tätä suruviestiä kertomaan,
oli tullut käsky viisaamman
lähteä pikku-Nellan kohti
taivaankotia kulkemaan.
Kätkee vanhemmat sydämeen
kaiken sen, mitä kokivat
kera tyttären.
Ei muistoja koskaan pois ottaa voi
-ne uudelleen Nellan viereen toi,
-ne tulevat yksi kerrallaan
ja koskettaa jokainen vuorollaan.
tulee pienet silmät kyyneliin.
Miksi? Taivaan isä veit Nellan pois?
Eikö taivaanasuntoja vanhemmilla
täyttää vois?
Niin paljon liikkuu mielessä
kysyttävää?
Jota ihmismieli ei ymmärrä.
Kun rakastaa,rakastaa ja rakastaa,
ohjaa,neuvoo ja kasvattaa.
Turhaa-kaikki-huomata saa,
pysähtyä sitten ajattelemaan.
Tulee-ITKU-VIHA-ja-HELPOTUS-
Ei, ei tämä ole mikään
rangaistus -vaan taivaan isän
käden kosketus.
Ei sitä silti todeksi uskoa voi,
kun lähtee viereltä rakkain pois.
Säilyy Nella aina mielessä meillä,
eikä rakkautta häneen kukaan kiellä.
Siis nyt lujana pysykää ja
yhdessä eteenpäin pyrkikää,
Sillä Taivaankodissa hyvä olla on.
Siellä pikku-Nella teitä odottaa ja
hän odottaessaan onnellinen on.
Suuret osan otot pienen Nella-vauvan vanhemmille, tuntuu niin pahalta teidän puolesta!
miksi kukaan joutuu tällasta kestämään? Ei se ole oikein!