanut kaiken lainaksi eikä koskaan ole enää mitään menetettävää."´


Lyhyesti ajatuksia tästä, vaikken ole kyseiseen sieluntaiteilijaan tutustunutkaan. Ajatusten tulkinta totta kai riippuu sitten itse kunkin maailmankatsomuksesta, ne detaljit siis yhteisissä periaatteissa.


``Maailma, joka virtaa sisään ja täyttää.´´ Niinhän tämä meitä ympäröivä maailma tuppaa tekemään, jatkuva havaintojen virta täyttää tietoisuutemme ja käytännössä luo perustan olemassaololle kuten sen tunnemme.

Tässä toki täsmennetään tuo täyttävä virtaus ehdollisena, eli täyttyminen on suorassa suhteessa avautumiseen ja antautumiseen. Täyttymyksen tunne syntyy luopumisesta ja avautumisesta syntyneestä rauhasta; maailman virta koetaan siksi täyttävänä ainoastaan vastaanottavassa tilassa.


``Lainaksi saadusta.´´ Viitaten ylläolevaan olemassaololliseen kehykseemme, yhteydessä ympäröivään eli toisin sanoen riippuvuussuhteessa on piirretty olemassaolomme raamit. Onko sitten lainasuhteella vaiko vohkittua tahi pyytämättä omaksi saatua, riippunee tulkitsijan maailmankuvasta, mutta itseriittoisesti omaluotua elämäntuotantoa ei juuri tuppaa tapaamaan.


``Eikä mitään menetettävää.´´ Antauduttuaan ja avauduttuaan on kaikesta luopunut; ja kyseessä ei tietenkään ole yksioikoinen fyysinen luopumus, vaan sisäisten solmujen auonta. Menettäminen voidaan myös tätämyöten ymmärtää joko absoluuttisena tai suhteellisena; suhteellisesti totta kai kaikki menee ja tulee jatkuvasti, ja sitä myöten tulee menetetyksi, mutta tosiasiassa mikään tästä ei ole ollut pysyvää eikä siten varsinaisesti menetettävissä, siinä missä menettäminen ymmärretään täysin omistetusta luopumisena.

Se lopullinen rakennuspalikka olemassaolossa on minun mukaani tietoisuus. Voiko tietoisuudesta lopullisesti luopua? Kenties, mutta verrattaessa kaikkeen muuhun elämässä kohtaamaamme ja kokemaamme se on varsin jämerästi läsnä olosuhteista riippumatta, ja täysin simahtaessaankin palaa useimmiten kuvioihin tuota pikaa.


Keskustelu jatkuu osoitteessa http://exbhaktat.valaistuminen.com/ .

GeeVees-artikkelisarja luotaa reilun vuosikymmenen elämää hindulaisuuden Gaudiya-vaishnava -suuntauksen puitteissa. Suurennuslasin alla omien kokemusten ohella ovat tradition keskeiset opit, niiden käytännön toteutus, vaihtoehtoiset sovellukset, sekä mielenkiintoiset yhtäläisyydet ja eriävyydet mainittavien intialaisperäisten traditioiden kanssa.

-=-=-=-=-

- http://www.halfsatori.com/2008/11/geevees-great-repercussion.html
- http://www.halfsatori.com/2008/12/geevees-00-roots.html

Originaali kaikkine kuvineen:
http://www.halfsatori.com/2008/12/dichotomy-of-light-and-darkness.html

-=-=-=-=-=-=-=-


``Dichotomy of Light and Darkness´´

Winter solstice, past by a mere moment now, marks the transition from darkness to light, from death to new life. Yet one more cycle in the grand order of nature has rolled its course and revolves anew, the time of renewal is at hand. While the Indians were also very aware of the peaks and transitions in the universal cycles, especially so in the ancient Vedic times, it was in the North where the extremes stated their presence.

Many of you may have been following Uma's series on the old pagan celebration of Yule, the rebirth of Mother Nature, later remodeled into a grand Christian celebration with an eerie abundance of pagan symbols and practices. While the celebration of these transitions of universal reach indeed has its place in the mesocosmic sphere, a natural turn in the human fabric of old, it is not those I write of today. I'm about to dig deeper into the superficiality of the good-evil duality often imposed on worlds of light and darkness.


``The Ancient Aryan Divide´´

The division into good and evil is regrettably not as clear-cut as God versus Lucifer or Christ versus Antichrist, a lesson well learned from the ancient Indian evolution of religion. Vasistha was among the leading Vedic seers, while for the Zoroastrians he was among the villains. While asuras were the bad guys for the Vedic seers, Ahura-Mazda (or Asura-Maya in Sanskrit, a close relative of the Avestan language of the Parsis) was the lead monotheistic deity of the Zend-Avesta scripture.

These two polar religions came to plant the seeds of two very different religious traditions. Zoroaster was a grand-ancestor for the doctrines of a dual god and anti-god, the expectance of a messiah and a linear approach to the cosmic order. The Abrahamic tradition, or Judaism, Christianity and Islam, evolved in a mixture of Zoroastrian ideals and the ongoing evolutions in Egyptian and Middle-Eastern native polytheistic systems.

A whole different branch and orientation of religion, the greater part of which goes under the loose label of Hinduism in the contemporary world, evolved from the root of the ancestry of Vedic seers. Hinduism as we know it is a loose amalgamation of distinct traditions that evolved under shared cultural premises, a most heterogeneous compilation held together with unitarian texts such as the Bhagavad-gita.

The fact that the two religious divides forming the vast majority of the Earth's population is on a deep level divided almost as deep and fundamentally as the grand cosmic order of the ancient cultures is every bit as exciting as it is scaring. It is then little wonder that the Abrahamic dualist heritage has always sought to reform all known cultures and peoples into the faith of the one true savior, one supreme deity and one word of god, or a succession of subsequent revelations in the case of later traditions.

The Indic tradition, on the other hand, unsubscribed from an ontology that assigned them among the evil, in both its root movements. While the direct descendant of the brahmana-tradition, the heritage of the Vedic seers, maintained a sense of duality evident in the legends of the Puranas, it was against a canvas of higher, nondual ideas evolving from the old Upanishads, tense and often asystematic philosophical discourses that sought the deepest essence of the Vedic sacrifical religion. The Sramana tradition, to which the Buddhists and the Jains are the only surviving heirs, sought to eliminate the realm of duality altogether, and in doing that went so far as to do away with the supreme deity himself.

The roots of the ancient good-evil divide appear to lie in an ancient conflict tearing apart a single cultural heritage, a world where the devas and the asuras dwelled together. Mitra and Varuna, a dual deity of whom the latter is well known as an oceanic deity in the Puranic lore, are in fact among the asuras of the Rig-vedic tradition — asuras receiving oblations just as the devas did. The details of the evolution effectively reduce the concept of an absolute, primordial divide into a partition much more complicated and human, into the internal disagreements of an ancient sacrificial, fire-worshiping culture.


``Powers of Light and Darkness´´

Neither light nor darkness possess inherent ethical value; they are neutral potentials reposed in their own nature. As darkness clouds, creates mystery and brings towards unity, light unveils, explains and exposes a vast arena of plurality prior to growing so bright as to grow all-engulfing, thereby becoming essentially one with darkness again, a field of a single, undivided nature containing all of reality in its ever-vibrant lap. (Udesidning: An ancient Nordic way of integration in darkness.)

Nothing is good or evil of its own nature; all depends on the application, and moreover the applier. Magic is neither good nor evil owing to its technical procedure of conjuration, whether born of light or darkness, white or black. The divider of good and evil is in the human choice between benevolence and malevolence, between sacrificing and feeding the egotic drive consuming its objects to grow stronger.

A transcender of duality wields light and darkness with equal might, regardless of his preference, a preference that in its fundamental essence is only a latent sensation of the past, a game or an amusement of sorts, unbinding to the player who has ascended from a participancy to entertained spectatorship. Having seen the pinnacles of light and darkness under the ancient egotic drive, one evolves into a seer of non-duality, experiencing the inherent voidness of reality as we know it.

With the diffusion of apparent essence and substance into ethereal streams, one transcends stereotypic moral assessments and dwells in a lasting perception of inherent and foundational unity, even while an adept conventinalist as needed in the common world. The art of life has now been mastered.


``The Old Pagan Approach´´

While the philosophical sophistication of Indic traditions is often lacking in ancient native religions, they do an amicable job in the practical transcendence of duality in living in a seamless harmony with nature and gods in their own world of mythos. In fact, many ancient native traditions supercede the seclusion-seeking Indic mystics in their ability to interact with plurality in a state of active integration, perhaps with a flavor of the smooth and flowing natural Tao of the Chinese — a quality I've always been in tremendous awe of!

The action-in-knowledge tradition also found its exponents among the Buddhists with the gradual evolution of Buddhism first into Mahayana, and onwards into an admixture with the tantric tradition especially prominent in Tibet. In the Tibetan model, Hinayana and Mahayana, or the lesser and the greater vehicles, are stepping stones into the highest dimension of vajra-sattva, the lightning-strata, where one becomes a wielder of cosmic powers, conquering and subjugating the energetic release produced in the meeting of the fundamental dualities of nature, the energetic bases of archetypal male and female energy, personified as the man and the woman of the human world.

Transcending and mastering the fundamental fabric of existence, the conscious being evolves into a god-like state of integration with the flow of the cosmos, unveiling the infinite peace and inner ecstasy ever-present in the ultimate non-dual god-experience. Consciousness employes a third strata beyond light and darkness, the infinite halls of existence itself. Night turns into a day and day yet again into a night. Winter falls over the fertile summer fields, spring awakens Mother Nature to life anew. Light and darkness rise and fall time and again of their own accord; the wheel of existence revolves forevermore.