Veden alla
(Eero Heinonen/Emma Salokoski/ESE)
Joo, mä tiedän, on veden pinta kaukana
en nää pohjaan, en näe onko sen alla
haukia tai haita
jotka mut voi kerralla hotkaista
mut sä näät pintaakin syvemmälle
sä viet mukaan
saat minut uskaltamaan sun kaa
niin vaarallisesti
en oo koskaan mä sukeltanut
Veden pintaa keihään lailla
halkoo hahmosi jäntevä
sulava, varma
vahva, vakuuttava
vaikuttava
niin sä viet varmalla otteellasi
aina vaan kauemmas rannan
turvasta ja mua huimaa ja pelottaa mut
siinä sun äänes mua rauhoittaa
sä saat mun salaisen voiman
nyt heräämään enää
en tahdo piiloon mä juosta
en aina takertua, päästän irti nyt
aion karata
kuuletko kun veden alla mä
huudan ääneen sen kaiken
ihanan, vapauttavan
janottavan, kiperän
pelottavan, uuden